Diabeteksen hoito unohtui vauva-arjessa
Essi Kähkönen
Annika Rauhala
Uupunut Anni Timonen ei jaksanut äitiyslomalla hoitaa ykköstyypin diabetestaan, kun hänen esikoisensa vauva-aika oli niin rankka. Kun hän nyt ajattelee aikaa taaksepäin, hän uskoo että olisi voinut tehdä tuolloin monia asioita toisin. Diabeteshoitaja Niina Shemeikka antaa vinkkejä siihen, miten imetysajasta selviää ilman että äidin verensokerin hoito menee raiteiltaan.
Kakkavaippa vaihdettavana, itkevä vauva tyynnyteltävänä… Uupunut Anni Timonen ei jaksanut rankassa pikkuvauvavaiheessa hoitaa huolella ykköstyypin diabetestaan. Mutta sitten hän oppi olemaan itselleen armollinen.
”Raskausaikani oli tyypin 1 diabeteksen vuoksi stressaavaa. Kun synnytys lähestyi, varauduin sairauteni hoitoon hankkimalla varastoon paljon mehuja ja tekemällä ruoka-annoksia pakastimeen. Silti taisin elää ensimmäiset puoli vuotta lähinnä voileivillä.
Poikani Luka syntyi syksyllä 2017 täysin terveenä, ja toivuin synnytyksestä nopeasti. Alkuajat vauvan kanssa oli uuden opettelua. Koetin pitää kiinni saamistani ohjeista: verensokerinmittaukset ja insuliinien pistämiset hoitaja ohjeisti ajoittamaan samalla tavalla kuin raskausaikana.
No, eihän se onnistunut. Luka kyllä nukkui hyvin, mutta pikkuvauvavaiheessa oli niin paljon muutakin tekemistä, että hyväksi havaitut omahoitorutiinit jäivät. Kun poika oli hereillä, hän oli ensimmäiset kuukaudet niin kiinni minussa, että mieskään ei oikein voinut auttaa.”
Imettämisestä hypoja
”Lukan syntyessä minulla oli jo verensokerin skannauslaite käytössäni – ilman sitä tuskin olisin selvinnyt mittaamisrumbasta. Yleensä vilkaisin verensokeriarvot yöaikaan ja ennen imettämistä. Silti sain päivisin hypoja imettämisestä. Loppupäivä menikin sitten toipuessa.
Siksi vieroitin Lukan rinnalta jo aika varhain – diabeteksen hoidon ja imettämisen yhteensovittaminen ei minun tapauksessani yksinkertaisesti onnistunut. Murehdin tätä kovasti ja tunsin syyllisyyttä. Pientä lohtua sain siitä, että lääkärin mukaan on parempi, että vauva syö pullosta ja äiti pysyy elossa kuin että väkisin imettää vauvaa.
Yöheräämiset olivat minulle vauva-arjessa ehkä se raskain juttu. Nukuin kauan enintään neljä tuntia öisin, aamupäivällä otin pienet päiväunet. Yöt helpottuivat, kun poika oppi juomaan maitopullollisen ja nukahtamaan nopeasti yösyöttöjen jälkeen. Miehenikin osallistui sen jälkeen enemmän pojan syöttämiseen, ja se antoi minulle enemmän aikaa huolehtia itsestäni.”
Facebookista vertaistukea
”Luka lähti päiväkotiin täytettyään vuoden, ja minä jatkoin äitiyslomani jälkeen yliopisto-opintojani. Arkemme on tasaantunut: pidämme kiinni rutiineista. Onneksi poikani nukkuu nyt hyvin, ja kun alkuajan yöheräämiset ovat jääneet taakse, jatkuvan väsymyksen väistyminen on parantanut diabetekseni hoitotasapainoa. Jatkan tosin edelleen kamppailuani verensokereiden heilahteluja vastaan. Korjaan liian hanakasti kohonneet lukemat ateriainsuliinilla, ja siitä seuraa helposti hypokierre.
Kun ajattelen aikaa taaksepäin, olisin vauvavaiheessa voinut tehdä monia asioita toisin. Olisin esimerkiksi voinut merkitä paperille muistiin, olenko jo pistänyt insuliinin vai enkö – uupuneena sekin asia saattoi unohtua. Tai olisin jo aikaisemmin voinut opetella korjaamaan hypon ensimmäiset merkit hiilareilla sen sijaan, että vaihdoin ensin kakkavaipan tai heijasin huutavaa lasta.
Mutta lopulta päätin, että olen itselleni armollinen. Pyysin ja sain apua lähelläni olevilta ihmisiltä ja anoin kaupungilta lapsenhoitoapua muutamaksi tunniksi kerran viikossa. Pidin myös huolta siitä, että lähdin päivittäin ulos neljän seinän sisältä, vaikkapa vain Lukan kanssa läheiseen kauppakeskukseen.
Vertaistuestakin sain paljon voimaa: lähdin äiti–lapsi -kerhoon ja siellä tutustuin Lukan ikäisen pojan äitiin. Olemme toistemme parhaat ystävät, ja minusta tuli hiljattain hänen toisen lapsensa kummi. Facebookista taas löysin ryhmän odottaville ja synnyttäneille diabeetikoille: sitä suosittelen kaikille vastaavassa elämäntilanteessa oleville naisille erittäin lämpimästi!”
Diabeteshoitajan vinkit
Mistä apua, jos vauvan hoito suistaa äidin diabeteksen hoitotasapainon raiteiltaan? Diabeteshoitaja Nina Shemeikka Espoon Diabeteskeskuksesta vastaa.
– Raskausaikana diabeteksen omahoito usein tehostuu. Odottava äiti luo hyviä rutiineja verensokerinsa mittaamiseen ja hallintaan ja syö säännöllisesti. Vauvan synnyttyä nämä hyvät rutiinit kannattaa säilyttää.
– Vauvan rytmi voi olla myös ykköstyypin diabetesta sairastavan äidin verensokerin tarkistusrytmi. Jos vauva esimerkiksi syö kolmen tunnin välein, äiti voisi siihen väliin ajoittaa myös verensokerinmittauksensa.
– Jos vauva-arki, epäsäännölliset syömiset ja repaleiset yöunet saavat verensokeritasapainon heittelehtimään liikaa, hoidon hallinta onnistuu paremmin jatkuvan sensoroinnin avulla. Jos äiti saa herkästi hypoglykemioita, hänen kannattaa linkittää sensoroinnista saamansa lukemat vaikkapa puolison puhelimeen. Sensorointilaitetta voi kysyä omasta hoitavasta yksiköstä.
– Puoliso on tärkeässä roolissa vauva-arjessa: jos mahdollista, yösyöttöjen kanssa on hyvä vuorotella, jotta äitikin saa joskus nukkua kunnolla.
– Jos ruokailu menee vauvaa hoitaessa välipalojen naposteluksi, eikä kunnollisten aterioiden valmistamiseen tahdo löytyä aikaa, on syytä miettiä, millaista ruokaa silloin syö. Kodista kannattaa karsia pois nopeahiilariset herkut ja pitää jääkaapissa vaikkapa valmiiksi tehtyjä täysjyvävoileipiä sekä pilkottuja vihanneksia ja juureksia.
– Imettäminen kuluttaa runsaasti energiaa ja laskee siksi verensokeria yleensä noin tunnin sisällä imettämisestä. Tämän vuoksi kannattaa pitää välipaloja käden ulottuvilla. Ajan mittaan verensokerin imetyksestä johtuvat heilahtelut yleensä tasoittuvat.
– Jos äiti saa herkäsit hypoglykemioita, hänen kannattaa ainakin varhaisessa vauva-arjessa tähdätä mieluummin hieman korkeampiin verensokereihin kuin lähellä hyporajaa oleviin lukemiin. Esimerkiksi taso 8–10 mmol/l on turvallisempi kuin se, että tavoittelisi tasoa 4–6 mmol/l.
– Vauvan tarpeet ajavat usein vanhempien tarpeiden edelle, mutta diabeetikoiden perheissä ei kannata ajatella näin. Tyypin 1 diabetesta sairastavan äidin tai isän on syytä muistaa, että kun hän huolehtii itsestään, hän pystyy paremmin pitämään huolta myös vauvastaan.