Ritva Auvinen löysi laulamisen uudestaan
Eeva Mehto
Eeva Mehto
Ikänsä terveenä säilynyt 86-vuotias oopperalaulaja Ritva Auvinen kaatui pari kertaa niin vakavin seurauksin, että joutuu nyt turvautumaan rollaattoriin. Moneen kuukauteen hän ei laulanut eikä edes kuunnellut musiikkia, mutta nyt laulaminen innostaa taas.
Ikänsä terveenä säilynyt 86-vuotias oopperalaulaja Ritva Auvinen kaatui pari kertaa niin vakavin seurauksin, että joutuu nyt turvautumaan rollaattoriin. Moneen kuukauteen hän ei laulanut eikä edes kuunnellut musiikkia, mutta nyt laulaminen innostaa taas.
Auvinen on aina kävellyt paljon, mutta kuutisen vuotta sitten hän kaatui työmatkallaan. Hän ei mennyt kuitenkaan lääkäriin. Kun laulaja kaatui uudestaan vuonna 2016, lääkärit totesivat hänen keskimmäisen pakaralihaksensa eli tasapainolihaksen menneen poikki jo edellisen kaatumisen yhteydessä, eikä tilanteelle voinut tehdä enää mitään.
Samana vuonna Auvisen selkä oli leikattava, sillä selkäydinkanava oli ahtautunut ja sille tarvittiin lisää tilaa. Valitettavasti leikkaus epäonnistui ja jätti jälkeensä kovat hermokivut. Toinen leikkaus tehtiin kuukautta myöhemmin, mutta hermokivut jäivät.
– Koko elämäni olen ollut terve ja hyväkuntoinen. Vasta leikkaukseen johtaneet kaatumiset romuttivat kuntoni. Koko elinpiirini pieneni kauheasti, ja kaikki tuntui synkältä, Auvinen kertoo.
Hänen oli pakko muuttaa jyrkässä rinteessä, korkeiden portaiden päässä sijaitsevasta rivitaloasunnostaan palvelutaloon, sillä kävely onnistui vain rollaattorin avulla. Silloin loppui myös laulu.
Auvinen ei laulanut moneen kuukauteen, eikä edes kuunnellut musiikkia. Hermokivut ja liikuntakyvyn radikaali huonontuminen toivat mukanaan stressin ja masennuksen.
Synkkyys sairastutti
Samoihin aikoihin Ritva Auvisella todettiin sydämen eteisvärinä, kakkostyypin diabetes ja korkea verenpaine. Kun elämä oli synkkää, ruoka ei maistunut hänelle ja hän laihtui nopeasti kymmenisen kiloa. Siitä oli se etu, että verenpaine ja verensokeri laskivat normaalitasolle, eikä hän vuoden kuluttua tarvinnut enää lääkkeitä.
Eteisvärinä kuitenkin jäi, ja jalkojen hermokipuihin Auvinen tarvitsee yhä vahvoja kipulääkkeitä.
Muuten elämä alkaa olla taas hyvällä mallilla. Laulaminen innostaa taas, ja joulukuussa Auvinen piti pianisti Tero Valtosen säestämänä konsertin palvelutalossaan. Hyvä palaute sai laulajan pohtimaan, voisiko hän järjestää konsertteja silloin tällöin myöhemminkin.
– Lauluääneni ei ole kadonnut mihinkään, ainoastaan hyvin korkeat äänet ovat hävinneet, kun en ole niitä treenannut. Tapaan yhä ajoittain kivoja pianistikavereitani, ja totesin, että pääsen vieläkin kaksiviivaiseen A:han.
– Joskus kuuluu väitettävän, että naisen ääni muka vanhenisi miehen ääntä nopeammin. Se on täyttä puppua. Jos rakastaa laulamista ja pitää äänensä ja instrumenttinsa kunnossa, ikä ei ole este, Auvinen oikoo luutuneita käsityksiä.
Kesällä 2018 Auvinen piti Joutsenossa kolmipäiväisen laulukurssin, joita hän on järjestänyt jo yli 30 vuotta.
– Mutta se oli viimeinen. Nyt kurssit saavat jäädä, Auvinen vannoo.
Voimistelusta voimaa
Ritva Auvinen kouluttautui voimistelunopettajaksi ennen kuin hän aloitti laulun opiskelun. Ensimmäisen konserttinsa hän piti 33-vuotiaana Sibelius Akatemiassa.
– Lapsesta saakka rämpytin iskelmiä, ja laulaminen oli minulla vahvasti mielessä, mutta ujona tyttönä en uskaltanut lähteä laulajan uralle, hän selittää ensimmäistä ammatinvalintaansa.
Voimistelunopettajan työ antoi laulajanuralle paljon. Oikea hengitystekniikka ja lavalla liikkuminen oli helppo oppia, ja hyvä ryhti syntyi luonnostaan.
– Sekä voimistelu että laulaminen lähtevät keskikehon hallinnasta, Auvinen toteaa.
Hän muistelee muutenkin opiskeluaikoja hyvällä.
– Hilma Jalkanen oli voimistelun opettaja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella. Hän oli suomalaisen naisvoimistelun uudistaja ja voimakastahtoinen ihminen, joka painotti rytmiikkaa ja sai meidät opiskelijat liikkeelle.
Auvisella on ollut 48 vuotta kestäneen laulajan uransa aikana 70 eri oopperaroolia Suomessa. Sen lisäksi hän on konsertoinut laajasti maailmalla. Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset vei Auvisen ylistetyssä Riitan roolissa aina Metropolitaniin asti.
Freelancerina ikänsä työskennellyt Auvinen ei ole koskaan asettunut valmiisiin kaavoihin. Hän on hieno esimerkki ihmisestä, joka elää elämäänsä juuttumatta ikävuosiin. Vielä yli 80-vuotiaana Auvisella oli suuria Sibelius-konsertteja.
– Laulaminen edistää keuhkojen, sydämen ja hengityselinten terveyttä, ja laulunsanojen opettelu pitää aivot virkeinä. Huomaan että aina kun käyn laulamassa, syvähengitys ja ryhti paranevat, hän sanoo.
Les Girls
Ritva Auvista on eniten ihastuttanut italialainen musiikki. Oopperauransa jälkeen hän lauloi vuosia kolmen naisen Les Girls- triossa Sinikka Sokan ja laulaja, pianisti Laura Heinosen kanssa.
– Minä olin yli 80, Sinikka Sokka yli 60 ja Laura Heinonen 40. Se oli hauskaa, kolmen sukupolven trio!
Les Girls lauloi klassista oopperaa ja kevyempää musiikkia: musikaaleja, operetteja ja iskelmiä. Trion esiintymiset loppuivat Auvisen selkäongelmiin.
Palvelutaloon muuttaessaan Auvinen joutui tilan puutteen takia myymään flyygelinsä, mutta onneksi palvelutalon alakerrassa on piano. Sen ääressä hän laulaa, ja aina silloin tällöin joku asukas kurkistaa saliin ja tulee kuuntelemaan.
Karjalan evakko
Ritva Auvinen syntyi kotikoululla Sortavalan maalaiskunnassa 1932 yhdeksänlapsisen perheen kuopuksena. Nyt lapsikatraasta on elossa enää kaksi nuorinta.
– Minulla oli aivan erinomainen koti ja ihana äiti, hän huokaa.
Isä oli opettajana Sortavalan maalaiskunnassa ja pianoa soittava äiti hoiti kotia ja lapsia. Tuolloin opettajilla oli mahdollisuus saada viljelysmaata, ja perheellä oli pieni maatila Sortavalan lähistöllä. Kesät vietettiin peltotöissä, ja kaikki lapset olivat tietysti mukana.
Perhe joutui kaksi kertaa evakkoon, kunnes lopulta päätyi asumaan Lopelle.
– Meidän perheellä oli siinä mielessä onnea, että isäni ja kukaan veljistäni ei joutunut rintamalle. Ja koska isä oli opettaja, perheen evakkomatkoja helpotti se, että isän työn ansiosta perheemme pääsi aina kouluun asumaan.
– Sortavalan tyttökoulun opettajat siirtyivät opettajiksi Riihimäen lyseoon. Ja minä kävin tyttökoulua sekä Sortavalassa että Riihimäellä, Auvinen mainitsee.
Usein puhutaan, että karjalaiset ovat iloisia ja vilkkaita. Ainakin Ritva Auvisen kohdalla se pitää paikkansa.
– Hyvin läheisiä ystäviä minulla on vähän, sillä ikätovereistani monet ovat jo poistuneet tästä maailmasta, mutta hyviä laulukavereita ja entisiä lauluoppilaita on paljon. Heitä tapaan edelleen mielelläni. Iloa tuottavat myös ainoa tyttäreni ja hänen poikansa sekä laaja suku.
– Vaikeuksiin suhtaudun yleensä realistisesti. Minulla on ollut aina jalat maassa, enkä ole koskaan halunnut olla diiva. Ja vaikka olenkin joskus ollut masentunut, olen onneksi aina selvinnyt siitä.
Auvinen sanoo, että onnellinen lapsuus, lämpimät perhesuhteet ja rakkaus musiikkiin ovat olleet hänen elämänsä perusta.