Syyllistämispuhe unohtaa ihmisten erilaiset lähtökohdat
Mari Vehmanen
Shutterstock
Suomessakin on yleistynyt puheenparsi, joka vaatii yksilöitä ottamaan yhä suurempaa vastuuta omien elämäntapojensa seurauksista. Pahimmillaan ajattelutapa heikentää luottamusta terveydenhuoltoon ja vaikeuttaa elämäntapamuutosten tekemistä.
Eikö olisi oikein, että ylipainoinen ja liikkumaton ihminen maksaisi tyypin 2 diabeteksen tai sepelvaltimotaudin hoidon pääosin itse? Kuuluvatko tupakoitsijan keuhkosairauden kulut todella yhteiskunnan kannettaviksi?
Tällaisia näkemyksiä voi nähdä esimerkiksi yleisönosastokirjoituksissa, ja kaikuja ajattelumallista kuulee ajoittain myös poliitikkojen puheissa.
– Anglo-amerikkalaiseen kulttuuriin tiiviisti kuuluva ajatus korostuneesta yksilön vapaudesta ja vastuusta nousee säännöllisesti meillä Suomessakin yhteiskunnalliseen ja poliittiseen terveyskeskusteluun, akatemiatutkija Johanna Ahola-Launonen Aalto-yliopiston johtamisen laitokselta sanoo.
Hän pohti käytännöllisen filosofian väitöskirjassaan vastuupuheen oikeutusta ja seurauksia. Ajattelumallissa on hänen mukaansa useita ongelmia.
Kokemukset vaikuttavat
Ennen kaikkea yksilön vastuuta korostava ajattelutapa jättää Johanna Ahola-Launosen mukaan huomiotta, etteivät kansalaisten lähtökohdat terveyttä edistävien valintojen tekemiseen ole alkuunkaan yhtäläiset.
– Asiaa voi hahmottaa laatikkovertauksen avulla. Jokaista ihmisistä ympäröi ikään kuin iso joukko laatikoita, joista jokainen vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa terveellisten tottumusten noudattaminen juuri hänelle on.
Joidenkin laatikoiden sisältöä määrittelevät koko yhteiskunnan olot, kuten kulttuuriset normit, terveydenhuoltojärjestelmä tai ruokaympäristö. Osa laatikoista puolestaan rakentuu ihmisen senhetkisestä henkilökohtaisesta elämäntilanteesta: muun muassa työn ja asumisen olosuhteista, perhetilanteesta ja sosiaalisista suhteista.
Lisäksi ovat laatikot, jotka sisältävät ihmisen itsensä erilaisia psyykkisiä ominaisuuksia ja ajatusmalleja. Kuinka luottavaisesti hän suhtautuu tulevaan? Miten hän näkee itsensä ja vaikuttamismahdollisuutensa?
Vielä yhden laatikoiden ryhmän muodostavat ihmisen elämänkokemukset. Miten lapsuudenperheessä syötiin? Millaisia olivat koulun liikuntatunnit?
Tuloksena empatiakuilu
Laatikoiden kokonaisuus on meistä jokaisella täysin omanlaisensa.
– Kukin laatikko vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti siihen, millaisia voimavaroja ja keinoja ihmisellä on käytössään hyvinvoinnistaan huolehtimiseen, Johanna Ahola-Launonen sanoo.
Vastuupuhe unohtaa kaiken tämän ja olettaa, että ihmiset ovat samalla viivalla terveellisiin valintoihin pyrkiessään. Lopulta päädytään ajatukseen, että sairauksille altistavat elämäntavat johtuvat ennen kaikkea ihmisen luonteen heikkouksista.
– Tuloksena on tyhjää terveysmoralismia, joka harvoin auttaa ketään muuttamaan tottumuksiaan, Johanna Ahola-Launonen toteaa.
Toinen seuraus on niin kutsuttu empatiakuilu. Jos omassa elämässä monet seikat tekevät terveellisten elämäntapojen noudattamisesta helppoa, toisten vaikeuksia on hankala ymmärtää. Hyväosainen alkaa ajatella, että on itse omilla ponnisteluillaan ansainnut suotuisan tilanteensa.
Syyllistäminen on terveyshaitta
Entä mitä kaikkea syyllistävästä vastuupuheesta seuraa käytännössä? Johanna Ahola-Launosen mukaan vaikutus elämäntapojensa kanssa kamppailevaan yksilöön on lähinnä lamauttava. Tunne omasta laiskuudesta tai tyhmyydestä ei suinkaan auta ottamaan itseä niskasta kiinni – toisin kuin terveysmoralistit saattavat olettaa.
– Syyllistäminen ja syyllistyminen ovat itsessään merkittäviä terveyshaittoja. Esimerkiksi ylipaino tosiaan lisää tilastollisesti tiettyjen sairauksien riskiä pitkän ajan kuluessa, mutta lihavuuden stigma ja sen seuraukset voivat vaikuttaa hyvinvointiin välittömästi ja voimakkaasti.
Johanna Ahola-Launosen mukaan stigman seurauksia ovat muun muassa konkreettinen syrjintä, itsetunnon huononeminen ja psyykkisten resurssien hupeneminen. Nämä vaikeuttavat elintapamuutosten tekemistä entisestään, ja kielteinen kehä on valmis.
Niin ikään ihmisen usko terveydenhuoltoon ja omiin mahdollisuuksiin saada apua heikkenee.
– Lihavalla ihmisellä voi todellisuudessa olla vaikeuksia saada palveluita. Epäluottamus terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan on silti viimeinen asia, jota hän tarvitsee. Ratkaisujen etsiminen ei pääse koskaan edes alkuun, koska ihminen ei hae eikä saa tukea.
Paljon poliittisia keinoja
Yhteiskunnan tasolla yksilön vastuuttaminen terveydestään johtaa siihen, ettei tarjolla olevia keinoja terveellisten elämäntapojen edistämiseen käytetä. Vian katsotaan olevan kansalaisissa ja heidän heikkouksissaan.
Johanna Ahola-Launonen sanoo, että poliitikot pystyisivät todellisuudessa tekemään paljon. Heillä on valtaa vaikuttaa moniin kansalaista ympäröivistä hyvinvoinnin laatikoista.
– Eivätkä kaikki keinot suinkaan ole sellaisia, että ne vaativat vaikkapa lisää terveydenhuollon resursseja. Ihailen suuresti lääkäri Pertti Mustajokea. Hän jaksaa vuosikymmenestä toiseen kärsivällisesti muistuttaa julkisuudessa, kuinka tärkeää olisi vähentää energiatiheiden ruokien houkuttavuutta ja tarjontaa.
Johanna Ahola-Launosen mukaan ruokaympäristöön vaikuttamista ei tällä hetkellä hyödynnetä yhteiskunnan tasolla juuri lainkaan.
– Yksilönvapauden nimissä meidän pitää muka saada kaupassa vielä viimeiseksi kassan vierestä megapussi sipsejä tai viiniä kotiin vietäväksi. Politiikka liittyy kaikkeen – myös myymäläarkkitehtuuriin ja kauppojen valikoimaan.
Ahola-Launonen haaveilee esimerkiksi mahdollisimman houkutteleviksi tuotteistetuista vihanneksista ja hedelmistä. Rasiallinen valmiiksi paloiteltuja naposteltavia tuorepaloja kaupan paraatipaikalle asetettuna olisi helppo napata mukaan kiireessäkin.
– Ihminen osaa lentää kuuhun, mutta sokerivero on muka liian monimutkainen kysymys. Mahdollisten keinojen lista on pitkä, kuten kevyen liikenteen tukeminen ja koulujen kännykkärajoitukset, Ahola-Launonen lisää.
Loppu itseinholle
Miten yksilö voi kamppailla haitallista syyllistämistä vastaan?
– Jos on voimavaroja, voi vaatia paremmin terveyttä edistävää liiketoimintaa ja politiikkaa. Lisäksi omassa elämässä voi pyrkiä vähentämään vastuupuheen huonoja vaikutuksia, Johanna Ahola-Launonen vastaa.
Voi miettiä, kuinka paljon syyllisyys ja huonommuudentunne heikentävät omaa hyvinvointia tässä ja nyt. Kun tiedostaa itsesyytösten kumpuavan pitkälti ympäröivästä yhteiskunnasta, niistä on ehkä mahdollista irrottautua. Ellei oman pään sisäinen piiskaaminen ole tähänkään asti edistänyt hyvinvointia, se tuskin tekee sitä tulevaisuudessakaan.
– Pohjimmiltaanhan me haluamme, että meidän olisi hyvä olla. Tämän saavuttaminen ei ole kiinni painoindeksistä vaan siitä, miten pystymme suhtautumaan itseemme, Johanna Ahola-Launonen huomauttaa.
Sitä paitsi näennäisesti terveellinen valinta ei aina edistä todellista terveyttä. Hyvinvoiva arki on joustavaa, eivätkä sitä hallitse laihdutuskulttuuri ja dieettikäyttäytyminen.
Toisaalta omien laatikoiden ja niiden painolastin tiedostamisen ei ole pakko antaa vaikuttaa lannistavasti.
– Ei tarvitse ajatella, ettei oman hyvinvoinnin edistäminen olisi mahdollista vaikkapa lapsuudenkodin ruokakulttuurin tai tämänhetkisen stressaavan työtilanteen vuoksi. Tutkiskelemalla omia laatikoita voi miettiä, minkä niistä sisältöön voisi vaikuttaa juuri nyt.