Luonto lisää myönteisiä tunteita
Hanna Vilo
Shutterstock
Tiesitkö, että luonnossa oleminen lisää myönteisiä ja vähentää kielteisiä tunteita? Siksi luonnossa kannattaa viettää vähintään kaksi tuntia viikossa.
Raskas päivä takana. Väsyttää ja ahdistaa. Olohuoneen sohva vetää magneetin lailla puoleensa, ja liikkeelle lähteminen tuntuu vaikealta. Tuttu tunne sinullekin?
Tarjolla on onneksi konsti, joka virkistää oloa ja toimii paljon paremmin kuin yksikään pilleri: pitää vain lähteä ulos luontoon.
Eko- ja ympäristöpsykologi, psykoterapeutti Jane-Veera Paakkolanvaara on perehtynyt luonnon hyvinvointia parantaviin vaikutuksiin. Tutkitusti niitä on runsaasti. Jo pienillä päivittäisillä piipahduksilla puistoihin tai lenkkipoluille tiedetään voivan olla suuria vaikutuksia koko elämänlaatuun.
– Luonto tarjoaa rautaisannoksen kaikkea hyvää sekä keholle että mielelle, hän sanoo.
Jos Paakkolanvaara saisi kirjoittaa ihmisille luontoreseptejä, hän suosittelisi jokaiselle pienen retken johonkin itselle mieluisaan lähiluontokohteeseen useamman kerran viikossa. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka viettävät luonnossa vähintään kaksi tuntia viikossa, kokevat oman terveytensä ja elämäntyytyväisyytensä paremmaksi.
– Lisäksi hyvinvointia voi kohentaa myös mikrotauoilla eli nauttimalla luonnosta sisätiloissa vaikka viherkasvien lähettyvillä.
Myönteiset tunteet lisääntyvät
Fyysisellä tasolla jo muutaman minuutin luontoaltistuksen aikana verenpaine ja stressihormoni kortisolin pitoisuus veressä alkavat laskea. Samalla autonomisen hermoston rauhoittavan osan eli parasympaattisen hermoston toiminta lisääntyy. Olo alkaa tuntua rauhalliselta ja hyvältä, ja mieliala kohenee kuin itsestään.
Osittain mielialan paraneminen johtuu fysiologisista muutoksista, osittain taas muista mekanismeista. Luonnon tarjoamat moniaistiset kokemukset vaikuttavat myös suoraan tunteisiin.
– Tutkitusti tiedetään, että luonnossa erilaiset myönteiset tunteet lisääntyvät ja kielteiset tunteet lievittyvät, Paakkolanvaara kertoo.
Luonnossa olemisen on havaittu lisäävän muun muassa tarmokkuuden, onnellisuuden ja elämän merkityksellisyyden tunteita. Samaan aikaan ahdistuneisuuden, masentuneisuuden, suuttumuksen, ärtyneisyyden ja sekavuuden tunteet vähentyvät.
– Jo pieni määrä luontoaltistusta vähentää esimerkiksi taipumusta murehtia asioista.
Luonnossa vietetty aika tekee hyvää myös aivoille. Muun muassa tarkkaavuus ja keskittymiskyky palautuvat moniaistisessa ympäristössä.
Lisäksi luonnossa oleminen ja liikkuminen voivat helpottaa sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Luontoympäristössä ihmiset kokevat toisten ihmisten eleet ja äänensävyt myönteisemmiksi kuin rakennetussa ympäristössä.
– Luonnossa myönteisiä sosiaalisia vihjeitä luetaan enemmän, mikä lisää ihmisten välistä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.
Vaikutuksia myös pitkällä aikavälillä
Luonnossa vietetyllä ajalla on suuri merkitys kaikelle hyvinvoinnille myös pitkällä aikavälillä. Tutkimuksissa on saatu jonkin verran näyttöä siitä, että säännöllinen altistuminen luonnonmikrobeille lisää elimistön luontaisten, vieraita soluja tuhoavien tappajasolujen määrää, mikä tehostaa immuunisäätelyä. Sen on arvioitu vähentävän riskiä sairastua muun muassa astmaan, allergioihin ja autoimmuunisairauksiin.
Tutkimusten mukaan säännöllinen luonnossa oleskelu myös vähentää elimistön tulehdusreaktiota ja riskiä sairastua esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöihin, nivelsairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen. Lisäksi luontoympäristöt helpottavat monien eri sairauksien kanssa elämistä.
– Luonnossa oleminen ei välttämättä poista oireita, mutta auttaa lievittämään niitä. Luontoympäristöt muun muassa houkuttelevat liikkumaan ilman, että asiaan kiinnittää huomiota, Paakkolanvaara toteaa.
Näyttää myös siltä, että lapsuuden säännölliset luontokokemukset ovat yhteydessä parempaan mielenterveyteen aikuisena. Laajassa tanskalaistutkimuksessa selvitettiin lapsuuden elinympäristön vaikutusta riskiin sairastua myöhemmin elämässä mielenterveyshäiriöihin.
Tutkimus toteutettiin yhdistämällä yli 900 000 ihmisen mielenterveystietoja satelliittikuviin, joissa näkyi heidän lapsuutensa elinympäristö. Tutkimuksessa havaittiin, että 0–10-vuotiaana korkean vihertiheyden alueilla kasvaneilla ihmisillä oli muita pienempi riski sairastua myöhemmin elämässään mielenterveyden häiriöihin.
– Toisin sanoen luontoympäristössä kasvaminen suojasi pitkälle aikuisuuteen asti mielenterveyden oireilulta, Paakkolanvaara summaa.
Monimuotoinen ympäristö elvyttää parhaiten
Tutkimuksissa erityisen elvyttäviksi ja palauttaviksi on havaittu biodiversiteetiltään monimuotoiset ympäristöt.
– Ne ovat paikkoja, joissa on paljon erilaisia puita, kasveja ja monipuolinen eliöstö.
Usein erityisen elvyttäviksi koetaan myös paikat, joihin liittyy jokin vesielementti, kuten meri, järvi tai joki. Ei siis ole mikään ihme, että moni suomalainen haluaa rentoutua nimenomaan mökillä meren tai järven rannalla.
Paakkolanvaara haluaa kuitenkin muistuttaa, että luonnon hyviä vaikutuksia voi saada myös kaupunkiympäristössä tai kotona. Kaupungin viheralueilla, puistoissa ja puutarhoissa oleskelun tiedetään elvyttävän ja tuovan hyvää oloa.
Jos liikkuminen tuottaa hankaluuksia, luontoelementtejä voi tuoda kotiin. Pihalle tai parvekkeelle voi istuttaa erilaisia kasveja. Lisäksi kotona voi katsella luontokuvia ja -videoita.
– Aivotutkimuksista tiedetään, että jo luontovideoiden katsominen lisää rentoutuneisuuteen liittyvien alfa-aaltojen määrää aivoissa, Paakkolanvaara lisää.
Mielipaikka voi tuoda lohtua
Luonnossa liikkuminen marjastaen, sienestäen, lenkkeillen, patikoiden, retkeillen, meloen tai purjehtien on jo monille suomalaisille tuttua. Paakkolanvaara suosittelee niiden lisäksi kokeilemaan aistiretkiä luontoon.
– Nimenomaan moniaistiset kokemukset hoitavat kehoa ja mieltä. Siksi luontoon kannattaa välillä lähteä vain olemaan ja aistimaan.
Aistien avaaminen tuo ihmisen automaattisesti läsnä olevaksi kehoon. Läsnäolon kokemus taas vahvistaa yhteyttä luontoon, jolloin ihminen voi kokea olevansa osa jotakin itseään suurempaa kokonaisuutta. Luonnossa ihminen voi myönteisellä tavalla kadottaa itsensä.
Luonnosta voi myös tietoisesti etsiä jonkin mielipaikan. Se voi olla esimerkiksi järven tai meren ranta, kuusimetsä, lähimetsän kivi, kallio tai hoidettu puutarha. Tärkeintä on, että se tuntuu itsestä mieluisalta ja rauhoittavalta.
– Mielipaikassa kannattaa pysähtyä kuuntelemaan omaa olotilaa ja antaa huomion käydä vuorotellen ympäristössä ja siinä, mitä omassa olossa tapahtuu, Paakkolanvaara opastaa.
Käytännössä huomio kannattaa tuoda vuorotellen eri aisteihin. Ensin voi esimerkiksi katsella, miltä mielipaikassa näyttää ja millaisia värejä ympärillä on. Sen jälkeen voi kuulostella, millaisia ääniä ympäriltä kuuluu, miltä paikassa tuoksuu ja miltä siellä tuntuu.
– Eri aisteihin keskittyminen tuo ihmisen vahvasti omaan kehoon. Silloin saa taukoa järkipäästä, ja mieli pystyy elpymään paremmin.
Mielipaikkaa voi käyttää myös itseterapian välineenä. Kun olo on kurja, itselle mieluinen luontoympäristö saattaa tukea ja lohduttaa. Jos mielessä esimerkiksi pyörii jatkuvasti jokin ongelma, sitä voi tietoisesti lähestyä mielipaikan kautta. Paakkolanvaara suosittelee tarkkailemaan mielipaikan ympäristöä ja valitsemaan siitä jonkin yksityiskohdan, joka symboloi ongelmaa.
– Yksityiskohta voi olla mikä tahansa. Pääasia on, että se kuvastaa itselle jotakin. Kun ongelma on nimetty ja saanut symbolin, on hyvä miettiä, mitä tarvitsisi sen ratkaisemiseen tai sen kanssa elämiseen.
– Kun oman tarpeen on tiedostanut, voi etsiä myös sille jonkin symbolin mielipaikan ympäristöstä.