Uusi elintapaohjauskurssi tyypin 2 diabetesta sairastaville
Sari Koski
Shutterstock
Elintapojen muutos on monelle tyypin 2 diabetesta sairastavalle ajankohtaista sekä diabeteksen hoidon onnistumisen että arjessa jaksamisen näkökulmasta. Muutosta varten tarvitaan ohjausta ja tukea, mutta hoitokäynneillä ei useinkaan ole siihen tarpeeksi aikaa. Diabetesliitto osallistui eurooppalaiseen yhteishankkeeseen, jossa tyypin 2 diabetekseen sairastuneille otettiin käyttöön Alankomaissa kehitetty elintapaohjausohjelma. Pilotteihin osallistuneiden saavuttamat tulokset olivat erittäin hyviä.
Elintapojen muutos on useimmiten pitkä prosessi, eikä se onnistu sormia napsauttamalla. Siksi elintapaohjausta tarvitaan toistuvasti pitkän ajan kuluessa. Elintapamuutos vaatii kimmokkeen ja motivaatiota muutokselle, mahdollisuuden muutoksen toteuttamiseen sekä uskoa omiin kykyihin muutoksen onnistumiselle. Niihin on hyvä saada tukea ja rohkaisua.
Pilotissa selätettiin tyypin 2 diabetesta
Diabetesliiton toteuttamiin Selätä tyyppi 2 -ryhmiin osallistumisen tavoitteeksi asetettiin elintapojen kohentaminen, parempi pärjääminen tyypin 2 diabeteksen kanssa sekä lisäsairauksien ehkäiseminen. Lyhyemmän aikaa tyypin 2 diabetesta sairastaneiden lisätavoitteena oli remissio eli verensokerilääkkeistä eroon pääseminen.
Elintapaohjauspilotti toteutettiin yhdessä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kanssa. Toiseen pilottiin osallistui ryhmä myös Pohjanmaan hyvinvointialueelta. Osallistujien rekrytoinnista huolehtivat diabeteshoitajat.
Pilotissa annettiin ryhmämuotoista elintapaohjausta etäyhteyksillä. Ensimmäinen ryhmä toteutui kokonaan etäyhteyksin, mutta toiseen pilottikierrokseen yhdistettiin 2–3 kasvokkaista tapaamista.
Ryhmän jäsenet tapasivat ohjaajia 5–7 kertaa etänä tai kasvokkain kuuden kuukauden intensiivijakson aikana. Lisäksi pilottiin sisältyi jälkitukijakso, joka sisälsi kolme tapaamista. Ohjaustapaamisten aiheita olivat terveellinen syöminen, liikkuminen, painonhallinta, uni ja stressi.
Ryhmän jäseniä ohjasi moniammatillinen tiimi, johon kuuluivat diabeteshoitaja, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti. Lisäksi ryhmän jäsenille tarjottiin mahdollisuus verensokerin sensorointiin, toinen kahden viikon jakso heti ryhmään osallistumisen aluksi ja toinen noin kuuden kuukauden kohdalla.
Ryhmään otettiin henkilöitä, joilla oli lääkkeillä hoidettu tyypin 2 diabetes. Heidän tuli olla iältään 20–80-vuotiaita, heidän piti olla motivoituneita tekemään elintapamuutosta ja lisäksi heillä piti olla riittävä tietotekninen valmius ja laite, jolla pystyy osallistumaan etätapaamisiin.
Henkilö ei soveltunut ryhmään, jos hänellä oli vakava COPD, hänellä oli munuaisten tai sydämen vajaatoiminta, hän oli raskaana tai hänellä oli ollut syömishäiriö viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana tai hänelle oli tehty lihavuusleikkaus. Ensimmäisen pilottiryhmän rekrytoinnissa sairastamisajan alarajaksi asetettiin puoli vuotta, mutta toisessa pilottiryhmässä siitä luovuttiin. Näin ryhmään saatiin myös vastasairastuneita. Lisäksi toista ryhmää täydennettiin tarjoamalla osallistumista pilotissa mukana olleilla hyvinvointialueilla toimivien diabetesyhdistysten jäsenille. Ensimmäiseen ryhmään saatiin mukaan yhdeksän osallistujaa ja toiseen 30.
Mitattuja onnistumisia
Ryhmien tuloksia arvioitiin sekä osallistujille tehdyillä mittauksilla että osallistujien ja ohjaajien haastatteluilla. Lisäksi osallistujia pyydettiin vastaamaan arjen elintapoja selvittäviin kyselyihin ja elämänlaatukyselyyn.
Osallistujien mittaukset tehtiin ennen ryhmätoiminnan aloitusta, intensiivijakson lopussa ja ryhmätoiminnan päättyessä. Mittauksilla saatiin tietoa osallistujien painosta, vyötärönympäryksestä, verenpaineesta, verensokerista (HbA1c) ja veren rasva-arvoista (kokonaiskolesteroli, HDL, LDL ja triglyseridit). Mittaustulosten kerääminen ja tarkempi analysointi on vielä kesken, mutta alustavia tuloksia on jo saatavilla.
Osallistujien paino lähtötilanteessa oli 63–173 kiloa, keskimäärin 96 kiloa. 75 prosenttia osallistujista onnistui kuuden kuukauden ryhmätoiminnan aikana pudottamaan painoa keskimäärin yhden kilon. Enimmillään painonpudotus oli 7 kiloa.
Valtaosa osallistujista onnistui myös vyötärönympäryksen kaventamisessa. Osallistujien vyötärönympärys oli lähtötilanteessa keskimäärin 116,1 cm, ja vaihteli 92 cm:n ja 155 cm:n välillä. Kuuden kuukauden aikana se pieneni keskimäärin 5,7 cm, enimmillään 24,5 cm. Myös osallistujien verenpaineet laskivat huomattavasti. Veren rasva-arvoissa ei nähty isoja muutoksia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.
Pieniä ja konkreettisia muutoksia
Ryhmän jäsenet tekivät monenlaisia elintapamuutoksia, kuten korjasivat ruokarytmiä, söivät aamupalan, lisäsivät kasvisten syömistä, aloittivat pyöräilyn tai porraskävelyn, aikaistivat nukkumaanmenoa ja tekivät rentoutusharjoituksia.
Osallistujien kasvisten käyttö lisääntyi keskimäärin 2,5 kasvisannosta viikossa, maidon käyttö vaihtui rasvattomampiin vaihtoehtoihin ja punaisen lihan ja prosessoitujen lihatuotteiden kulutus väheni. Osallistujat vähensivät myös sekä suolaisten että makeiden välipalojen napostelua, ja erityisesti makeiden juomien kulutus väheni.
Muutokset arkeen olivat hyvin konkreettisia ja helposti toistettavia. Useimmat ryhmän jäsenistä tekivät muutoksia ruokailuunsa ja opettelivat käyttämään kauppalistaa ja hyödyntämään pakkausselosteita, etenkin Sydänmerkkiä. Monet saivat kimmokkeen noudattaa tekemäänsä ostoslistaa, jottei kaupassa tule tehtyä heräteostoksia. He myös tunnistivat muutoksen ruokailutottumuksiin lähtevän liikkeelle kaupasta. Kun siellä tekee hyviä valintoja, niiden tekeminen kotonakin helpottuu.
Monelle muutos on ollut antoisa prosessi: onnistumiset ruokkivat motivaatiota. Yksi ryhmäläisistä totesi, että ”Kun onnistuu, niin innostuu, ja kun innostuu, niin onnistuu.” Erityisen suuri apu muutosten toteuttamisessa oli sensorointi. Sen avulla ryhmän jäsenet oppivat tunnistamaan, miten muutokset syömisessä, liikkumisessa ja levossa vaikuttavat verensokeriin.
Ryhmän jäsenten mielestä pitkäkestoisen ja toistuvan ohjauksen ohella myös ryhmän tuki ja toisten kokemukset elintapojen muuttamisesta lisäsivät onnistumista. Antoisat vertaiskeskustelut tarjosivat lisämotivaatiota ja herättivät uusia ajatuksia.
Miten tästä eteenpäin?
Kokemukset Selätä tyyppi 2 -elintapaohjausryhmistä ovat rohkaisevia, ja ryhmätoimintaa jatketaan vuonna 2026. Tällä hetkellä ei vielä ole tiedossa, missä ja miten, mutta toteutustapaa ja mahdollisia rahoitusvaihtoehtoja punnitaan.
Pilottiryhmiin osallistuneiden mielestä jokaisen tyypin 2 diabetekseen sairastuneen pitäisi heti päästä nyt toteutetun kaltaiseen pitkäkestoiseen elintapaohjaukseen. Toteutustapoja on monia: hyvinvointialue voi järjestää sitä omana toimintanaan, ohjata sairastuneita Diabetesliiton jo järjestämille kursseille ja jatkossa Diabetesliiton elintapaohjausryhmiin.
Diabetesliiton kurssit diabetesta sairastaville ovat vertaistuellista ammatillisesti ohjattua toimintaa, joissa keskitytään diabeteksen kanssa pärjäämiseen. Myös niissä elintapa-asiat ovat keskeisessä osassa.
Kun tyypin 2 diabetesta sairastavan tavoitteena on remissio, voi osallistuminen Selätä tyyppi 2 -ryhmään mahdollistaa tavoitteen saavuttamisen. Yhdeltä pilottiryhmän jäseneltä on jo purettu verensokeria alentava lääkitys kokonaan ja monella muullakin verensokeriarvot ovat normalisoituneet.
Euroopan unionin yhteisrahoitus
Projekti CARE4DIABETES on saanut rahoitusta Euroopan Komissiolta. Avustussopimus numero 101082427.
Esitetyt näkemykset ja mielipiteet ovat vain kirjoittajien omia eivätkä välttämättä vastaa Euroopan unionin tai Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston näkemyksiä. Euroopan unionia tai myöntävää viranomaista ei voida pitää niistä vastuussa.