Väitöskirjatutkimus paljasti uusia puolia diabetesta sairastavien sydänriskistä
Shutterstock
Turun yliopistossa toukokuussa tarkastettu väitöstutkimus osoitti, että diabetesta sairastavilla sydänriski on koholla myös silloin, kun verenkierron kuvantaminen näyttää normaalin tuloksen.
Sepelvaltimotauti on yksi yleisimmistä kuolinsyistä Suomessa. Diabetesta sairastavilla se alkaa muuta väestöä nuorempana, etenee nopeammin ja johtaa useammin vakaviin komplikaatioihin.
Sepelvaltimotaudissa sydämen omiin verisuoniin kertyy rasva- ja kalkkikerrostumia eli plakkeja, jotka kaventavat suonia ja voivat lopulta johtaa sydäninfarktiin. Tärkeä keino hidastaa tätä prosessia on alentaa veren kolesterolipitoisuutta, mihin kolesterolilääkitys tähtää.
Turun yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa hyödynnettiin tietokone- (TT) ja positroniemissiotomografiaa (PET). TT-kuvaus paljastaa sepelvaltimoiden sisällä olevat plakit ja ahtaumat: se kertoo, mitä suonissa fyysisesti on. PET-kuvaus puolestaan mittaa sydänlihaksen verenvirtausta ja kertoo, saako sydänlihas riittävästi happea.
Tutkimusaineisto koostui yli kahdesta tuhannesta potilaasta, joilla epäiltiin sepelvaltimotautia. Heitä seurattiin useamman vuoden ajan sydäninfarktien ja kuolemien varalta, ja Kelan lääkerekisteristä saatiin tiedot kolesterolilääkityksen käytöstä.
Normaali verenvirtaus ei suojaa diabetesta sairastavaa
Tutkimuksen tärkein löydös on, että diabetesta sairastavilla normaali sydänlihaksen verenvirtaus ei tarkoita yhtä hyvää ennustetta kuin muilla. Muulla väestöllä se merkitsi erinomaista ennustetta; sydäninfarkteja ja kuolemia oli erittäin vähän. Diabetesta sairastavilla tämä suojaava yhteys heikkeni huomattavasti: heillä oli seuranta-aikana enemmän vakavia sydäntapahtumia, vaikka PET-kuvaus kertoi normaalista verenvirtauksesta.
– Diabetesta sairastavien sydänriski on moniulotteisempi kuin aiemmin on ajateltu. Pelkkä verenvirtauksen mittaaminen voi antaa liian optimistisen kuvan. Siksi plakin kuvantaminen on erityisen tärkeää juuri tässä potilasryhmässä, väitöskirjatutkija, lääketieteen lisensiaatti Matias Mäenpää sanoo Turun yliopiston tiedotteessa.
Mitä enemmän plakkia tietokonetomografiassa todettiin, sitä suurempi oli riski sydäninfarktiin tai kuolemaan. Tämä yhteys piti paikkansa sekä diabetesta sairastavilla että muilla potilailla.
Mitä vaikeampi sepelvaltimotauti todettiin, sitä todennäköisemmin potilas aloitti kolesterolilääkityksen. Huolestuttava havainto tutkimuksessa oli, että iso osa potilaista lopetti kolesterolilääkkeet vuosien kuluessa.
Tutustu myös Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimusuutisiin >>
DPS-tutkimus: Elintapamuutokset voivat palauttaa sokeriaineenvaihdunnan normaaliksi jopa pysyvästi
Painon kohtuullinenkin aleneminen, terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta voivat korjata heikentyneen sokeriaineenvaihdunnan normaaliksi jopa pysyvästi, havaittiin suomalaisen DPS-tutkimuksen pitkäaikaisseurannassa. Vaikutus johtuu sekä haiman insuliinierityksen että insuliinin tehon paranemisesta elimistössä.
Heikentyneellä sokeriaineenvaihdunnalla tai heikentyneellä sokerinsiedolla tarkoitetaan tilannetta, jossa verensokeri on usein lievästi kohonnut sekä paastossa että varsinkin aterian jälkeen. Tällöin puhutaan esidiabeteksesta, joka johtaa usein tyypin 2 diabetekseen.
Suomalaisessa diabeteksen ehkäisytutkimuksen (DPS) pitkäaikaisseurannassa tutkittiin elintapaohjauksen tehoa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Tutkimukseen osallistui 505 henkilöä, joilla oli heikentynyt sokeriaineenvaihdunta eli esidiabetes.
Tutkimukseen osallistuneet jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai neljän vuoden aikana toistuvasti liikunta- ja ruokavalio-ohjausta. Toinen ryhmä sai yleistä tietoa liikunnan ja ruokavalion merkityksestä diabeteksen ehkäisyssä.
Kannustavia tuloksia
Tutkimukseen pitkäaikaisseurannassa osallistuneista lähes kolmanneksella sokeriaineenvaihdunnan todettiin jossain vaiheessa palautuneen täysin normaaliksi, ja runsaalla kymmenellä prosentilla sokeriaineenvaihdunta säilyi normaalina jopa kahdeksan vuotta.
Kun normaali sokeriaineenvaihdunta saavutettiin vähintään kerran, oli näillä henkilöillä huomattavasti pienempi riski saada tyypin 2 diabetes 18 tai 25 vuoden seurannassa.
Verensokerin normaalistumista selittivät sekä insuliinierityksen parantuminen että sen vaikutuksen tehostuminen elimistössä. Taustalla olivat painon laskun ohella ruokavaliomuutokset, ravintokuidun lisääminen ja kovan rasvan vähentäminen ruokavaliossa sekä liikunnan lisääminen.
Tyypin 2 diabeteksen voi välttää
Tutkijat suosittelevat mahdollisimman varhaista puuttumista korjattavissa oleviin elintapoihin henkilöillä, joilla on esidiabetes.
– Näin voidaan todennäköisesti ehkäistä myös sydän- ja valtimotauteja ja muita häiriintyneen sokeriaineenvaihdunnan ja diabeteksen myöhempiä haittavaikutuksia. Häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta ei ajan myötä johda vääjäämättä diabetekseen, vaikka siihen olisi perinnöllinen taipumus, toteavat emeritusprofessorit Matti Uusitupa Itä-Suomen yliopistosta ja Jaakko Tuomilehto Helsingin yliopistosta.
DPS-tutkimuksen pitkäaikaisseurannan tulokset raportoitiin Diabetes Research and Clinical Practice -lehdessä.
Tyypin 2 diabetesta sairastava voi parantaa verensokeritasapainoaan lihasaktivoinnilla jopa istuen
Jyväskylän yliopistossa tehty väitöstutkimus osoittaa, että pitkäaikaisen istumisen keskeyttäminen dynaamisella lihastyöllä — tapahtuipa se istuen tai pystyasennossa — vähentää aterianjälkeisiä glukoosi- ja insuliinivasteita noin 22 %. Suurin vaikutus havaittiin etureiden lihasten aktivoinnilla. Pelkkä seisominen ei ole riittävän tehokas keino verensokerin parantamiseen.
Dynaaminen lihastyö tarkoittaa liikettä, jossa lihaksen pituus muuttuu supistumisen ja rentoutumisen välillä.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten reisi- ja pakaralihasten aktivointi pitkäaikaisen istumisen aikana vaikuttaa glukoosi- ja insuliinivasteisiin tyypin 2 diabetesta sairastavilla aikuisilla. Tutkimukseen osallistuvat tauottivat päätetyöskentelyä kolmen päivän ajan satunnaistetussa järjestyksessä joko seisomalla, polkemalla istuen työpöydän alla olevaa polkulaitetta ja tehden istumasta seisomaannousuja. Lisäksi mitattiin osallistujien normaalin päivittäisen elämän lihasaktiivisuutta.
Tutkimuksen mukaan istumisen haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää tehokkaasti jopa istuma-asennossa, kunhan lihasaktivisuus tapahtuu riittävällä intensiteetillä.
– Tulosta voidaan pitää merkittävänä, varsinkin kun se saavutettiin jo muutaman minuutin mittaisilla tauoilla ja kätevästi työpöydän ääressä istualtaan polkien tai istumasta seisomaannousuja tehden, väitöskirjatutkija, TtM Suvi Lamberg sanoo Jyväskylän yliopiston tiedotteessa.