Pitkälle pallon perässä
Tuija Manneri
Tommi Anttonen
Urheilu, oma asenne ja läheisten tuki ovat kolme tukijalkaa, joiden varassa Pyry Lampinen hoitaa diabetestaan ja rakentaa tulevaisuuttaan jalkapalloilijana.
Poika kannattaa laittaa jalkapallokouluun, totesivat Pyry Lampisen vanhemmat parikymmentä vuotta sitten. Pallo oli pikkuvesselin lempilelu, joka pyöri aina hänen tekemisissään mukana.
– Innostuin futiskoulusta heti. Ekasta hetkestä lähtien jalkapallosta tuli mun juttu, eikä ikinä ole käynyt mielessä, että lajini voisi olla jokin muu, 23-vuotias Pyry muistelee nyt.
Kentällä kaikki tuntui kivalta. Sai juosta kovaa ja tehdä maaleja sekä purkaa energiaa ja kilpailuhenkeä. Kun pääsi pelaamaan vanhempien poikien kanssa, taidot kehittyivät nopeasti. Onnistumiset ruokkivat itsetuntoa ja innostusta.
Jalkapallosta tulikin jo 16-vuotiaana Pyryn ammatti. Urheilu on vaikuttanut paljon myös hänen diabetekseensa ja sen hoitamiseen.
– Sairastuin tyypin 1 diabetekseen kaksivuotiaana. Eli en oikeastaan tiedä muusta kuin diabeetikkona elämisestä.
Sensori helpottaa
Sairautensa alkumetrejä Pyry ei muista. Vanhemmat ovat kertoneet tyypillisistä oireista: kovasta janosta, vessatarpeesta ja väsymyksestä.
– Alusta lähtien vanhemmat pitivät huolta, että ruokarytmini oli hyvä, että insuliinit pistettiin säännöllisesti ja että kaikki lukemat merkittiin muistiin. Siinä sivussa kasvoin itse diabeteksen hoitamiseen kuin itsestään.
Ei se tietenkään aina helppoa lapselle ollut, varsinkaan sen ajan hoitosuosituksilla ja -välineillä. Pyryn muistiin on esimerkiksi jäänyt hetkiä, jolloin serkut ja sisarukset söivät sipsejä ja karkkeja, mutta hän popsi porkkanaa ja ehkä yhden sipsin. Tai kuinka ala-asteella kokeiltiin vatsalla pidettävää verensokerisensoria.
– Revin sen koulussa irti, koska se piippaili jatkuvasti. Tämän kokemuksen takia en suostunut käyttämään mitään sensoria pitkään aikaan. Päätin kokeilla sensoria vasta puolitoista vuotta sitten, kun olin lähdössä kuukaudeksi lomalle Indonesiaan.
Reissussa Pyry huomasi, miten paljon sensori helpottaa arkea ja hänen monipistoshoitoaan.
– Nyt näen kännykästä heti tilanteeni ja mihin suuntaan verensokeri on menossa. Arvo on helppo tsekata niin julkisella paikalla kuin pelikentälläkin.
Kun peli-into hiipuu
Juuri nyt mahdollisuus verensokerin jatkuvaan sensorointiin tuntuu Pyrystä ja hänen läheisistään entistä tärkeämmältä. Jos kaikki sujuu hyvin, Pyry on tämän lehden ilmestyessä juuri aloittelemassa urheilijastipendillä opintojaan Yhdysvalloissa, New Jerseyn osavaltiossa.
– Perusjalkapallo on yksi Seton Hall Universityn päälajeista, eikä koulussa ole lainkaan amerikkalaisen jalkapallon joukkuetta. Opiskelen todennäköisesti urheilujournalismia tai urheiluun liittyvää markkinointia, ja samalla saan pelata jalkapalloa maan korkeimmalla yliopistotasolla.
Lähteissään Pyry jättää Suomessa taakseen sekä uran jalkapallon ammattilaisena että päätökset pelaamisen lopettamisesta ja sen uudelleen aloittamisesta.
– Olin lukion ekaluokkalainen, kun FC Lahti tarjosi minulle sopimusta. Se oli aina ollut haaveeni: että saisin pelata ammatikseni silloisen kotikaupunkini joukkueessa.
Lahdessa Pyry pelasi hyökkääjänä 2019–2022. Vuosi vuodelta vastuut ja palkka kasvoivat. Sitten hän siirtyi Kuopion Palloseuraan.
– Vieraalla paikkakunnalla tuli vähän vaikeuksia, kun ympärillä ei ollut enää tuttuja kavereita. Tuli myös sairastelua ja krooninen poskiontelontulehdus.
Enää Pyrystä ei tuntunut aina kivalta mennä treeneihin, ja palo pelaamiseen alkoi hiipua. Vähitellen kypsyi ajatus, että varmaan nuoruusvuosina olisi hyvä opiskellakin jotain.
– Lähdin Jyväskylän tiimiakatemiaan opiskelemaan yrittäjyyttä ja päätin pitää kokonaan taukoa jalkapallosta. Ajattelin, että seuraavan kerran pelaisin vasta, kun se tuntuisi kivalta eikä enää pakolta.
Adrenaliini vaikuttaa
Jalkapallon jättäminen ei johtunut mitenkään diabeteksesta. Pyrystä ennemminkin tuntuu, että sairaudesta huolimatta hän pystyy tekemään kaikkea mitä hän haluaa.
– Hoitotasapainoni on hyvä ja on oikeastaan aina ollut sellainen. Teini-iästäkään en muista mitään kapinavaihetta. Urheilu on varmasti muovannut asenteeni hoitomyönteiseksi ja auttanut verensokeritasapainon hallinnassa.
Kaiken perustana Pyry pitää säännöllistä päivärytmiä. Hän syö neljästä viiteen ateriaa päivässä, kolmesta neljään tunnin välein. Ruuassa hän suosii hyviä hiilihydraatin ja proteiinin lähteitä kuten perunaa, täysjyväpastaa, kanaa, jauhelihaa, kananmunia, hedelmiä ja rahkaa. Myös kasviksilla on iso rooli.
Eniten opettelemista on ehkä vaatinut sen oivaltaminen, miten urheilutapahtumissa adrenaliinihormoni vaikuttaa verensokeriin. Adrenaliini lisääntyy, kun on selviydyttävä haastavasta tilanteesta.
– Varmistan verensokeriarvoni juuri ennen peliä ja uudestaan katson sen pelitauoilla. Minun on paras lähteä peliin verensokeri vähän koholla, noin 9–11 mmol/l. Silloin olo on turvallinen, eikä verensokeria tarvitse pelatessa miettiä. Pelin jälkeen arvo on yleensä adrenaliinin vuoksi korkea, se saattaa olla jopa 18 tai 19, mutta en korjaa sitä insuliinilla, koska tiedän, että se tulee kyllä alas, kun adrenaliini vähenee. Riittää, että syön jonkin ruuan ja pistän normaalit insuliinit.
Vanhemmille kiitos
Hoitonsa onnistumisesta Pyry jakaa kehuja vanhemmilleen. Hänen äitinsä on terveystiedon ja liikunnan opettaja ja isä huippu-urheilun asiantuntija.
– He ymmärsivät alusta asti, miten liikunta vaikuttaa verensokeriin. Heillä on myös ollut valmiutta ja halua tukea minua diabeteksen hoitamisessa ja sen yhdistämisessä urheiluun jopa ammattina.
Jo ensimmäinen vierailu Yhdysvalloissa hälvensi Pyryn ja perheen huolia siitä, miten diabeteksen hoitaminen uudessa ympäristössä ja Seton Hall Pirates -joukkueessa onnistuu. He tapasivat esimerkiksi yliopiston terveystiimin jäsenen, jonka lapsella on myös diabetes.
– Hoidon saa kyllä sujumaan, kun vain haluaa saada. Sekin varmasti auttaa, että asun muutaman pelaajan kanssa samassa talossa enkä yksinäni. Lisäksi kotipiirini ja myös tyttöystäväni kannustivat lähtemään ja heidän tukensa on vain puhelinsoiton päässä.
Pyry ei ole juuri kokenut pahoja hypoglykemioita. Hän myös tunnistaa hyvin matalan verensokerin oireet.
– Tosi heikko olo on tullut vain kerran tai kaksi koko elämän aikana. Ja vain kerran olen tarvinnut muiden apua. Silloin omat eväät olivat loppuneet. Kaverit kuitenkin toivat nopeasti syötävää, ja uskon saman toimivan myös jenkeissä, jos tarvis tulee.
Ystävältä vinkki
Vielä on jäljellä yksi mysteeri. Miten ammattijalkapalloilun jo kertaalleen lopettanut suomalainen opiskelija päätyy jälleen pelikentille ja vielä valtameren taakse?
– Pelitaukoani kesti lopulta vain neljä kuukautta. Sitten löysin Jyväskylästä kivan harrastusjoukkueen. Pelailu toi mukavaa vastapainoa opiskeluun ja oli hyvässä porukassa hauskaa. Lopulta se alkoi kuitenkin tuntua liian helpolta. Mieli paloi jälleen kovemmille kisakentille.
Tuntemuksistaan Pyry jutteli kaverilleen, joka ehdotti lähtöä opiskelijaurheilijaksi Yhdysvaltoihin. Siten voisi yhdistää opinnot ja pelaamisen.
– Innostuin ajatuksesta, ja tuttavilta sain numeron agentille, joka hommasi minut pelaamaan erääseen tapahtumaan. Sen jälkeen alkoi tulla yhteydenottoja yliopistoseuroilta.
Suomen kandidaatin tutkintoa vastaavan tutkinnon suorittaminen vie Pyryltä vähintään kolme vuotta. Sen jälkeen hän voisi ehkä saada työluvan ja jäädä Yhdysvaltoihin pelaamaan ammatikseen.
– Tulevaisuus näyttää, mitä päässäni liikkuu kolmen vuoden kuluttua. Mutta yksi unelmistani toteutuu jo nyt.
Pyry on nyt aloittanut urheilijastipendillä opinnot Yhdysvalloissa, New Jerseyn osavaltiossa.