Susijengin pelintekijä Miro Little
Mariaana Nelimarkka
Annika Rauhala
Miro Little palasi Susijengin kanssa Latviasta Suomeen historiallisen EM-kisojen neljännen sijan kanssa. Hän on yksi rakastetuimpia koripallomaajoukkueen jäseniä. Hän kuuluu myös d-kerhoon: Miro Littlella todettiin kuusivuotiaana ykköstyypin diabetes. Miten se on vaikuttanut hänen elämäänsä?
Miltä tuntui olla mukana tekemässä suomalaista koripallohistoriaa?
– Upea fiilis! Kiitos mahdollisuudesta pukea Suomen paita päälle ja päästä pelaamaan tuollaisen porukan kanssa, Miro Little sanoo.
Vain 21-vuotias Little on mukana Suomen miesten koripallomaajoukkueessa eli Susijengissä jo neljättä vuotta. Joukkueen runko on pysynyt samana, joten maajoukkuekavereista on tullut läheisiä, ja pelaaminen yhdessä tuntuu helpolta.
EM-kisojen jälkeen Miro Little palaa arkeen. Hän kulkee vanhempiensa viitoittamaa tietä kohti koripalloammattilaisuutta. Vanhemmat Kati Packalén ja La Trice Little tapasivat aikoinaan New Yorkissa pelatessaan molemmat koripalloa collegejoukkueessa. Miro ja hänen sisaruksensa ovat eläneet koripalloa pienestä pitäen, ja hänen siskonsa Niia Little pelasi koripalloa myös naisten pääsarjassa. Nykyisin sisko valmentaa, isä tuomaroi ja äiti on Suomen Koripalloliiton toimitusjohtaja.
Miro Little on elänyt koko elämänsä urheilun ehdoilla. Hän muutti jo yläasteikäisenä Tampereelta Helsinkiin isänsä luokse voidakseen pelata Helsinki Basketball Academyssa. Pari vuotta myöhemmin hän muutti omilleen Urhean asuntolaan.
Vuonna 2023 koripallo vei hänet Yhdysvaltoihin tavoittelemaan unelmaa, jonka hän muotoili Helsingin Sanomien haastattelussa näin: ”Unelmani on päästä NBA:han ja olla siellä niin hyvä kuin voin olla – yksi NBA:n parhaista pelaajista.”
Unelman tavoittelu on edennyt hyvin. Collegeopiskelijana Miro Little on juuri aloittamassa sosiologian syventäviä opintoja. Alkuperäinen joukkue, Baylor Bears, on ehtinyt vaihtua pariin kertaan.
– Olin ensimmäisen vuoden Teksasissa, sitten Utahissa ja nyt aloitin Kaliforniassa Santa Barbarassa. Yliopistokoripallo on nykyään bisnestä, ja sitä pelataan vuosi kerrallaan. Santa Barbarassa olen päässyt uudessa joukkueessa hyviin asemiin, ehdin olla siellä kuusi viikkoa ennen EM-kisoja, Little kertoo.
Itsenäinen selviytyjä
Miro Little oli esikoululainen, kun hän sai tyypin yksi diabetesdiagnoosin vähän ennen seitsenvuotispäiväänsä. Hän on hoitanut sairautensa alusta asti itse.
– En muista, että kukaan muu olisi saanut ikinä pistää minua. Ymmärsin heti, että kukaan ei ole minua hoitamassa koko ajan. Pistäminen itse mahdollisti muun muassa pelireissut, Little toteaa.
Hän on pysynyt uskollisena kynille koko ajan.
– Monipistoshoito on minulle tuttu ja turvallinen hoitomuoto. Vaikka insuliinipumput ovat pienentyneet, ajatus ei ole ollut minulle helpoin, olen niin tottunut kyniin, Little sanoo.
Viimeksi kun Diabetes-lehti haastatteli Miro Littlea vuonna 2019, hän arvioi, ettei voisi ottaa käyttöön insuliinipumppua tai glukoosisensoria, koska koripallo on kontaktilaji. Sensori on kuitenkin nyt ollut käytössä jo pari vuotta, ja toiminut tosi hyvin. Little on ehtinyt siirtyä Libren ensimmäisestä versiosta toiseen ja kolmanteenkin jo.
Entä äidin rooli? Tietysti äiti aina kysyy viimeiset verensokeriarvot, kun äiti ja poika soittelevat. Ihan normaali check up, Miro Little kuittaa.
Miten diabetes on vaikuttanut elämääsi?
– Se on kasvattanut minua ihmisenä, saanut minut kasvamaan nopeammin kuin muuten olisi tarvinnut. Pienestä asti tiesin, että tietyt asiat pitää hoitaa, että voin tehdä sitä mitä rakastan: pelata, lähteä pelireissuille tai mennä kaverille yöksi, Miro Little toteaa.
– Olen joutunut ymmärtämään, että asiat pitää hoitaa, ja se on tuonut vastuullisuutta. Ihan pienenä piti myös todistaa, että on luottamuksen arvoinen.
Itsekuria, itsenäisyyttä ja vastuullisuutta. Niitä diabetes opettaa. Entä varjopuolet? Miro Little sanoo, ettei ole kärsinyt hoitoväsymyksestä edes teininä, mutta kyllä häntäkin välillä kiukuttaa koko sairaus.
– Diabetes on pakko hoitaa, että pystyy urheilemaan, se on niin simppeliä. Minulla on säilynyt sama kurinalaisuus aina. Mutta kaikille tulee huonoja päiviä, jolloin kaikki ärsyttää. Ne vaan kuuluvat matkaan.
Miro Littlen viesti huonoon päivään on rohkaiseva.
– Uskon, että diabetes on helpoiten hoidettavissa oleva sairaus. Jokaisella on joskus vaikeaa, mutta se vaikea hetki ei kestä ikuisesti. Jokainen, joka sairastaa diabetesta, tietää miltä nämä tilanteet tuntuvat. Jokainen on myös riittävän vahva pärjätäkseen ne pienet taistelut.
Urheilijaelämää
Muutto Yhdysvaltoihin on tuonut joitakin muutoksia diabeteksen hoitoon. Isoin juttu on se, että USA:ssa käytetään verensokerin mittauksessa eri yksiköitä kuin Euroopassa. Kun siis jenkit puhuvat satasen ylittävistä arvoista, he eivät liioittele isosti vaan käyttävät omia yksiköitään.
Suomessa käytetyn millimoolia litrassa (mmol/l) -lukeman muuntaminen Yhdysvalloissa käytettyyn milligrammaa desilitrassa (mg/dl) -muotoon ei ole ihan simppeliä, ja Little sanoo tuskailleensa sen kanssa. Kokeile itse muuntokerrointa 18. Esimerkiksi meillä hyvä lukema 5,6 on usalaisittain 101.
– Eka muutto oli vaikein, kun piti opetella uusi skaala. Joukkueemme traineri muunsi skaalan minulle aluksi, mutta viimeiset kaksi vuotta olen muuntanut sen itse. Jouduin todella pänttäämään sitä, Little tunnustaa.
Traineri, jota voisi luonnehtia apuvalmentajaksi, on kaikissa joukkueissa ollut Miro Littlelle kullanarvoinen apu.
– Oli tosi kiva heti alussa, että traineri otti kopin diabeteksen hoidosta ja tuli mukaan diabeteslääkäriin, Miro Little kehaisee.
Entä ravinnon ja ravitsemusvalmennuksen rooli? Miro Little toteaa saaneensa opastusta pienestä pitäen, mutta Jenkeissä asiaan kiinnitetään enemmän huomiota.
– Sanon aina, että syön hyvin, mutta se on valkoinen valhe. Jos ihan rehellisesti puhun, niin minulla ei ole ollut paras ruokavalio. Olen tosi iso herkuttelija. Fazerin suklaat, Domino-keksit, Pringles: kaikki käy.
Kauden aikana on tarkka ruokavalio, muillakin kuin diabetesta sairastavilla. Esimerkkinä Little kertoo pelipäivän kulun: aamulla iso puuro, lounaalla treenien jälkeen tuhti pasta, vaikka kanapasta. Sitten päiväunet ja neljäksi hallille, jos kuudelta on peli. Hallilla tankkauksena toimivat tarpeen mukaan banaanit ja välipalapatukat, lisänä Gatorade, joka on korvannut Littlen aiemmin suosimat pillimehut. Pelin jälkeen on ruoka, ja silloin voi syödä myös jälkiruokaa.
Verensokerin tasapainosta huolehtimiseen treenien ja pelien värittämässä arjessa on yksi taikakalu. Sitä ei vaan saa Yhdysvalloista.
– Suomessa söin paljon ruisleipää, ja pyydän sitä aina myös Jenkkeihin. Se on voittaja.
Matalien verensokereiden välttämiseen isossa rasituksessa Littlen paras vinkki on ennakointi: hän pitää eväitä koko ajan lähellä ja tankkaa ennen urheilua. Hänen turvarajansa ennen pelejä on pitää verensokeri kutosen yläpuolella. Onni on, että hän on aina tunnistanut hyvin matalat ja korkeat.
– Jos verensokeri liikkuu kovaa johonkin suuntaan, tunnistan sen helposti.
Entä monen urheilevan diabetesta sairastavan vitsaus, jännityssokerit, vaivaako se Miroa?
– En ole jännittäjä, adrenaliini ei yleensä nosta verensokereita korkealle. Esimerkiksi Latviassa pelasin pronssiottelun 8–9 arvoilla. Yritän pitää hauskaa ja hymyillä kentällä. Luon sellaisen kuplan, jossa vain naureskelen, se tuo rauhallisuutta, Miro Little paljastaa.
Hänen terveisensä urheileville faneille ovat valoisat.
– Kaikki järjestyy. Tulee vaikeita hetkiä ja päiviä, mutta ne eivät kestä ikuisesti.
Miro Little on paras mahdollinen idoli – osa haastatteluajasta käytettiin siihen, että eräs pieni fani sai tähdeltä henkilökohtaisen videotervehdyksen.
Yli 90 % tyypin 1 diabetesta sairastavista nuorista kokee hoitoväsymystä. Auta nuorta jaksamaan arjessa – lahjoita ja tue heidän hyvinvointiaan.