Tulevaisuudessa joka viides suomalainen voi sairastaa diabetesta – Mitä tämä meille maksaa?
Mari Vehmanen
Diabeteksen nopea yleistyminen haastaa Suomen koko terveydenhuollon ja talouden. Jo nyt joka kymmenes sairastaa diabetesta, ja vuoteen 2050 mennessä määrä saattaa kaksinkertaistua. Silti kehityksen suuntaan on mahdollista vaikuttaa. Pienetkin elintapamuutokset voivat tuoda merkittäviä hyötyjä.
Lukemat ovat hätkähdyttäviä. Jo tällä hetkellä joka kymmenes ihminen Suomessa sairastaa diabetesta. Mikäli diabeteksen nykyinen yleistymistahti jatkuu, sairastuneita saattaa vuonna 2050 olla jopa 900 000 henkeä eli joka viides meistä.
Myös diabeteksen aiheuttamat kustannukset kasvavat nopeasti. Tyypin 2 diabetesta sairastavien terveydenhuolto pelkästään maksaa yhteiskunnalle 2,5 miljardia euroa vuodessa. Tämä on yli kymmenesosa kaikista terveydenhuollon kuluista. Mukana luvussa eivät ole esimerkiksi lääke- ja hoitotarvikekustannukset tai diabeteksen aiheuttamat tuottavuusmenetykset, kuten sairauspoissaolot ja ennenaikaiset eläköitymiset.
Eikä tyypin 2 diabetes lisäänny ainoastaan ikääntyvillä vaan myös yhä nuoremmilla – ja Suomessa tämä kehitys on ollut erityisen nopeaa.
Toisaalta myös säästöpotentiaali on valtava. Noin 700 000 ihmistä Suomessa on parhaillaan riskissä sairastua diabetekseen. Jos heitä onnistuttaisiin tukemaan painonhallinnassa, säästöt yhteiskunnalle voisivat olla 2 miljardia euroa. Tutkitusti jo 2–5 prosentin painonpudotus pienentää diabeteksen riskiä merkittävästi. Noin 80 kilon painoisella henkilöllä tämä tarkoittaa 2–4 kilon laihtumista.
Kestääkö terveydenhuoltomme?
Mitä kehityksen jatkuminen merkitsisi yhteiskunnalle? Suomi pyrkii parhaillaan kuumeisesti taittamaan sosiaali- ja terveydenhuoltokustannusten kasvua. Hyvinvointialueet ovat tämän vuoksi jo muun muassa vähentäneet henkilöstöään ja keskittäneet palveluita.
– Jos diabetes lisääntyy tähän tahtiin, sote-kustannusten kasvua ei yksinkertaisesti saada käännettyä. Pelkästään diabeteksen lisäsairaudet olisivat niin massiivinen taakka yhteiskunnalle. Tämä on todella vakava asia koko järjestelmämme kestävyyden kannalta, tiimipäällikkö Jaana Lindström Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sanoo.
Hän huomauttaa, että diabeteksen yleistyminen vaikuttaa terveydenhuollon lisäksi moniin muihinkin yhteiskunnan keskeisiin toimintoihin ja tavoitteisiin.
– Ihmisten pitäisi jatkaa ja jaksaa työelämässä yhä pidempään. Diabeteksen yleistyminen ajaa kuitenkin kehitystä täysin päinvastaiseen suuntaan.
Mikä kääntäisi kehityksen?
Jaana Lindström kertoo ikäväkseen panneensa merkille suhtautumista, jossa diabeteksen nopeaan yleistymiseen asennoidutaan vääjäämättömänä suuntana.
– Ajatellaan, että tämä nyt vain menee tällä tavalla. Vähän samoin kuin osa ihmisistä on alistunut ajatukseen, että ilmastonmuutos etenee väistämättä.
Lindström korostaa, että vaikka keinot diabetestilanteen ratkaisemiseksi eivät ole helppoja tai yksinkertaisia, niitä on olemassa. Hän painottaa diabeteksen kokonaisvaltaisen ennaltaehkäisyn ja elintapaohjauksen vaikuttavuutta. Yksittäisiä ihmeratkaisuja ei ole.
– Koska diabeteksen yleistymiseen on paljon syitä, myös apukeinoja tarvitaan laaja valikoima yhteiskunnan ja elämän eri alueilla. Hyvienkin terveyttä edistävien päätösten vaikutus koko väestöön jää väkisin pieneksi yksittäin toteutettuina. Sen sijaan meidän pitää tukea ja kannustaa – ja ehkä hieman tuuppiakin – ihmisiä lukuisin erilaisin tavoin kohti terveellisempiä valintoja.
Lindström antaa konkreettisen esimerkin:
– Pallon sisällyttäminen äitiyspakkaukseen ei diabetestrendiä taita, mutta se on yksi pieni keino monien muiden joukossa kannustaa perheitä liikkumaan.
- Nuorten tyypin 2 diabetes yleistyy Suomessa muita Pohjoismaita nopeammin.
- Tyypin 1 diabetesta esiintyy Suomessa suhteellisesti eniten maailmassa.
- Sairastuneista vain alle 40 % saavuttaa hoidon tavoitteet. Hyvinvointialueiden välillä on merkittäviä eroja hoidossa.
- Tyypin 2 diabeteksen hoidon kustannukset henkeä kohti ilman lisäsairauksia ovat keskimäärin noin 3 300 euroa vuodessa. Lisäsairaudet nostavat summan jopa yli 13 300 euroon.
Muutos on kaikkien vastuulla
Ravinnon ja liikunnan rinnalle diabeteksen ehkäisykeinoiksi Jaana Lindström nostaisi yhä vahvemmin stressin vähentämisen ja riittävän unen.
– Lisäksi erittäin mielenkiintoiset tutkimustulokset ovat antaneet viitteitä, että luonnossa liikkuessa myös luontoympäristö itsessään edistäisi terveyttä ja hyvinvointia.
Mukaan diabetesta ehkäiseviä päätöksiä ja tekoja toteuttamaan tarvitaan Jaana Lindströmin mielestä yhteiskunnan kaikki tasot: kansallinen lainsäädäntö, hyvinvointialueet, kunnat ja myös ihmiset itse.
– Kaikille riittää kyllä tekemistä. Pelkän terveydenhuollon keinoin tätä ei ratkaista. Sekin olisi jo iso asia taloudellisesti ja inhimillisesti, että mahdollisimman moni onnistuisi siirtämään diabeteksen puhkeamista, vaikka sairauden ehkäiseminen kokonaan ei onnistuisi. Yksilölle eräs hyvä tapa aloittaa on Jaana Lindströmin mukaan selvittää oma diabetesriskinsä. Siihen erinomainen työkalu on Diabetesliiton ja THL:n kehittämä Kansansairauksien riskitesti.
Jaana Lindström kannustaa myös armollisuuteen itseä kohtaan. Hän muistuttaa, ettemme me ihmiset ole samalla viivalla geneettisestikään.
– Kun omaa diabetesriskiä haluaa pienentää, ei tarvitse pyrkiä mallinmittoihin tai täydellisen terveellisiin elintapoihin. Voi kokeilla ensin yhtä pientä muutosta arjessa – ja ellei se onnistu, niin jotakin toista. Ja vaikka paino istuisi tiukassa, hyvinvointi kohenee terveellisistä valinnoista muutoin.
Komplikaatiot vievät työelämästä
FT Olli Kurkela Tampereen yliopistosta havaitsi tuoreessa terveystaloustieteen väitöstutkimuksessaan, että diabeteksen lisäsairaudet kasvattavat merkittävästi riskiä poistua varhain työelämästä. Lisäksi hän tarkasteli väitöstyössään esimerkiksi diabeteksen jalkakomplikaatioista aiheutuvia terveydenhuollon kustannuksia.
– Selvää on, että nimenomaan komplikaatiot lisäävät merkittävästi diabetesta sairastavien terveydenhuoltokuluja ja tuottavuuskustannuksia.
Kurkelan mukaan tarvitsisimme aiheesta edelleen uutta ja eriteltyä tietoa – esimerkiksi siitä, miten terveydenhuoltojärjestelmän muuttuminen ja uudet hoitoteknologiat vaikuttavat työelämästä poistumisen riskiin sekä miten diabetesta sairastavien hoidon kustannukset kehittyvät.
Kurkela huomauttaa, ettei pelkkien diabeteksen aiheuttamien kustannusten tarkastelu riitä. Yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää on huomioida hoitojen vaikuttavuus.
– Meidän täytyy keskittyä entistä enemmän käyttämään resurssejamme oikeisiin asioihin. Uusien hoitojen on oltava kustannusvaikuttavia. Päättäjät luovat tälle edellytykset, mutta lopulta konkreettiset ratkaisut tehdään yksittäisten lääkäreiden vastaanotoilla lääkemääräys ja tutkimus kerrallaan.
Miltä diabetes näyttää arjessa?
Tilastot kertovat diabeteksen kasvusta ja kustannuksista, mutta millaista elämä sairauden kanssa todella on?