Elintapaohjaus kantaa kohti arjen hyvinvointia
Sari Koski
Shutterstock
Aika monella Diabetes-lehden lukijalla on varmasti kokemusta elintapaohjauksesta, mutta kokemukset voivat olla hyvinkin vaihtelevia. Joku on saanut itselleen tukea painon pudotukseen henkilökohtaiselta valmentajalta, joku toinen on saattanut päästä liikuntaryhmään, jossa tavoitteena on ollut löytää itselleen mieluisa liikkumisharrastus. Voi olla, että joku on saanut käteensä vain jonkin ruokavalioesitteen tai neuvon liikkua enemmän.
Diabetesbarometri 2025 kyselyn vastaajista noin 30 prosenttia kertoo saavansa elintapaohjausta omalta hyvinvointialueeltaan. Osa sanoo saavansa sitä oman tarpeensa mukaan, osa kertoo saavansa liian vähän.
Noin viidesosa vastaajista (10 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista ja yli 20 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista) kertoo, ettei saa elintapaohjausta lainkaan, vaikka tarvetta olisi. Vastaavasti noin puolet vastaajista kertoo, ettei heillä ole tarvetta elintapaohjakseen. Mistä siis puhumme, kun puhumme elintapaohjauksesta tai sen tarpeesta?
Elintapaohjauksen pitäisi tuntua henkilökohtaiselta
Eri määritelmien mukaan elintapaohjauksella tarkoitetaan yleisesti yksilöön tai ryhmään kohdistuvaa ohjausta, jonka tavoitteena on saada aikaan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä pysyviä elintapamuutoksia. Tavallisimpia teemoja ovat liikkuminen, syöminen, uni tai päihteet.
Elintapaohjauksessa on tärkeää, että ohjaajalla ja ohjattavalla on samankaltainen käsitys siitä, mitä ja miksi asioita käsitellään ja mikä on tavoitteena.
Elintapaohjausta voidaan siis toteuttaa joko yksilötapaamisessa tai ryhmässä. Molemmissa tapauksissa toimiva ja laadukas elintapaohjaus tuntuu henkilökohtaisesti puhuttelevalta ja teema koskettaa juuri omaa kiinnostuksen kohdetta ja omaa arkea. Henkilö, joka haluaa muuttaa ruokailutapojaan, haluaa kuulla ja puhua syömisestä, vaikka liikkuminen, stressinhallinta ja tupakointi vaikuttavat syömiseen paljon ja ovat tärkeitä onnistumisen kannalta. Tämän vuoksi elintapaohjaus tuntuu joskus hankalalta. Voi olla vaikea hahmottaa miten asiat liittyvät toisiinsa, ja miksi nyt puhutaankin unesta, vaikka kerroin hoitajalle, että koetan lisätä liikkumista ja kaipaisin siihen tukea.
Elintapojen muuttaminen on pitkä prosessi
Pieni osa ihmisistä saa muutettua tottumuksiaan näennäisen helposti. He alkavat vaan syödä enemmän kasviksia tai aloittavat lenkkeilyn. Hyvin harvoin se kuitenkaan onnistuu keneltäkään sormia napsauttamalla. Taustalla on usein pitkällinen harkinta ennen kuin muutos näkyy toimintana.
Käyttäytymisen muutos, kuten muutos omissa elintavoissa, vaatii onnistujalta monenlaisia taustatekijöitä. Näitä ovat fyysinen ja/tai psyykkinen kyvykkyys (tieto siitä miten ja miksi elintapojaan kannattaa muuttaa, sekä usko siihen, että pystyy niin tekemään). Lisäksi tarvitaan mahdollisuus eli tilaisuus uuden elintavan omaksumiseen ja motivaatio asian muuttamiseen omassa elämässä.
Elintapamuutos on useimmiten pitkä prosessi, johon sisältyy harkintaa, kokeilua, toimintaa, repsahduksia ja uudelleen tekemistä. Siksi elintapaohjausta pitäisi saada toistuvasti pitkä ajan kuluessa.
Diabetesliiton toteuttamassa Selätä tyyppi 2 -pilotissa on toteutettu elintapaohjausta ryhmämuotoisena. Selätä tyyppi 2 -ryhmissä elintapaohjausta toteutetaan useilla ohjauskerroilla kuuden kuukauden aikana ja lisäksi siihen liittyy muutaman tapaamisen jälkitukijakso. Ryhmissä aiheina ovat terveellinen syöminen, liikkuminen, painonhallinta, uni ja stressi. Tavoitteena on pärjätä paremmin tyypin 2 diabeteksen kanssa ja ehkäistä lisäsairauksia. Joku saattaa jopa päästä hetkeksi tyypin 2 diabeteksesta kokonaan eroon.
Elintapamuutos konkreettista toimintaa
Selätä tyyppi 2 -ryhmän jäsenet ovat tehneet monenlaisia elintapamuutoksia. He ovat korjanneet ruokarytmiä, aloittaneet syödä aamupalaa, lisänneet kasviksia ruokaan, aloittaneet pyöräilyn, kävelleet enemmän portaita, menneet aikaisemmin nukkumaan tai tehneet rentoutusharjoituksia. Muutokset arkeen ovat siis olleet hyvin konkreettisia ja helposti toistettavia.
Ryhmän jäsenet kertovat, että alkuun muutoksen tekeminen on muistettava asia. Jotkut ovat laittaneet kellon soimaan, että muistavat syödä säännöllisesti tai noudattavat kaupassa tiukkaa ostoslistaa, ettei tule tehtyä heräteostoksia. Monet ovat kertoneet ruokailun muutoksen lähtevän kaupasta. Kun siellä tekee hyviä valintoja, myös kotona niiden tekeminen helpottuu. Kun kotona ei ole naposteltavaa tai herkkuja, niiden syöminen vähenee. Harva jaksaa vastustaa keksipakettia kotona kaapissa, mutta kaupassa sen ohi käveleminen on helpompaa.
Ryhmän jäsenet ovat kertoneet, että myös omien elintapojen muuttamisen motivaationa ovat hyvin konkreettiset tarpeet: terveempi tulevaisuus, parempi jaksaminen töissä, parempi jaksaminen isovanhempana, lisäsairauksilta välttyminen tai parempi uni. Monelle muutos on ollut antoisa prosessi, onnistumiset ruokkivat motivaatiota. Yksi ryhmän jäsenistä totesi, että ”Kun onnistun, niin innostun, ja kun innostun, niin onnistun”.
Ryhmän jäsenten mielestä pitkäkestoisen ja toistuvan ohjauksen ohella myös ryhmän tuki ja toisten kokemukset elintapojen muuttamisesta ovat lisänneet onnistumista. Toisten kokemukset ovat tuoneet uusia ajatuksia, kokeilemisen ajatuksia ja lisämotivaatiota. Tämän vuoksi ohjauksen ohella vertaiskeskustelut ovat olleet monelle antoisia.
Elintapamuutoksen äärellä
Elintapamuutos onnistuu joskus päättäväisesti itse toteuttamalla. Useimmiten siihen kuitenkin kaipaa toisten ihmisten neuvoja ja tukea.
Omalta hoitajalta tai lääkäriltä kannattaa vastaanottokäynnillä pyytää neuvoja. Heiltä saa omaan tilanteeseen sopivia neuvoja ja ohjeita. Heillä on usein mahdollisuus ohjata myös eri toimijoiden järjestämiin ryhmiin, kuten kunnan toteuttamiin liikuntaryhmiin, painonhallintaryhmiin tai vaikkapa tupakasta vieroitusryhmiin. Useimmiten ryhmiä toteutetaan myös verkkopohjaisena tai etätoteutuksena, joten niihin voi osallistua kotoa käsin.
Diabetesliiton kurssit diabetesta sairastaville tarjoavat vertaistuellista ammatillisesti ohjattua toimintaa, joissa keskitytään diabeteksen kanssa pärjäämiseen. Myös niissä elintapa-asiat ovat keskeisessä osassa. Selätä tyyppi 2 -elintapaohjausryhmät jatkuvat ensi vuoden puolella, kun pilottiryhmistä on saatu kerättyä arviointia ja kokemuksia ja on selvitetty missä ja miten ryhmät jatkuvat. Arjen vertaistukea saa diabetesyhdistysten ryhmistä. Diabetesyhdistysten vertaiskerhoissa pystyy matalalla kynnyksellä kysymään ja saamaan tukea myös henkilökohtaiseen muutokseen.
Kun ajatus elintapamuutoksesta itsellä herää, kannattaa olla valppaana ja tarttua siihen. Silloin kannattaa etsiä itselle sopivaa ohjausta ja tukea ja heittäytyä rohkeasti muutokseen.