Ruoka jumiutuu mahalaukkuun
Tuija Manneri
Vatsaoireiden ja verensokeriongelmien taustalta voi löytyä mahalaukun toimintahäiriö, diabeettinen gastropareesi. Se johtuu mahalaukun hermoverkoston vaurioitumisesta. Ruoka jumiutuu mahalaukkuun useiksi tunniksi, mikä voi vaikeuttaa verensokerin hallintaa. Pienet, helposti sulavat ateriat helpottavat oireita. Gastropareesia voidaan hoitaa myös lääkkeillä.
Vatsaoireiden tai verensokeritasapainon ongelmien taustalta voi joskus löytyä mahalaukun toimintahäiriö, diabeettinen gastropareesi. Se johtuu vatsalaukun hermoverkoston vaurioitumisesta. Myös korkea verensokeri ja ummetus hidastavat vatsalaukun tyhjenemistä.
Jatkuvat vatsavaivat voivat olla yksi merkki gastropareesista, mahalaukun toiminnan häiriöstä. Mahalaukku ei ruokailun jälkeen tyhjene normaalisti, vaan ruoka siirtyy tavallista hitaammin mahalaukusta eteenpäin ohutsuoleen.
– Lievänä gastropareesi voi aiheuttaa esimerkiksi ajoittaista ylävatsan turvotusta tai nopeaa ja epämukavaa täyttymisen tunnetta. Pahimmillaan vatsaoireet voivat olla niin voimakasta ylävatsakipua, pahoinvointia ja oksentelua, että tarvitaan sairaalahoitoa, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Sampsa Pikkarainen Meilahden sairaalan vatsakeskuksesta kuvailee.
Normaalisti noin puolet ateriasta siirtyy mahalaukusta ohutsuoleen reilussa kahdessa tunnissa, mutta gastropareesissa siihen saattaa kulua moninkertaisesti aikaa. Se voi vaikeuttaa verensokerin hallintaa.
– Kun ruoka poistuu mahalaukusta hitaasti, myös ravinnon imeytyminen elimistöön hidastuu ja sen seurauksena verensokeri nousee tavallista myöhemmin, Pikkarainen kertoo.
Samaan aikaan insuliinihoidossa ateriainsuliinin vaikutus voi alkaa jo ennen kuin verensokeri on noussut. Se altistaa liian matalalle verensokerille.
Häiriöitä vatsan viesteissä
Gastropareesi voi johtua monista syistä, esimerkiksi ruokatorven ja mahalaukun leikkauksista, jotka vaikuttavat vatsan alueen hermotukseen. Diabetesta sairastavilla gastropareesin syy on useimmiten kuitenkin diabeettinen neuropatia eli autonomisen hermoston vaurio, joka on diabeteksen lisäsairaus. Neuropatia voi vaurioittaa hermoja ja pieniä verisuonia myös vatsassa.
Hyvä verensokeritasapaino ehkäisee hermovaurioiden ilmaantumista, mutta noin puolella diabeetikoista voi olla ainakin joitakin hermovaurion oireita, yleisemmin tyypin 2 kuin tyypin 1 diabeetikoilla. Vaurioiden todennäköisyys kasvaa, kun diabetesta on sairastanut pitkään ja verensokeri on ollut pitkään korkea.
Diabeettisessa gastropareesissa neuropatia vaurioittaa vatsalaukun seinämän hermosoluja, jotka säätelevät mahalaukun supistumista ja tyhjenemistä.
– Myös korkea verensokeri hidastaa mahalaukun tyhjenemistä. Samoin ummetus, sillä täysi suolisto lähettää mahalle hermostollisia ja hormonaalisia signaaleja, jotka viivyttävät mahalaukun tyhjenemistä. Diabeteslääkkeistä inkretiini-järjestelmän lääkkeet voivat hidastaa mahalaukun sisällön eteenpäin menoa, Pikkarainen kertoo.
Pienet ateriat helpottavat
Verensokerin ja ummetuksen hyvä hoito helpottaa omalta osaltaan gastropareesin oireita, ja näin mahalaukun tyhjeneminen voi nopeutua. Gastropareesin hoidon kulmakivi löytyy kuitenkin ruokavaliosta.
Tavoitteena on ravitsemusterapeutin ohjauksessa opetella syömään päivän mittaan useita pieniä annoksia, joissa on paljon proteiinia, mutta vähän kuituja ja rasvaa. Helposti sulava, sosemainen ja pehmeä ruoka kulkee mahalaukusta eteenpäin nopeammin kuin isoista paloista koostuva, karkea ja kova ruoka.
Nopeimmin mahalaukusta matkaa jatkavat hiilihydraatit ja sen jälkeen proteiinit. Hitaimpia ovat rasvat.
– Ohutsuoli aistii mahan sisällön. Jos maha on esimerkiksi täynnä rasvaista ruokaa, elimistö päättää, että ruokaa saa tulla ohutsuoleen vain vähän kerrallaan, jolloin mahalaukun tyhjeneminen hidastuu, Pikkarainen kuvailee.
Ruokavalion lisäksi gastropareesia voidaan hoitaa erilaisilla lääkkeillä, joista osalla pyritään edistämään mahan tyhjenemistä ja osalla lievittämään pahoinvointia. Joskus tarvitaan myös kipulääkkeitä. Lääkkeiden teho voi kuitenkin vaihdella.
Lääkitys räätälöidään aina yksilöllisesti, hyödyt ja sivuvaikutukset punniten.
Pitkä pahoinvointi tutkittava
Vielä ei tiedetä, kuinka paljon gastropareesia diabeetikoilla Suomessa on. Erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan gastropareesia ilmaantui kymmenen vuoden seurannassa noin viidelle prosentille tyypin 1 diabeetikoista ja yhdelle prosentille tyypin 2 diabeetikoista.
Korkea pitkän aikavälin verensokeritasoa kuvaava HbA1c-arvo liittyy gastropareesiin ykköstyypin, mutta ei kakkostyypin diabeetikoilla. Toisaalta joissakin tutkimuksissa gastropareesin esiintymisessä ei ole ollut eroa diabetestyyppien välillä.
– Sairaalapotilaista gastropareesia voi olla jopa 30 prosentilla diabeetikoista, mutta silloin on yleensä kyse vaikeahoitoisesta diabeteksesta ja useammin ykkös- kuin kakkostyypin diabeteksesta. Diabeetikoilla, joilla on vaikea gastropareesi, voi esimerkiksi olla toistuvia oksentelujaksoja, jolloin he eivät saa syötyä, eivätkä he uskalla pistää insuliinia, koska kaikki ruoka tulee ylös, Sampsa Pikkarainen kertoo.
Gastropareesia on aina syytä tutkia, jos pahoinvointi tai oksentelu pitkittyy. Ensimmäiseksi suljetaan pois muut mahdolliset syyt kuten erilaiset tukokset, refluksitauti tai vatsahaava. Mahalaukku tähystetään ja vatsalle saatetaan tehdä ultraäänitutkimus. Tarvittaessa ohutsuoli voidaan magneettikuvata.
– Muiden syiden poissulkemisen jälkeen gastropareesi diagnosoidaan tutkimalla isotooppileimatulla aterialla mahalaukun tyhjenemistä. Leima lähettää signaalia, jota seuraamalla nähdään, miten kauan ateria pysyy mahalaukussa.
Virtaa mahan pinnalle
Joskus harvoin mikään ei auta gastropareesin aiheuttamaan oksenteluun ja pahoinvointiin. Silloin osa potilaista voi saada helpotusta hermostimulaattorihoidosta.
– Hermostimulaattori on pieni, patterilla toimiva laite, joka leikkauksessa asetetaan vatsan ihon alle ja josta kulkee mahalaukun ulkopinnalle kaksi elektrodia. Niiden avulla mahan pinnalle johdetaan pieni määrä virtaa, joka häiritsee mahalaukusta aivoihin kulkevaa signaalia ja aistimusta täydestä mahasta, Pikkarainen kertoo.
Mahalaukun tyhjenemistä stimulaattori ei juuri nopeuta, mutta se helpottaa usein pahoinvointia ja oksentelua. Jos gastropareesin oireet painottuvat pahoinvoinnin sijasta kipuun ja turvotukseen, stimulaattorista ei ole apua.
Toistaiseksi stimulaattoreita on asennettu Suomessa vain vähän, alle 25 potilaalle.
Lähteinä myös sähköpostikeskustelu sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Jari Punkkisen kanssa sekä Pertti Mustajoen artikkeli Diabeettinen neuropatia (Duodecim terveyskirjasto 2020).