Uni huomioon diabeteksen hoidossa
Timo Partonen
Shutterstock
Uni ja elimistön sisäinen kello säätelevät aineenvaihdunnan, umpierityksen sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintoja. Elintapaohjauksessa ja diabetesta sairastavan omahoidossa on tärkeää tarkastella paitsi unen määrää ja laatua myös unen ajoittumista ja säännöllisyyttä.
Tuore ADA:n (American Diabetes Association) ja EASD:n (European Association for the Study of Diabetes) yhteinen konsensusraportti asemoi unen liikunnan ja ravitsemuksen rinnalle esidiabeteksen ja tyypin 2 diabeteksen hoidossa (1). Nämä kolme keskeistä elintapaa muodostavat kokonaisuuden: myönteinen muutos yhdessä johtaa hyvin todennäköisesti myönteisiin muutoksiin kahdessa muussa.
Jo 1950-luvun lopulla oli havaittu, että unen aikana terveillä ihmisillä verensokeripitoisuus pysyi tasaisena mutta diabetesta sairastavilla verensokeripitoisuus vaihteli huomattavasti (2). Samalla oli päätelty, että uni oli otettava diabetesta sairastavien hoidossa huomioon. Tuolloin 1950-luvulla tämä tarkoitti diabeteksen lääkehoidon kehittämistä siten, että verensokeripitoisuus pysyisi tasaisena myös öisin. Nykyisin lääkehoito mahdollistaa hyvän hoitotasapainon läpi vuorokauden. Tämä tarkoittaa, että yöunen kohentamisen avulla voidaan edistää diabetesta sairastavan hoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumista.
Kansainväliset unisuositukset ovat määritelleet unen määrän ja laadun viitearvot. Väestössä poikkeamat suositellusta unen määrästä, päiväunien nukkuminen, unettomuusoireet, obstruktiivinen uniapnea, iltavirkkuudesta tai vuorotyöstä johtuvat uni-valverytmin häiriöt ovat hyvinkin tavallisia ja lisäävät osaltaan riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen (3). Unihäiriöt ovat mahdollisesti riskitekijä myös raskausdiabeteksen kehittymiselle.
Unettomuus lisää riskiä
Kansainvälisten unisuositusten mukaan aikuisten tulisi vuorokaudessa nukkua 7–9 tuntia. Unta ei voi nukkua varastoon. Suositeltavinta olisi nukkua öisin ja välttää nukkumista päivisin.
Kolmen tutkimuksen (n=20 139) meta-analyysi (4) osoitti, että lyhyen (< 6 tuntia/vrk) unen nukkuvilla esidiabetes etenee useammin tyypin 2 diabetekseksi kuin keskimääräisen (6−8,5 tuntia/vrk) unen nukkuvilla (HR=1,43; 95 % CI=1,19–1,71). Pitkän (>9 tuntia/vrk) unen nukkuvilla (HR=1,41; 95 % CI=0,91–2,19) ei tätä riskiä ole.
Kansainvälisten unisuositusten mukaan nukahtamiseen tulisi kulua enintään 30 minuuttia. Nukahtamisen jälkeen hereille havahtumisista tulisi ennen unijakson päättymistä kertyä valvetta enintään 20–30 minuuttia.
Analysoimalla 81 233 henkilön potilaskohortissa (4) toistomittausten (hemoglobiini A1c tai paastoverensokeri) avulla esidiabetesta havaittiin, että unettomuusoireet lisäävät esidiabeteksen etenemistä tyypin 2 diabetekseksi (HR=1,28; 95 % CI=1,24–1,33). Diabetesta sairastavilla unen laatu usein heikkenee ja esiintyy unihäiriöitä.
Tyypin 1 diabeteksessa unen laatu on usein (30–50 %) huono ja keskivaikea tai vaikea obstruktiivinen uniapnea on yleistä (noin 50 %). Tyypin 2 diabeteksessa obstruktiivinen uniapnea (24–86 %), levottomien jalkojen oireyhtymä (8–45 %) ja unettomuusoireet (39 %) ovat yleisiä (3). Tyypin 2 diabeteksessa sekä mikrovaskulaarisia että makrovaskulaarisia komplikaatioita esiintyy etenkin silloin, kun potilaalla on diabeteksen lisäksi myös levottomien jalkojen oireyhtymä.
Iltavirkut sairastuvat muita useammin tyypin 2 diabetekseen.
Uniapnea vaikuttaa hoitotasapainoon
Diabetesta sairastavilla obstruktiivinen uniapnea voi vaikeuttaa hyvän hoitotasapainon saavuttamista diabeteksen hoidossa. Uniapneasta johtuva unen katkonaisuus ja hypoksemia aktivoivat sympaattisen hermoston, mikä ylläpitää hyperglykemiaa ja insuliiniresistenssiä, lisää veressä kiertävien vapaiden rasvahappojen määrää, heikentää mikroverenkiertoa ja voimistaa sekä oksidatiivista että psykologista stressiä. Satunnaistettujen vertailukokeiden meta-analyysi kuitenkin osoitti, että CPAP-hoito pienensi koholla ollutta hemoglobiini A1c:n pitoisuutta merkitsevästi potilailla (n=964), jotka sairastivat samanaikaisesti tyypin 2 diabetesta ja obstruktiivista uniapneaa (3).
Lisäksi 52 viikkoa kestäneet faasin 3 satunnaistetut vertailukokeet (SURMOUNT-OSA) osoittivat, että samanaikaisesti obstruktiivista uniapneaa ja lihavuutta sairastaneilla aikuisilla (n=469) lumelääkkeeseen verrattuna pitkävaikutteinen GIP‑ ja GLP‑1‑reseptoriagonisti (tirtsepatidi) johti merkitsevään toipumiseen lieventämällä uniapnean vaikeusastetta ja pienentämällä painoa (3).
Kyseinen lääke aktivoi sekä mahan inhibitorisen polypeptidin että glukagoninkaltaisen peptidi 1:n reseptoreita, jälkimmäisiä myös ruokahalun säätelyn kannalta keskeisillä aivoalueilla kuten aivorungossa (nucleus tractus solitarii, area postrema), hypotalamuksessa (nucleus arcuatus, nucleus paraventricularis, dorsomediaalinen hypotalamus) ja mesolimbisellä alueella (ventraalinen tegmentaalinen alue, nucleus accumbens). Näistä aivoalueista dorsomediaalisen hypotalamuksen toiminta on olennaista myös vilkeunen ja ventraalisen tegmentaalisen alueen toiminta perusunen säätelylle.
Iltavirkuilla enemmän diabetesta
Suprakiasmaattisen tumakkeen toiminta luo ja ylläpitää vuorokausirytmit. Siten se toimii elimistön keskeisimpänä sisäisenä kellona (circadian pacemaker) ja määrittää, missä määrin henkilö on luontaisesti aamuvirkku. Iltavirkuilla elimistön sisäinen vuorokausi on muita pidempi, mikä ilmenee ajankäytön iltapainotteisuutena ja unijakson alkamisena myöhemmin kuin muilla.
Yksi vahvimmin sisäisen kellon toimintaa häiritsevistä syistä on vuorotyö. Vuorotyöläisillä on muita useammin kohonnut hemoglobiini A1c ja neuropatiaa. Analysoimalla vuorotyötä tekevien kohortissa (4) vuosittain toistetun oraalisen glukoosikokeen avulla esidiabetesta havaittiin, että yövuoroja sisältävä vuorotyö lisää esidiabeteksen etenemistä tyypin 2 diabetekseksi (HR=5,48; 95 % CI=1,82–16,49).
Se, miten aamuvirkku tai iltavirkku henkilö on, määrittää ajankohdan, milloin yöuni tulisi luontaisesti nukuttua. Iltavirkut sairastuvat muita useammin tyypin 2 diabetekseen (3,5,6). Tämä havainto pätee riippumatta siitä, miten pitkään iltavirkut nukkuvat, joten pelkästään univaje tai unettomuus ei selitä, miksi iltavirkut sairastuvat muita useammin. Selitys piilee siinä, ajoittuuko unen alku sisäisen kellon määrittämään otolliseen aikaikkunaan (6).
Biopankkitutkimuksen (n=73 888, UK Biobank) 8 seurantavuoden aikana havaittiin, että iltavirkut (HR=1,36; 95 % CI=1,23–1,50) ja aamuvirkut (HR=1,08; 95 % CI=1,01–1,16) sairastuivat tyypin 2 diabetekseen useammin kuin he, joiden kronotyyppi oli aamuvirkun ja iltavirkun väliltä. Aamuvirkut olivat kuitenkin iltavirkkuja paremmin suojassa sairastumiselta.
Analysoimalla, milloin henkilöt kävivät nukkumaan, huomattiin myöhään nukkumaan menevien (uni alkoi kello 01.51–02.34) sairastuvan useammin diabetekseen kuin heidän, joilla uni alkoi kello 00.30−01.13 (HR=1,32; 95 % CI=1,23–1,46). Iltavirkut, jotka kävivät aikaisin nukkumaan (uni alkoi kello 23.13–00.12), sairastuivat harvemmin diabetekseen kuin myöhään nukkumaan käyvät iltavirkut (HR=0,76; 95 % CI=0,58–1,00). Aamuvirkut pysyivät terveimpinä, kun he kävivät aikaisin nukkumaan. Iltavirkut hyötyivät terveytensä kannalta sitä enemmän mitä aikaisemmin he kävivät nukkumaan (6).
Säännöllisyys edistää terveyttä
Samasta biopankkitutkimuksesta (UK Biobank) on analysoitu myös unirytmin merkitystä terveydelle. Viikon mittaisen aktigrafian perusteella henkilöille (n=73 630) laskettiin indeksi (Sleep Regularity Index, SRI), minkä jälkeen 8 vuoden kuluessa seurattiin, moniko sairastui ensimmäistä kertaa tyypin 2 diabetekseen (7). Henkilöt, joilla unirytmi oli selvästi (HR=1,38; 95 % CI=1,20–1,59) tai kohtalaisesti (HR=1,35; 95 % CI=1,19–1,53) epäsäännöllinen, sairastuivat useammin tyypin 2 diabetekseen kuin säännöllisen unirytmin mukaan nukkuvat. Unisuositusten mukaisesti (vähintään 7 tuntia unta joka yö) nukkuminen ei poistanut tätä riskiä, jos unirytmi oli selvästi (HR=1,35; 95 % CI=1,09–1,66) tai kohtalaisesti (HR=1,29; 95 % CI=1,08–1,54) epäsäännöllinen.
Edelleen saman biopankkitutkimuksen (UK Biobank) hienosyisessä analyysissä aktigrafia paljasti, että henkilöiden (n=72 562) sairastumisen riski tyypin 2 diabetekseen runsaan 5 seurantavuoden aikana oli sitä suurempi mitä epäsäännöllisempi nukkumaanmenoaika oli (HR=1,30; 95 % CI=1,07–1,58) eivätkä viikonlopun korvausunet poistaneet tätä riskiä (8).
Diabetesta sairastavalle kannattaa neuvoa hyvän unen perusasioita.
Uniterveysindeksi kertoo kokonaisuudesta
Nykyisin unta arvioidaan ottamalla huomioon unen säännöllisyys, virkistävyys, ajoittuminen, katkonaisuus ja määrä sekä unenjälkeinen vireystila, joiden perusteella lasketaan niin kutsuttu uniterveysindeksi (multidimensional sleep health score). Indeksin osatekijöistä unen säännöllisyys vaikuttaa tyypin 2 diabetesta sairastavilla merkitsevästi hemoglobiini A1c:n pitoisuuteen (9).
Miksi unen häiriöt johtavat umpierityksen ja aineenvaihdunnan muutoksiin? Erään hypoteesin mukaan, kun henkilö syö suurimman osan ravinnostaan illan ja yön aikana, välittömänä seurauksena on aamun ja päivän aikana ilmenevä hypoinsulinemia (10). Tämä aiheuttaa suprakiasmaattisen tumakkeen keskeisen sisäisen kellon ja perifeerisissä elimissä toimivien sisäisten laitakellojen eritahtisuuden, mikä aloittaa metabolisen uudelleenohjelmoitumisen ja johtaa metaboliseen oireyhtymään.
Suositukset diabetesta sairastavien unen ja nukkumisen edistämiseksi
1. Harkitse diabetesta sairastavien uniterveyden seulontaa, mukaan lukien unihäiriöiden oireet, diabeteksen oireista tai hoitotarpeista johtuvat unihäiriöt ja huolet unesta.
2. Tutustu Käypä hoito -suositusten sisältämiin uniohjeisiin. Hyödyllisiä ovat ainakin diabeteksen, lihavuuden, unettomuuden ja uniapnean suositukset. Konsultoi unilääketieteen asiantuntijoita tarvittaessa.
3. Neuvo diabetesta sairastaville unta edistäviä rentoutumiskeinoja ja nukkumaanmenoa edeltäviä suositeltavia tottumuksia.
Uni osaksi hoitosuunnitelmaa
Unihäiriöt heikentävät usein sitoutumista diabeteksen omahoitoon ja voivat siten estää tavoitteen mukaisen glukoositason saavuttamista ja ylläpitämistä niin tyypin 1 kuin tyypin 2 diabetesta sairastavilla. Tyypin 1 diabetesta sairastavat ja heidän perheenjäsenensä kuvaavat usein myös diabeteksen hoitotarpeita, jotka häiritsevät unta herkästi. Tämä puolestaan aiheuttaa huolta.
Diabeteksen hoidossa käyttöön otetuista teknologisista ratkaisuista suurimmat hyödyt on havaittu insuliinin automatisoiduista annostelujärjestelmistä. Erilaisten unihäiriöiden havaitsemista ja hoitoa tulisikin pitää osana tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta sairastavien käypää hoitoa. Tällaisia häiriöitä ovat esimerkiksi obstruktiivinen uniapnea, unettomuushäiriö ja levottomien jalkojen oireyhtymä.
On näyttöön perustuvia yleisväestötason strategioita, joilla diabetesta sairastavien unta on voitu kohentaa. Kognitiiviset käyttäytymisterapeuttiset menetelmät, mukaan lukien unettomuushäiriön hoitoon kehitetty versio (cognitive behavioral therapy for insomnia, CBT-I) ovat parantaneet paitsi unta ja masennusoireita myös hieman hemoglobiini A1c:n ja paastoglukoosin pitoisuuksia diabetesta sairastavilla (3).
Myös unikasvatus eli unihygienian sisältävä psykoedukaatio kohentaa unen laatua, pienentää hemoglobiini A1c:n pitoisuutta ja vähentää insuliiniresistenssiä tyypin 2 diabetesta sairastavilla aikuisilla (3).
Hoitavien henkilöiden olisikin neuvottava diabetesta sairastaville potilaille hyvän unen perusasioita. Niitä ovat muun muassa univajeen välttäminen, päiväunien välttäminen, unirytmin säännöllisyys, nukkumaanmenoa edeltävät aktiiviset rentoutumiskeinot ja iltarutiinit sekä puhelimen ja muiden elektronisten laitteiden jättäminen illan ja yön ajaksi makuuhuoneen ulkopuolelle. Laitteiden käytön rajoittaminen ei koske diabeteksen hoidossa käytettäviä laitteita.
Uni huomioon hoidossa
Epäterveellinen uni nostaa verensokeria, verenpainetta ja veren rasvoja sekä lihottaa. Suositeltavaa on, että terveydenhuollon vastaanotoilla arvioidaan kattavasti diabetesta sairastavien päivittäiset elintavat, jotta mahdolliset riskitekijät voidaan tunnistaa. Tämä tarkoittaa paitsi liikunnan ja ravitsemuksen myös unen arviointia (taulukko 1).
Unen arvioinnissa tärkeää on saada käsitys paitsi unen määrästä ja laadusta myös unen ajoittumisesta ja säännöllisyydestä. Tähän voidaan esitietojen ohella käyttää uni-valvepäiväkirjaa ja tarvittaessa myös aktigrafiaa.
Unilääketieteeseen erityispätevöityneet lääkärit voivat yhteistyössä diabeteksen hoitoryhmän kanssa auttaa diabetesta sairastavien unihäiriöiden arvioinnissa.
Kirjoittaja
Timo Partonen
LT, psykiatrian dosentti, tutkimusprofessori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
timo.partonen@thl.fi
Kirjallisuus
1. Davies MJ, Aroda VR, Collins BS, ym. Management of hyperglycemia in type 2 diabetes, 2022. A consensus report by the American Diabetes Association (ADA) and the European Association for the Study of Diabetes (EASD). Diabetes Care 2022; 45: 2753–2786. https://doi.org/10.2337/dci22-0034
2. Robin ED, Travis DM, Julian DG, ym. Metabolic patterns during physiologic sleep: I. Blood glucose regulation during sleep in normal and diabetic subjects. J Clin Invest 1959; 38: 2229–33. https://doi.org/10.1172/JCI104003
3. American Diabetes Association Professional Practice Committee. Facilitating positive health behaviors and well-being to improve health outcomes: standards of care in diabetes: 2025. Diabetes Care 2025; 48 (Suppl 1): 86–127. https://doi.org/10.2337/dc25-S005
4. Mostafa SA, Mena SC, Antza C, ym. Sleep behaviours and associated habits and the progression of pre-diabetes to type 2 diabetes mellitus in adults: a systematic review and meta-analysis. Diab Vasc Dis Res 2022; 19: 14791641221088824. https://doi.org/10.1177/14791641221088824
5. Knutson KL, von Schantz M. Associations between chronotype, morbidity and mortality in the UK Biobank cohort. Chronobiol Int 2018; 35: 1045–53. https://doi.org/10.1080/07420528.2018.1454458
6. Lok R, Weed L, Winer J, ym. Adverse effects of late sleep on physical health in a large cohort of community-dwelling adults. Eur J Intern Med 2025; 134: 66–74. https://doi.org/10.1016/j.ejim.2024.12.031
7. Chaput JP, Biswas RK, Ahmadi M, ym. Sleep irregularity and the incidence of type 2 diabetes: a device-based prospective study in adults. Diabetes Care 2024; 47: 2139–45. https://doi.org/10.2337/dc24-1208
8. Hu C, Chen Y, Yuan X, ym. Objectively measured sleep regularity, weekend recovery sleep, and the risk of incident type 2 diabetes: a prospective cohort study from the UK Biobank. Int J Surg 2026; 112: 772–9. https://doi.org/10.1097/JS9.0000000000002765
9. Reutrakul S, Park JC, McAnany JJ, ym. Multidimensional sleep health in type 2 diabetes: the role of sleep variability in glycemic control. Sleep Med 2025; 136: 106861. https://doi.org/10.1016/j.sleep.2025.106861
10. Perelis M, Marcheva B, Ramsey KM, ym. Pancreatic β cell enhancers regulate rhythmic transcription of genes controlling insulin secretion. Science 2015; 350: aac4250. https://doi.org/10.1126/science.aac4250