Voiko tyypin 1 diabeetikko rajoittaa hiilihydraattien saantia?
Mari Vehmanen
Suvi Laine
Vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisista vaikutuksista tyypin 1 diabetesta sairastavien terveyteen on vain vähän tutkimustietoa. Tiedossa on, että se on aiheuttanut joillekin ongelmia. Hiilihydraattien tiukan rajoittamisen sijasta säännöllinen ja kohtuullinen syöminen on usein helpompi keino tukea pysyvää painonhallintaa ja hallita verensokeria.
Vähähiilihydraattisen ruokavalion pitkäaikaisista vaikutuksista tyypin 1 diabetesta sairastavien terveyteen on vain vähän tutkimustietoa. Tiedossa on, että se on aiheuttanut joillekin ongelmia. Hiilihydraattien tiukan rajoittamisen sijasta säännöllinen ja kohtuullinen syöminen on usein helpompi keino tukea pysyvää painonhallintaa ja hallita verensokeria.
Mikä on vähähiilihydraattinen ruokavalio? Kyse ei ole yhdestä tarkasti määritellystä ruokavaliosta.
– Tiukan vähähiilihydraattisen ruokavalion rajana usein pidetään, kun hiilihydraattien saanti on alle 50 grammaa vuorokaudessa. Lievästi hiilihydraatteja rajoittavassa ruokavaliossa niiden määrä voi olla 100–150 grammaa päivässä, ravitsemusterapeutti Eija Ruuskanen kertoo.
Tavoitteena erilaisissa vähähiilihydraattisissa dieeteissä on yleensä ennen kaikkea painonhallinta. Hiilihydraatteja rajoittamalla saatetaan pyrkiä myös muihin terveyshyötyihin ja ylipäänsä aiempaa parempaan oloon.
Kohtuus on hyvä valinta
Viime aikoina tyypin 1 diabetesta sairastavien tiedetään suositelleen toisilleen hiilihydraattien rajoittamista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
– On ymmärrettävää, että aihe kiinnostaa. Päivittäinen aterioiden hiilihydraattien laskeminen voi saada ne näyttämään vältettävältä asialta. Tulee herkästi ajatus, että hiilihydraattien vähentäminen olisi hyvä keino vähentää insuliinin tarvetta ja hallita varsinkin aterioiden jälkeisiä verensokerin nousuja, Eija Ruuskanen pohtii.
Insuliininpuutosdiabeteksen Käypä hoito -suosituksen mukaan hiilihydraatteja alle 40 prosenttia energiansaannista sisältävän ruokavalion pitkän ajan terveysvaikutuksista on melko vähän tietoa. Myös tutkimuksia aiheesta on vähän.
– Asian tutkiminen luotettavalla tavalla on monesta syystä hankalaa. Mikä ruokavalion eri versioista valittaisiin kohteeksi? Entä kuinka varmistettaisiin, että tutkittavat ovat todella saaneet niukasti hiilihydraatteja pitkään?
Tiukkaa hiilihydraattirajoitusta eli ketogeenistä ruokavaliota insuliininpuutosdiabeteksen Käypä hoito -suositus ei pidä suositeltavana tyypin 1 diabeetikoille. Yksi peruste on väestötutkimuksissa havaittu suurentunut kuoleman riski.
Myöskään uusissa eurooppalaisissa ravitsemussuosituksissa diabetesta sairastavalle ei suositella erittäin ketogeenisia ruokavaliota. Perusteluina mainitaan, että niillä on yhteyttä hypoglykemiaan, ketoasidoosiin ja riittämättömään vitamiinien ja mineraalien saantiin. Erittäin vähähiilihydraattiset ruokavaliot liittyvät suurempaan kuolleisuuteen.
Sama yhteys nähdään myös erittäin runsashiilihydraattisella ruokavaliolla, eli pitkällä tähtäimellä ruokavaliossa kohtuus ääripäiden sijaan on hyvä valinta terveydelle.
Monenlaisia ongelmia
Erittäin niukkahiilihydraattinen ruokavalio on hankala toteuttaa siten, että se ei sisällä paljon kovaa rasvaa ja nosta näin valtimotautien riskiä. Lisäksi kuidun riittävän saannin turvaaminen on vaikeaa ja muutkin kuitua sisältävien hiilihydraattiruokien terveydelle edulliset vaikutukset jäävät saamatta.
Hiilihydraattien tiukasta rajoittamisesta voi olla akuutteja vaaratilanteita tyypin 1 diabeetikoille. Diabeetikoita ohjaavilta lääkäreiltä ja hoitajilta on kuultu esimerkiksi pitkittyneistä hypoglykemioista ja sairaalahoitoon johtaneista ketooseista. Nämä tilanteet jäävät usein vain terveydenhoitohenkilökunnan tietoon, sillä ikävistä kokemuksista diabeetikko itse harvoin kertoo julkisesti eteenpäin.
– Ihmisen on saatava energiaa jostain. Jos sitä ei saa hiilihydraateista, sitten sitä on saatava proteiineista tai rasvoista. Myös proteiinit nostavat verensokeria, mutta tekevät sen eri tavoin kuin hiilihydraatit, Eija Ruuskanen sanoo.
Runsasproteiinisen aterian jälkeen verensokeri saattaa nousta korkeimmilleen vasta 3–6 tunnin kuluttua syömisestä. Proteiinin vaikutukset verensokeriin ovat muutenkin ennakoimattomampia kuin hiilihydraattien.
Kaikki tämä voi tehdä insuliinihoidon suunnittelemisesta aiempaa hankalampaa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirtymisen jälkeen.
– Vaikka pikainsuliiniannokset pienenisivät, perusinsuliinin tarve voi kasvaa, Ruuskanen tähdentää.
Lempeitä muutoksia
Hiilihydraattien saantia paljon rajaavat ruokavaliot lisäävät helposti syömiseen liittyvää ahdistusta ja stressiä. Eija Ruuskasen mielestä painoaan miettivä tyypin 1 diabeetikko voisi ottaa toisenlaisen näkökulman ruokavaliomuutosten tekemiseen. Tiukan vähähiilihydraattisuuden tai muun ankaran rajaamisen sijaan tarjolla on lempeämpiä ja luultavasti helpommin toteutettavia vaihtoehtoja. Usein niitä jaksaa jatkaa pitempään.
Niin sanottuja höttöhiilareita eivät virallisetkaan ruokavaliosuositukset kehota syömään runsaasti.
– Kaikille meistä on hyvä idea jättää karkit, sokerilimsat ja muu makea vain tiettyihin herkkuhetkiin. Esimerkiksi valkoisten viljatuotteiden käyttöä diabeetikko voi halutessaan vähentää tai vaikka jättää ne kokonaan pois, Ruuskanen sanoo.
Sen sijaan kuitupitoisia hiilihydraattiruokia, kuten täysjyväviljaa, palkokasveja, marjoja ja hedelmiä ei kannata rajoittaa liikaa. Uusissa eurooppalaisissa ravitsemussuosituksissa tuodaan vahvasti esille se, että niiden käytön on osoitettu suojaavan sydän- ja verisuonisairauksilta ja ennenaikaiselta kuolemalta.
Ruuskanen huomauttaa, että erityisesti moni tyypin 1 diabeetikko on joka tapauksessa tottunut syömään tavalla, jossa hiilihydraatteja kertyy useimpina päivinä vain 130–150 grammaa. He eivät kuitenkaan miellä noudattavansa mitään erityistä dieettiä.
Lautasmalli käyttöön
Yksittäisen ravintoaineiden välttämisen sijaan järkevämpää olisi tarkastella ruokavalion laajoja linjoja. Säännöllinen ja tasainen syöminen auttaa sekä painonhallintaa että insuliinihoidon suunnittelemista.
Eija Ruuskasen mukaan tavoitteeksi voi ottaa, että syö päivittäin suunnilleen samankokoisia aterioita jotakuinkin samoihin aikoihin. Näin ruoka-annokset ja mielihalut pysyvät hallinnassa yhä paremmin, ja verensokerin vaihteluita on mahdollista ennakoida.
Samalla pikainsuliinien annosteleminen ja liikuntahetkien sijoittaminen päivän kalenteriin helpottuvat.
– Tasakokoisten aterioiden koostamisessa hyvä apu on vanha tuttu lautasmalli: puolet lautasesta täytetään kasviksilla, yksi neljännes hiilihydraatteja sisältävällä ruualla ja toinen neljännes proteiinipitoisella ruualla. Tällöin aterioiden ravitsemuksellinen koostumus ja vaikutus verensokeriin pysyvät melko samana, vaikka ruokalajit vaihtuvat.
Syö hitaasti
Toinen yksinkertainen mutta toimiva painonhallintakeino on ruokahetken rauhoittaminen. Eija Ruuskasen mukaan toisinaan kannattaa tarkkailla sitä, miten ylipäätään syö.
– Jo pelkästään ruuan kunnollinen pureskeleminen nopean hotkimisen sijaan saattaa pienentää ateriakokoja, koska kylläinen olo ehtii tulla aiemmin. Toinen hyvä kikka täyttää vatsaa kevyesti on aloittaa ruokailu salaateilla ja raasteilla.
Rauhallinen syömistahti saa verensokerin kohoamaan tasaisesti, ja pikainsuliini ehtii vaikuttaa verensokerin nousuun. Tästä on apua, jos ei voi annostella pikainsuliinia ennen ruokailua.
Verensokerin hallitsemista aterian jälkeen saattaa helpottaa pieni täsmennys insuliinin annostelussa.
– Monia on auttanut insuliinin jakaminen kahteen osaan. Osa pikainsuliinista otetaan ennen ateriaa ja loput ruokailun päättyessä, kun kaikki syödyt hiilihydraatit ovat selvillä, Eija Ruuskanen vinkkaa.