Suolistosairaudet – uusi kansantauti?
Sari Savela
Tulehdukselliset suolistosairaudet yleistyvät voimakkaasti: joka vuosi reilu 2 000 suomalaista saa diagnoosin. Suolistosairauksiin ei ole löytynyt lääkettä, joka tehoaisi kaikkiin tapauksiin. Akuutteja vaiheita hoidetaan kortisonilla, mutta se on diabeetikoille haasteellinen, koska se nostaa verensokeria. Sairastuneet kaipaavat myös psyykkistä tukea: alle 30-vuotiaista IBD-potilaista jopa viidennes kokee, ettei pärjää arjessa sairautensa kanssa.
Suolistosairaudet yleistyvät voimakkaasti. Myös diabetekseen sairastuneiden joukko kasvaa. Miksi näin on? Sitä ei tiedetä.
Yli 50 000 suomalaista sairastaa tulehduksellista suolistosairautta, joko Crohnin tautia tai haavaista paksusuolen tulehdusta eli colitis ulcerosaa. Tulehduksellisista suolistosairauksista käytetään yleisesti lyhennettä IBD. IBD-sairauksien oireita ovat ripuli, veriuloste, vatsakivut, laihtuminen ja kuumeilu.
Viimeisten vuosikymmenten aikana tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleistyneet voimakkaasti. Esimerkiksi vuosien 2000–2007 aikana IBD-sairaudet lisääntyivät yli 20 prosenttia. Lapsilla ja nuorilla tehdyt tuoreemmat tutkimukset osoittavat kasvun jatkuneen. Joka vuosi reilu 2 000 suomalaista saa diagnoosin. Heistä kaksi kolmasosaa saa diagnoosiksi haavaisen paksusuolen tulehduksen. Lapsilla ja nuorilla taas Crohnin tauti ja colitis ulcerosa ovat yhtä yleisiä diagnooseja.
– Tyypillinen sairastumisikä on 15—30 vuotta, mutta joukossa on myös esimerkiksi 80 vuotta täyttäneitä, gastroenterologi Airi Jussila kertoo.
Suolistosairauksiin liittyvä tutkimus- ja kehitystyö on ollut Jussilan päätyö viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Kyse ei ole siitä, että esimerkiksi diagnostiikka olisi muuttunut. Ilmiö on globaali. Vaikka sairaus yleistyy edelleen voimakkaimmin kehittyneissä maissa, myös kehittyvissä maissa sairastuminen lisääntyy, kun elintaso nousee.
Monen tekijän yhteisvaikutus
Syitä suolistosairauksien kasvulle ei tiedetä.
– Sairastumisen taustalla on todennäköisesti perinnöllisen alttiuden lisäksi ympäristötekijät. On arveltu, että esimerkiksi ravitsemus, antibioottien käyttö ja liiallinen hygienia olisivat yhteydessä sairastumiseen. Myös suoliston mikrobikanta ja elimistön immuuni- eli puolustusjärjestelmä vaikuttavat siihen, syntyykö tulehdus omaa elimistöä vastaan, Airi Jussila luettelee.
Hän kertoo, että tutkimusten mukaan tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleisempiä Pohjois-Suomessa kuin maan eteläosissa. Sama ilmiö koskee Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. Pohjoisessa sairastutaan herkemmin kuin etelässä. Yhtenä selittävänä tekijänä on arveltu olevan D-vitamiinin ja auringon valon vähäisyys. Tutkimuksin tätä oletusta ei ole kuitenkaan vahvistettu.
Ikääntyneiden IBD-potilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Usein ikääntyneillä on myös muita sairauksia, kuten kakkostyypin diabetes. Diabeteksen ja suolistosairauksien yhteydestä on toistaiseksi melko vähän tietoa. Tilastotietoa suolistosairautta sairastavien diabeetikkojen määrästä ei myöskään löydy.
Kaikkiin tehoava lääke löytymättä
Tulehduksellisia suolistosairauksia hoidetaan pääsääntöisesti lääkkeillä. Osa lääkkeistä toimii estolääkityksenä. Sairauksille on tyypillistä oireettomien remissio- ja akuuttivaiheiden vaihtelu. Parhaimmillaan oireeton vaihe voi kestää vuosiakin. Syistä, joita ei tunneta, suoli tulehtuu ajoittain. Akuutteja vaiheita hoidetaan kortisonilla, joka keksittiin hoitokeinoksi 1950-luvulla. Se oli ratkaiseva keksintö sairauteen kuolleisuuden vähentämisessä.
Diabeetikolla kortisonihoito on haasteellinen, koska kortisoni nostaa verensokeria. Hoidon aikana tavallisesti ilman pistoshoitoa pärjäävä kakkostyypin diabeetikko voi joutua turvautumaan pistoshoitoon. Insuliinin tarve lisääntyy kortisonihoidon aikana. Lapsilla taas kortisoni voi vaikuttaa kasvuun.
– Olisi hyvä, jos akuutteja vaiheita varten keksittäisiin jokin toinen lääke, Jussila sanoo.
– Biologisia lääkkeitä ja solunsalpaajalääkkeitä määrätään silloin, kun muut lääkkeet eivät tehoa. Niitä voidaan aloittaa akuutissa vaiheessa, ja jos ne tehoavat, jatkaa ylläpitohoitona.
Lääkitystä, joka tehoaisi kaikkiin tapauksiin, ei kuitenkaan ole olemassa. Vaikeimmissa tapauksissa joudutaankin turvautumaan leikkaushoitoon.
– Vaikka leikkaushoito voi kauhistuttaa etukäteen, suurin osa leikatuista on tyytyväisiä elämäänsä leikkauksen jälkeen, Jussila kertoo.
Tutkimuksia käynnissä
Joillakin potilailla ruokavaliolla on pystytty pitämään sairaus oireettomana, mutta ruokavaliohoidon ei ole osoitettu parantaneen tulehdusta. Kokemukset eri ruokavalioiden tai ravintolisien vaikutuksesta ovat yksilöllisiä. Tieteellistä näyttöä tietyn ruokavalion parantavasta vaikutuksesta ei ole.
– Jos jokin ruokavalio auttaa, niin hyvä, mutta lääkitystä ei pidä lopettaa omin päin. Hoitavalle lääkärille on myös tärkeä kertoa, jos käyttää jotain luontaistuotetta, koska niillä voi olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa, Jussila neuvoo.
Hyvä ravitsemustila on Jussilan mukaan tärkeää sairauden hoidossa. Aliravitsemustila pitää hoitaa ensin kuntoon, jotta varsinaisen sairauden hoito tehoaa.
Suolistosairauksia tutkitaan paljon. Erityisesti pyritään selvittämään syitä sairastumiselle. Myös erilaisia hoitoja, kuten ulosteen siirtoa tutkitaan. Ruokavaliot ovat myös yleinen tutkimuskohde.
Psyykkisen tuen tarve tiedostettu
Kun ihminen sairastuu kroonisesti, hoito keskittyy yleensä fyysiseen sairauteen. Sairastuminen on shokki. Aluksi voi tuntua helpotukselta saada diagnoosi oireisiin. Hetken kuluttua kuitenkin alkaa pohdinta, miksi minä. Olisinko voinut jotenkin estää sairauden puhkeamisen? Sairastuneen lapsen vanhemmat syyllistävät herkästi itseään. Sairaus kestää loppuelämän ja vaikuttaa arkeen.
Vuonna 2019 tehdyn tutkimuksen mukaan alle 30-vuotiaista IBD-potilaista jopa viides kokee, ettei pärjää arjessa.
– Luku on huolestuttavan korkea. Se kertoo mielestäni psyykkisen tuen tarpeesta. Ongelma on kyllä tiedostettu ja kaikenlaista on ollut suunnitteilla, mutta suunnitelmat menivät viime keväänä jäihin koronapandemian vuoksi. Vertaistuki voisi olla yksi ratkaisu tähän, Jussila sanoo.
Hänen mukaansa IBD-hoitajia tarvittaisiin lisää.
– IBD-sairauksien hoito ei onnistu ilman IBD-hoitajia. Taysin alueella potilas pääsee aina gastroenterologin ja IBD-hoitajan vastaanotolle. Psykiatrisen hoitajan vastaanotollekin on mahdollista päästä, jos osaa sitä pyytää.
Suolistosairaudet verottavat myös sairastuneiden kukkaroa. Osa lääkkeistä on melko kalliita, ja Kela korvaa niistä vain osan.
”Olisin kaivannut enemmän tietoa”
Espoolainen Valtteri Savela, 19, sairastui ykköstyypin diabetekseen 8-vuotiaana. Viime vuosina sairauden hoito on ollut hyvin tasapainossa ja nuori mies on ollut sinut sairauden kanssa. Keväällä 2019 alkoi outo oireilu, oli vatsakipua ja ripulointia. Kesäkuussa tehty paksusuolen tähystys vahvisti oireiden syyksi haavaisen paksusuolen tulehduksen.
– Aluksi luulin, ettei kyse ole kroonisesta sairaudesta. Olo oli epätodellinen, Valtteri kertoo tunnoistaan, kun diagnoosi löytyi.
– Vähitellen aloin ymmärtää, että lääkkeitä pitää syödä koko elämän ajan ja että sairaus voi rajoittaa elämää. Se tuntui raa’alta.
Valtteri on hakenut aktiivisesti tietoa sairaudesta. Erityisen tärkeä tietolähde on ollut Crohn & colitis ry:n verkkosivut. Hän on myös liittynyt Facebookissa IBD-vertaistukiryhmään, johon kuuluu yli 5 000 ihmistä.
– Olen kysellyt siellä ihmisten kokemuksia ja saanut vastauksia. Se on auttanut jonkin verran.
– Lääkärikäyntejä on ollut tosi vähän. Sitä olen ihmetellyt. Olisin kaivannut enemmän tietoa.
Alussa Valtterin suolistosairautta hoidettiin estolääkityksellä. Se tehosi jonkin aikaa, mutta parin kuukauden kuluttua jouduttiin turvautumaan kortisonihoitoon.
Aluksi kortisoni ei tehonnut kunnolla. Kun rinnalle otettiin imurel-lääke, se antoi paremman vasteen ja tehosi.
– Kortisonin haittana oli diabeteksen kannalta, että se sotkee sokeritasapainoa. Muita haittoja ei ole ollut. Kortisonista voi olla sivuvaikutuksia: unettomuutta, nivelkipuja, turvotusta tai näppylöitä. Onneksi minulla ei niitä ollut, Valtteri kertoo.
Tällä hetkellä hänen suolistosairautensa on hyvin tasapainossa ja sopiva lääkitys on löytynyt.
– Vaikka alussa tuntuu pahalta, niin kyllä se siitä helpottaa. Yleensä kaikille löytyy sopiva hoito, Valtteri sanoo.
Pelottaako tulevaisuus?
– Pelottaa. Minulla on kaksi vakavaa sairautta, jotka voivat rajoittaa elämää. Myös lisääntynyt suolistosyöpäriski huolestuttaa vähän ja se, että lääkitys ei tehoaisi riittävästi.