Surun kanssa voi elää hyvää elämää
Hanna Vilo
Surututkija Mari Pulkkinen haluaa kyseenalaistaa ajatuksen surusta prosessina, joka täytyy käydä läpi. Mikään mitä on koettu, ei koskaan katoa meistä. Menetykset ovat erilaisia. Lapsen muuttaminen omilleen voi tuoda tyhjyyden tunteen, mutta samalla se voi olla jonkin uuden alku. Läheisen kuolema taas on peruuttamaton, eikä läheistä voi mikään korvata, mutta suru voi kirkastaa sitä, mikä elämässä on tärkeintä.
Tämä artikkeli vaatii kirjautumisen
Voit kirjautua ja lukea artikkelin, jos olet diabetesyhdistyksen jäsen ja painetun Diabetes-lehden tilaaja. Kirjautumiseen tarvitset jäsenrekisteriin merkityn sähköpostiosoitteesi. Salasanan luot ensimmäisellä kirjautumiskerralla.