Osaatko tulkita tutkimusuutisia?
Pirita Salomaa
Tutkimusuutisten tulkitseminen ei ole aina helppoa. Diabetestutkija kannustaa tutkimusuutisten lukijoita kriittisen pohdintaan: yksittäisen tutkimustuloksen perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ja jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, silloin se ei todennäköisesti olekaan totta – tämä vanha ja kulunutkin väittämä on yhä mainio muistisääntö tutkimusuutisten seuraajille.
Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, silloin se ei todennäköisesti olekaan. Väittämä on vanha ja kulunutkin, mutta yhä mainio muistisääntö tutkimusuutisten seuraajille.
”Kun syöt juuri näin, elät pidempään kuin muut!” ”Älä tee tätä tai tuhoat terveytesi!” Ravitsemukseen ja terveyteen liittyvien tutkimusten tulokset ovat tiedotusvälineiden otsikoiden perusteella usein hyvinkin dramaattisia.
Ei ole suinkaan sattumaa, että media korostaa erityisen hyviä ja huonoja uutisia. Yleisön huomiota haettaessa etenkin yllättävät poikkeukset ovat toimiva vetonaula.
– Lukijoista ja katsojista käydään ankaraa kilpailua. Iltapäivälehtien mainoslööppien ensisijainen tarkoitus on herättää huomiota, samoin netin niin sanottujen klikkiotsikoiden. Niiden välittämä todellisuuskuva voi siksi olla värittynyt, Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi huomauttaa.
Muun muassa vuoden tiedetoimittajana palkittu Järvi on työskennellyt tutkimusuutisten parissa lähes koko pitkän työuransa. Hän on myös ollut jäsenenä hyvää journalistista tapaa tulkitsevassa Julkisen sanan neuvostossa (JSN).
Vaikka tiedotusvälineiden kaupalliset tavoitteet heijastuvatkin uutisiin, suomalaiseen mediaan voi Järven mielestä pääsääntöisesti luottaa.
– Ammattitaitoiset toimittajat noudattavat Julkisen sanan neuvoston laatimia Journalistin ohjeita. Niissä todetaan muun muassa, että journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Tae uutislähteen luotettavuudesta voi olla esimerkiksi JSN:n ohjeiden noudattamisesta kertova Vastuullista journalismia -merkki, joka löytyy Diabetes-lehdestäkin.
Mitä uutinen merkitsee minulle?
Vaikka uutinen kerrottaisiinkin luotettavassa mediassa, tieteelliseen tutkimustietoon perustuvan uutisen tulkitseminen voi olla hankalaa.
Miten uutisissa kerrottujen tutkimustulosten merkitystä pitäisi punnita? Mitä ne tarkoittavat juuri minun tai läheiseni kannalta? Järvi suosittelee muutamaa nyrkkisääntöä.
– Jos luet uutista, katso otsikon jälkeen jutun loppua. Sieltä voi löytyä tieto siitä, onko tutkimus tehty ihmisillä vai perustuvatko sen tulokset vaikkapa eläimillä tehtyyn tutkimukseen. Jos lääke tai hoito tepsii hiiriin, on turhan äkkinäistä tehdä johtopäätöksiä sen soveltuvuudesta ihmisille.
Järvi kehottaa kiinnittämään huomiota myös siihen, missä päin maailmaa tutkimus on tehty. Monet tutkimusuutiset tulevat Yhdysvalloista, joissa resurssit tutkimuksen tekemiseen ovat aivan toista luokkaa kuin Suomessa.
– Amerikkalainen yhteiskunta ja terveydenhuoltojärjestelmä toimivat toisin kuin meillä. Siellä sairauksien laadukas hoito ja niihin liittyvät tutkimukset ovat korostetummin vain hyväosaisten mahdollisuus, mikä voi vaikuttaa tutkimustenkin tuloksiin.
Myös tutkittujen geeniperimä ja elinympäristö voivat rajoittaa suomalaisia koskevia päätelmiä.
– Esimerkiksi Aasiassa ja jopa Itä-Euroopan maissa tutkimuksiin osallistuvat ihmiset eroavat perimältään meistä. He myös syövät erilaista ravintoa ja asuvat toisenlaisessa elinympäristössä kuin me, Järvi muistuttaa.
Totta vai tarua?
Terveysjournalismia väitöskirjatyössään tutkineen Järven mukaan ravitsemustutkimuksen uutisoinnissa ylikorostuvat meille kaikille tutut arkiset asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi kahvi, sokeri ja rasvat.
– Myös muotidieetit nousevat helposti otsikoihin, ja niiden pitkäkestoisesta tehosta tehdään perusteettomia päätelmiä. Meille myydään helposti sulavia valmiita vastauksia, kun taas tieteelliseen tutkimukseen kuuluu järjestelmällinen epäily, Järvi vertaa.
Toisaalta Järvi arvioi useimpien painonhallintatavoitteiden onnistumisesta kertovien tutkimusuutisten pitävän paikkansa.
Ihmisiä yhdistää hänen mukaansa myös taipumus totuuden muokkaamiseen myönteiseen suuntaan, mikä saattaa vääristää tutkimustuloksia. Kun tutkittavilta kysytään vaikkapa alkoholinkäytöstä, tutkijoille kerrotut annosmäärät ovat usein pienempiä kuin todellisuudessa nautitut määrät.
– Kun todellista alkoholinkäyttöä aletaan sitten tutkimuksessa seurata, kasvaa tutkijoille ilmoitettujen annosten määrä, mutta tutkittavien maksa-arvot paranevat. Alkoholin terveysvaikutuksista saadaan tällä perusteella kovin outoa näyttöä, Järvi hymähtää.
Mistä uutiset syntyvät?
Vain pieni osa tutkimustuloksista päätyy uutisiksi ja verkkolehtien klikkiotsikoiksi. Siihen, tuleeko tutkimuksesta uutinen, vaikuttaa moni tekijä.
Kun toimittajat seulovat juttuideoita tutkimuslaitosten ja yritysten tiedotteista, uutistoimistojen uutisvirrasta tai sosiaalisesta mediasta, he pohtivat muun muassa sitä, kuinka laajaa joukkoa tutkimustulos koskettaa: onko kyseessä esimerkiksi kansansairaus.
Jos tutkimustulos kyseenalaistaa aiemmat yleiset käsitykset tai on yksiselitteinen, siinä on ainesta suurta yleisöä kosiskelevaksi uutiseksi.
– Epätavallinen on kiinnostavaa. Ja kun uutiseen haetaan läheisyyttä ja tuttuutta, nousevat yksittäisten ihmisten kokemukset ja mielipiteet helposti tasaveroiseen asemaan tieteellisin perustein koeteltujen väittämien kanssa, Järvi huomauttaa.
Diabetestutkija kannustaa kriittiseen pohdintaan
”Näin paljon lihansyönti lisää miehen kuolemanriskiä” huusi kissankoinen otsikko iltapäivälehteä markkinoivassa lööppijulisteessa.
Mainosotsikko liittyi Itä-Suomen yliopiston keväällä julkaisemaan tutkimukseen, jossa oli selvitetty ravitsemuksen vaikutusta itäsuomalaisten miesten elinaikaan.
– Mieluummin kuin kuoleman riskistä, elinajan ennusteisiin liittyvissä tutkimusuutisissa pitäisi puhua ennenaikaisen kuoleman riskistä, sanoo diabetestutkija ja dosentti, FT Valma Harjutsalo.
– Jos taas puhutaan ylikuolleisuudesta, tarkoitetaan sitä, kuinka paljon tietty asia, esimerkiksi diabetes lisää sitä sairastavien kuoleman riskiä muuhun saman ikäiseen väestöön verrattuna.
Harjutsalo tutkii tyypin 1 diabeteksen lisäsairauksia tilastollisin menetelmin ja kerää tietoa eri rekistereistä. Hän neuvoo tutkimusuutisten yleisöä kiinnittämään huomiota siihen, keitä tutkimus todellisuudessa koskee.
– Esimerkiksi onko tutkimus tehty Suomessa, onko tutkittu naisia vai miehiä, minkä ikäisiä ihmisiä ja kuinka suurta joukkoa, millä ajanjaksolla ja onko tutkimus edes toteutettu ihmisillä. Kaikki nämä seikat vaikuttavat siihen, kuinka hyvin tutkimustulos on yleistettävissä koko väestöön tai tiettyyn potilasryhmään.
Samoin Harjutsalo kehottaa punnitsemaan tutkimusmenetelmää.
– Tarkista, onko kyseessä riippumaton tieteellinen tutkimus. Uutisoinnissa esimerkiksi median omat suppeat kyselytutkimukset tai tietyn teollisuudenalan teettämät tilaustutkimukset rinnastetaan helposti tieteen kriteerit täyttäviin tutkimuksiin.
Tutkimus on palapelin kokoamista
Yksittäisten tutkimustulosten perusteella ei Harjutsalon mielestä tulisi koskaan tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
– Kaikki tieteellinen tutkimus kumuloituu. Se on palapelin kokoamista, ja jokainen tutkimustulos on yksi uusi pala, joka auttaa tutkijoita kokonaiskuvan kokoamisessa.
Aiemmin saatujen tutkimustulosten kanssa ristiriitaisia tutkimustuloksia voi Harjutsalon mukaan selittää esimerkiksi se, että tutkimus on kohdistunut vain pieneen ihmisryhmään. Tällöin sattuman mahdollisuus kasvaa.
Kun terveydenhuollossa laaditaan ennusteita, puhutaan usein väestö- ja yksilötason riskeistä. Harjutsalo muistuttaa, että väestötason riskistä ei voi päätellä suoraan yksilötason riskiä. Jälkimmäiseen liittyy monia tekijöitä, joiden vaikutusta ei pystytä ottamaan huomioon.
– Esimerkiksi elintapojen ja perimän yhteisvaikutuksesta saadaan yhä enemmän tutkimustietoa. Muun muassa tupakan haitallinen vaikutus voi riippua siitä, millainen perimä henkilöllä on.
Se, onko riski suuri vai pieni, riippuu katsantokannasta. Jos jokin riski tuntuu yksilötasolla pieneltä, sen vaikutus voi väestötasolla olla merkittävä. Harjutsalo antaa esimerkin.
– Jos riski saada tietty sairaus on esimerkiksi yksi sadasta, se ei ehkä tunnu yhden ihmisen kohdalla kovin todennäköiseltä. Mutta jos sama riski koskettaa kaikkia suomalaisia, sairastuneita onkin jo 55 000.
Myös aikanäkökulma on merkitsevä.
– Jos esimerkiksi tupakoinnin lopettamisen vaikutusta on tutkittu kovin nuorilla henkilöillä, voi lopettamisesta koituva hyöty näyttäytyä vähäisenä. Todellinen, mahdollinen suuri hyöty ilmenee vasta pitkän ajan kuluessa.
Mikä on seurauksen syy?
Iltapäivälehdessä uutisoitu Itä-Suomen yliopiston tutkimustulos osoitti yhteyden runsaan lihansyönnin ja ennenaikaisen kuoleman riskin välillä. Tällaiset tulokset ovat median kannalta herkullisia.
Asioiden välinen yhteys ei kuitenkaan välttämättä tarkoita syy-seuraussuhdetta. Syiden ja seurausten tulkinnassa pitääkin olla tarkkana.
– Kouluesimerkki väärästä tulkinnasta on jäätelön ja kuumien kesäpäivien yhdistäminen hukkumiskuolemiin. Helle lisää sekä jäätelönsyöntiä että hukkuneiden määrää, mutta hukkumiset eivät silti liene jäätelön syytä.
Niin sanotun huuhaatiedon viehätys on Harjutsalon mielestä osittain siinä, että se tarjoaa selkeitä ja helppoja vastauksia syy-seurauskysymyksiin.
– Tavallisen ihmisen on todella vaikeaa asettaa median kertomia tutkimusuutisia ja -väittämiä oikeisiin mittasuhteisiin ja niille kuuluville paikoille, Harjutsalo harmittelee.
Ristiriitaisten tutkimusuutisten ymmärtämiseen on kuitenkin keinoja.
– Kannattaa seuraa uutisointia aktiivisesti ja perustaa omat johtopäätökset useampiin kuin yksittäisiin uutisiin tai tietolähteisiin, Harjutsalo rohkaisee.
FT Valma Harjutsalo aloitti keväällä Diabetestutkimussäätiön tieteellisenä sihteerinä. Se on vapaaehtoistehtävä, joka tarjoaa näköalapaikan suomalaiseen korkeatasoiseen diabetestutkimukseen.