Tuloksellista elintapaohjausta tyypin 2 diabetesta sairastaville
Sari Koski
Shutterstock
Elintapojen muutos on monelle tyypin 2 diabetesta sairastavalle lähtökohta hyvään diabeteksen hoitoon ja arjessa jaksamiseen. Muutos vaatii useimmiten ohjausta ja tukea, mutta hoitokäynneillä saadun ohjauksen tuloksellisuudessa on usein toivomisen varaa. Diabetesliitto osallistui eurooppalaiseen yhteishankkeeseen, jossa tyypin 2 diabetesta sairastaville tarjottiin osallistumista Alankomaissa kehitettyyn elintapaohjausohjelmaan. Sen pilottiryhmiin osallistuneet saavuttivat erittäin hyviä tuloksia,
Elintapojen muutos onnistuu hyvin harvoin sormia napsauttamalla. Ennen kuin muutos näkyy
toimintana, on sitä tavallisesti edeltänyt pitkä harkinta- ja valmisteluvaihe, johon sisältyy kokeilua, toimintaa, repsahduksia ja uudelleen tekemistä (1). Siksi elintapaohjausta pitäisi saada toistuvasti pitkän ajan kuluessa.
Käyttäytymisen muutokset vaativat onnistuakseen fyysistä ja psyykkistä kyvykkyyttä: tietoa siitä,
miten ja miksi elintapoja kannattaa muuttaa sekä uskoa siihen, että pystyy niin tekemään. Lisäksi tarvitaan mahdollisuus tai tilaisuus sekä motivaatio muutokseen (2).
Kun onnistuu, niin innostuu, ja kun innostuu, niin onnistuu.
Pilotissa selätettiin tyypin 2 diabetesta
Diabetesliiton Selätä tyyppi 2 -elintapaohjauspilotin ryhmiin osallistuneiden tavoitteena oli elintapojen kohentaminen, parempi pärjääminen tyypin 2 diabeteksen kanssa sekä lisäsairauksien ehkäisy. Lyhyemmän aikaa tyypin 2 diabetesta sairastaneiden lisätavoite oli remissio.
Ensimmäinen pilotti toteutettiin yhdessä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kanssa, toiseen pilottiin osallistui ryhmä myös Pohjanmaan hyvinvointialueelta. Osallistujien rekrytoinnista huolehtivat diabeteshoitajat.
Pilotissa annettiin ryhmämuotoista elintapaohjausta etäyhteyksillä. Ensimmäinen ryhmä toteutui kokonaan etäyhteyksin, toiseen pilottiin yhdistettiin 2–3 kasvokkaista tapaamista.
Kuuden kuukauden mittaisen intensiivijakson aikana ryhmäläiset tapasivat ohjaajia etänä tai kasvokkain 5–7 kertaa. Intensiivijaksoa seurasi kuuden kuukauden pituinen jälkitukijakso, joka sisälsi kolme tapaamista. Jatkossa intensiivivaihe ja jälkitukijakso yhdistetään yhdeksi kymmenen kuukauden kokonaisuudeksi. Ohjaustapaamisten aiheita olivat terveellinen syöminen, liikkuminen, painonhallinta, uni ja stressi. Ryhmäläisiä ohjasi moniammatillinen tiimi, johon kuuluivat diabeteshoitaja, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti. Lisäksi ryhmäläisille tarjottiin mahdollisuus sensorointiin, toinen kahden viikon jakso heti ryhmään osallistumisen aluksi ja toinen noin kuuden kuukauden kohdalla.
Henkilön ryhmään pääsyn edellytykset olivat:
- diagnosoitu tyypin 2 diabetes, jonka sairastamisaika
- oli korkeintaan 15 vuotta
- jokin verensokeria alentava lääke käytössä
- 20–80 vuoden ikä
- motivaatio elintapamuutoksen tekemiseen
- riittävä tietotekninen valmius ja etätapaamiset
- mahdollistava laite.
Henkilö ei soveltunut ryhmään, jos:
- hänellä oli vakava COPD
- hän kärsi munuaisten tai sydämen vajaatoiminnasta
- hän oli raskaana
- hänellä oli ollut syömishäiriö viimeksi
- kuluneen viiden vuoden aikana tai hänelle on
- tehty lihavuusleikkaus.
Rekrytoinnissa oli jonkin verran haasteita, niitätuotti etenkin sairastamisaika. Ensimmäisen pilottiryhmän rekrytoinnissa sairastamisajan alarajaksi asetettiin puoli vuotta, mutta toisessa pilottiryhmässä siitä luovuttiin. Näin ryhmään saatiin myös vastasairastuneita. Lisäksi toista ryhmää täydennettiin tarjoamalla osallistumista pilotissa mukana olleiden hyvinvointialueiden diabetesyhdistysten jäsenille. Ensimmäiseen ryhmään saatiin yhdeksän osallistujaa ja toiseen 30.
Valtaosa oli huomattavan ylipainoisia
Pilottiryhmissä saavutettuja tuloksia arvioitiin sekä osallistujille tehdyillä mittauksilla että osallistujien ja ohjaajien haastatteluilla. Lisäksi osallistujia pyydettiin vastaamaan elintapakyselyihin sekä elämänlaatukyselyyn (EQ-5D-5L).
Mittaukset tehtiin ennen ryhmätoiminnan aloitusta, intensiivijakson lopussa (6 kk) sekä ryhmä-toiminnan päättyessä (12 kk). Niillä saatiin tietoa osallistujien painosta, vyötärönympäryksestä,
verenpaineesta, verensokerista (HbA1c) ja veren rasva-arvoista (kokonaiskolesteroli, HDL, LDL ja triglyseridit). Kaikkien osallistujien mittaustulokset paranivat vähintään osassa fysiologisia mittauksia (taulukko 1).
Tätä kirjoittaessani käytettävissämme on molempien pilottiryhmien kysely- ja mittaustulokset
kuuden kuukauden kohdalta, ensimmäiseltä pilottiryhmältä myös kysely- ja mittaustulokset 12
kuukauden kohdalta. Tulosten tarkempi analysointi on vielä kesken, tässä artikkelissa esittelen käytettävissä olevia alustavia tuloksia.
Lähes kaikki pilottiin osallistuneet olivat huomattavan ylipainoisia, heidän BMI:nsä vaihteli 22,9
ja 49,5 välillä, ja oli keskimäärin 33,13. Vain neljän osallistujan BMI oli alkutilanteessa alle 30.
Osallistujien paino lähtötilanteessa oli keskimäärin 96 kiloa, vaihteluväli oli 63–173 kiloa. Muutokset painossa ja BMI:ssä olivat numeroiden valossa varsin maltillisia, mutta kuitenkin noin 75 prosenttia osallistujista onnistui pudottamaan painoaan kuuden kuukauden aikana, ja noin 25
prosentilla se joko pysyi lähtötilanteessa tai nousi hiukan (taulukko 1).
Mittaukset kertoivat onnistumisista
Erityisen näkyviä tuloksia osallistujat saavuttivat vyötärönympäryksessä ja verenpaineessa. 80 prosentin vyötärönympärys pieneni kuuden kuukauden aikana, muilla se kasvoi tai pysyi lähtötasossa. 75 prosentin verenpaine laski, muilla se pysyi samana tai nousi.
Osallistujien vyötärönympärys oli lähtötilanteessa keskimäärin 116,1 cm, ja vaihteli 92 cm:n ja 155 cm:n välillä. Kuuden kuukauden aikana se pieneni keskimäärin 2,1 cm, vaihteluväli oli -24,5 cm – + 9 cm (taulukko 1).
Systolinen verenpaine oli lähtötilanteessa lähes kaikilla ainakin jonkin verran koholla, vaikka kaksi kolmasosaa osallistujista käytti lääkärin määräämiä verenpainelääkkeitä. Keskimäärin systolinen verenpaine oli 138,4 mmHg, ja vaihteluväli oli 104 mmHg ja 164 mmHg. Keskimääräinen lasku oli 5,7 mmHg, mutta vaihteluväli oli suuri: -24,5 mmHg – 9 mmHg.
Yhdelle osallistujalle lisättiin verenpainelääke ryhmätoiminnan aikana, mutta yhdeltäkään lääkitystä ei purettu. Osallistujien diastolinen ja systolinen verenpaine käyttäytyivät hyvin samankaltaisesti, ja suurella osalla myös diastolinen verenpaine laski (taulukko 1).
Laboratoriomittausten osalta kuuden kuukauden tulokset ovat vielä hiukan vaillinaisia. Ensimmäisen pilottiryhmän 12 kuukauden mittaukset on jo tehty, ja niissä on nähtävissä selkeää laskua veren rasva-arvoissa (kokonaiskolesteroli, LDl ja triglyseridit). Odotamme vielä toisen pilottiryhmän 12 kuukauden mittausten tulokset ennen tarkempien johtopäätösten tekemistä.
Hyviä muutoksia useilla elämänalueilla
Pilottiryhmiin osallistuneille tehtiin elintapakyselyiden lisäksi ryhmähaastattelut kuuden ja kahdentoista kuukauden kohdalla. Haastatteluilla selvitettiin osallistujien kokemuksia ryhmästä, toiminnan hyödyistä sekä mahdollisia kehittämisehdotuksia.
Ryhmäläiset olivat tehneet monenlaisia elintapamuutoksia, kuten ruokarytmin korjaus, aamupalan syöminen, kasvisten lisääminen, pyöräilyn aloittaminen, porraskävely, nukkumaanmenon aikaistaminen sekä rentoutusharjoitusten tekeminen.
Osallistujien kasvisten käyttö lisääntyi keskimäärin 2,5 annosta viikossa, maidon käyttö siirtyi r asvattomampiin vaihtoehtoihin ja punaisen lihan ja prosessoitujen lihatuotteiden kulutus väheni.Osallistujat vähensivät myös sekä suolaisten että makeiden välipalojen napostelua, ja erityisesti makeiden juomien kulutus väheni. Muutokset arkeen olivat hyvin konkreettisia ja helposti toistettavia. Ryhmäläiset kertoivat haastatteluissa, että alkuun muutoksen tekeminen on muistinvarainen asia. Jotkut olivat laittaneet kellon soimaan, jotta muistivat syödä säännöllisesti tai mennä ajoissa nukkumaan.
Useimmat ryhmäläisistä tekivät muutoksia ruokailuun ja opettelivat käyttämään kauppalistaa sekä hyödyntämään pakkausselosteita, etenkin Sydänmerkkiä. Monet saivat kimmokkeen noudattaa ostoslistaa, jotta kaupassa ei tule tehtyä heräteostoksia. Muutoksen ruokailutottumuksiin
tunnistettiin lähtevän kaupasta, kun siellä tekee hyviä valintoja, helpottuu niiden tekeminen
kotonakin.
Ryhmäläisten motivaatio elintapojensa muuttamiseen perustui konkreettisiin toiveisiin: terveempi
tulevaisuus, parempi jaksaminen töissä ja isovanhempana, lisäsairauksilta välttyminen ja parempi uni.
Monelle muutos oli ollut antoisa prosessi, onnistumiset ruokkivat motivaatiota. Yksi ryhmäläisistä
totesikin, että: ”Kun onnistuu, niin innostuu, ja kun innostuu, niin onnistuu.”
Erityisen suuri tuki muutoksissa oli sensorointi. Sen avulla osallistujat oppivat tunnistamaan, miten muutokset syömisessä, liikkumisessa ja levossa vaikuttavat verensokeriin.
Osallistujien mielestä pitkäkestoisen ja jatkuvan ohjauksen rinnalla onnistumisia lisäsivät ryhmän
tuki ja toisten kokemukset elintapojen muuttamisesta. Antoisat vertaiskeskustelut tarjosivat
lisämotivaatiota ja herättivät uusia ajatuksia.
Ryhmätoiminta jatkuu vuonna 2026
Kokemukset Selätä tyyppi 2 -elintapaohjausryhmistä ovat rohkaisevia, ja ryhmätoimintaa jatketaan vuonna 2026. Tällä hetkellä ei vielä ole tiedossa, missä ja miten, toteutustapaa ja mahdollisia rahoitusvaihtoehtoja punnitaan.
Pilottiryhmiin osallistuneiden mielestä jokaisen tyypin 2 diabetekseen sairastuneen pitäisi heti päästä nyt toteutetun kaltaiseen pitkäkestoiseen elintapaohjaukseen. Toteutustapoja on monia:
hyvinvointialue voi järjestää sitä omana toimintanaan, ohjata sairastuneita Diabetesliiton tarjoamille kursseille ja jatkossa Diabetesliiton elintapaohjausryhmiin.
Diabetesliiton kurssit diabetesta sairastaville ovat vertaistuellista ammatillisesti ohjattua toimintaa, jossa keskitytään diabeteksen kanssa pärjäämiseen. Myös niillä elintapa-asiat ovat keskeinen osa ohjausta.
Kun tyypin 2 diabetesta sairastavan tavoitteena on remissio, voi osallistuminen Selätä tyyppi 2
-ryhmään mahdollistaa tavoitteen saavuttamisen. Yhdeltä pilottiryhmäläiseltä on jo purettu verensokeria alentava lääkitys kokonaan ja monella muullakin verensokeriarvot ovat normalisoituneet.
Kirjallisuus
- Aittasalo M. 2025. Terveys- ja liikuntakäyttäytymisen muutos.
UKK-instituutti. https://ukkinstituutti.fi/elintapaohjaus/
kayttaytymisen-muutos/terveys-ja-liikuntakayttaytymisen-muuto
s/?srsltid=AfmBOopsOFUwv1nzL3X1rWJXNzcoov_rLnbHeJu1GZOx1Ag-
qfr0WBF - Michie S, van Stralen MM & West R. 2011. The behaviour change
wheel: A new method for characterising and designing behaviour
change interventions, Implementation Science, 6(1),. doi:
10.1186/1748-5908-6-42
Kirjoittaja
