Oletko väsynyt diabeteksen hoitoon?
Laura Savolainen
Shutterstock
Oma hoitotasapaino voi saada yhden ahdistumaan, mutta toinen pystyy elämään huonompien lukemien ja vastoinkäymisten kanssa. Monet tekijät vaikuttavat hoitoväsymyksen taustalla. Hoitoväsymys voi aiheuttaa syyllisyyttä, riittämättömyyden tunteita, ärtyisyyttä ja uupumusta, mikä voi heikentää motivaatiota ja omahoitoa.
Moni diabetesta sairastava väsyy ainaiseen verensokerinsa seuraamiseen ja hiilihydraattien laskemiseen. Diabetesliiton Diabetes arjessa -kyselyn mukaan 84 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista on ollut puolen vuoden aikana väsynyt sairautensa hoitoon.
Ykköstyypin diabetesta sairastavien kanssa työskentelevä psykologi Jenni Salonranta pitää lukua korkeana, muttei yllättävänä.
– Ykköstyypin diabetes on vaativa sairaus. Väsyttää, kun pitää jatkuvasti huolehtia verensokerista, vaikka olisi muutakin tärkeää mielessä. Moni myös turhautuu, sillä vaikka diabetesta sairastava kuinka ponnistelisi hoitonsa eteen, verensokeri saattaa silti elää omaa elämäänsä, Salonranta sanoo.
Psykologi Jenni Salonranta hoitaa eri ikäisiä nuoria ja aikuisia Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen diabeteskeskuksessa Seinäjoella ja ottaa vastaan myös yksityisasiakkaita. Hän on huomannut, että vaikka oireiden puolesta hoitoväsymys ilmenee melko yhteneväisesti, juurisyyt voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia.
– Sairastumisikä, kehitysvaihe ja elämäntilanne vaikuttavat hoitoväsymyksen ilmenemiseen, mutta silläkin on väliä, miten ihminen osaa tunnistaa ja säädellä omia tunteitaan ja millaiseksi ihmisen persoona on muodostunut. Sekin vaikuttaa, onko ihminen sinut sairautensa kanssa.
Juurisyy lapsuudessa?
Ihmiset siis väsyvät diabeteksen hoitoon hyvinkin eri syistä.
Jenni Salonranta korostaa, että jokainen diabetesta sairastava käsittelee verensokerimittarin tai glukoosisensorin lukemia aina omasta taustastaan käsin. Eri ihmiset saattavat siis antaa hyvinkin erilaisia merkityksiä mittaustuloksilleen.
Niin kaukaa haetulta kuin se saattaa kuulostaakin, annettuihin merkityksiin vaikuttaa osaltaan esimerkiksi kiintymyssuhdekokemukset, eli tässä yhteydessä se, millä tavoin diabetesta sairastavaan ja hänen sairauteensa on suhtauduttu eri vaiheissa elämää.
– Onko hän tullut nähdyksi omana itsenään sairautensa ja mittaustulostensa takaa? Onko ollut tilaa olla haavoittuva ja epätäydellinen? Onko hyväksytyksi tulemiselle ollut ehtoja, eli onko aina pitänyt olla hyvä ja reipas? Millaisia turvan ja turvattomuuden kokemuksia elämässä on ollut? Salonranta luettelee.
Sillä, missä iässä diabetesta sairastava on sairastunut – vaikka vasta aikuisena – hän ei koskaan katso mittarinsa lukemia vain omin silmin. Entä jos oma läheinen, lääkäri tai vaikka työkaveri näkisi tuloksen? Millä tavoin tämä näkisi hänet ja miten mittarin lukemaan reagoisi? Olisiko diabetesta sairastava silti hyväksytty ja arvokas vaikka hoitotasapaino ei olisi kontrollissa?
– Jos taustassa on haavoittuvuutta ja turvattomuutta, voi tavoitteen ulkopuolella oleva verensokeri nostaa pintaan pelon hylätyksi tulemisesta. Pelkoa hallitakseen ihminen saattaa alkaa ajautua hoitamaan omaa diabetestaan toisia, ei itseään varten, Salonranta selittää.
Salonrannan vastaanotoilla hoitotasapainon pulmia ja hoitoväsymistä lähestytään kokonaisvaltaisesti. Diabeteksen itsessä herättämiä tuntoja ja pulmia tutkiaan paitsi nykyhetken myös menneiden elämänkokemusten ja ihmissuhteiden näkökulmasta.
Monenlaiset tekijät vaikuttavat siihen, miksi oma hoitotasapaino voi saada yhden ahdistumaan ja uupumaan, mutta toinen pystyy elämään huonompienkin lukemien ja pahempienkin vastoinkäymisten kanssa.
– Monille voi olla helpottavaa oivaltaa, että hoitoväsymyksen taustalla ei ole vain diabetes vaan ihminen kokee sairauden hoitamisen aina kaikesta siitä käsin, mitä hänellä on ollut. Vaikka diabetes ei muuttuisi, voi kokemus siitä muuttua.
Diabetesta sairastavien lasten vanhemmille Salonranta toivoo armollisuutta. Paine hoitaa lapsen diabetesta mahdollisimman hyvin on ymmärrettävä, sillä taustalla on huoli lapsen tulevaisuudesta.
– Lapsen aikuistuttua voi olla vaikea päästää irti ja hyväksyä, että lapsi määrittää vastedes oman tasonsa sairautensa hoidossa, Salonranta sanoo.
Tunnollisten ongelma
Hoitoväsymystä voidaan siis diabeteksen ominaisuuksien lisäksi tarkastella yksilön sisäisinä ja elämänhistoriallisina alttiuksina, joissa ulkoiset olosuhteet toimivat laukaisevina tekijöinä. Vaativa, yllättävä elämäntilanne tai jokin muu hankala mutka elämässä voi diabeteksen hoidon lisänä laukaista diabetesta sairastavan uupumuksen partaalle.
Psykologi Jenni Salonranta on vastaanotollaan havainnut, että itseltään paljon vaativat ihmiset ovat suuremmassa riskissä väsyä diabeteksen omahoitoon. Vaativaan terveyskäyttäytymiseen sitoutuvilla ihmisillä korostuu erityisesti yksi persoonallisuuden piirre: tunnollisuus. Se auttaa hoitamaan diabetesta hyvin, mutta voi myös johtaa ylisuorittamiseen.
– Tunnollisilla tilanne voi myös herkästi keikahtaa sellaiseksi, että joko ihminen hoitaa diabetestaan täysillä tai ei ollenkaan, Salonranta kuvailee.
Hän on havainnut, että hoitoväsymys ja työuupumus näyttäisivät olevan samojen ihmisten riesoja. Moni hoitoväsymyksen takia vastaanotolle tulevista on siis joskus uupunut myös työelämässä.
– Tapa suhtautua tekemiseen on ehkä samanlainen sekä töissä että diabeteksen hoidossa. Tätä ei kuitenkaan tule ymmärtää siten, että hoitoväsymys ja työuupumus olisivat yksilön syitä. Myös monenlaiset olosuhdetekijät vaikuttavat väsymiseen ja uupumiseen, Salonranta pohtii.
Nykyteknologialla omaa verensokeria on helppo seurata omasta puhelimesta jatkuvalla syötöllä lähes reaaliajassa. Monella verensokerinseuranta muodostuu väsymisen kulminaatiopisteeksi. Sensorointi ja koko ajan päivittyvä verensokerikäyrä tuovat esille ihmisen ja hänen terveytensä rajallisuuden.
Tunnollisia ylisuorittajia laitteet saattavat lietsoa yhä kovempiin suorituksiin siitäkin huolimatta, että voimme vaikuttaa verensokeriin vain tiettyyn pisteeseen asti.
– Hallitsemattomuuden kanssa joutuu kohdakkain erityisesti siinä vaiheessa, kun verensokeri ei ponnisteluista huolimatta ole sitä, mitä toivoi sen olevan. Siinä kohtaa on tyypillistä, että riittämättömyyden tunne, pelot ja hoitoon väsyminen uhkaavat.
Mikä lopulta riittää?
Mitä tehdä, jos on väsynyt diabeteksen hoitamiseen tai tunnistaa, että on riskissä väsyä?
Hoitoon liittyvät huolet ja vaikeat tunteet kannattaa tuoda esiin vastaanottokäynneillä. Diabeteshoitajan ja -lääkärin kanssa on mahdollista pohtia, miten hoidosta voisi saada vähemmän kuormittavaa. Samalla voidaan kartoittaa, voiko diabetesta sairastava hyötyä keskusteluavusta.
Hyvinvointialueilla on erilaisia ratkaisuja psykologipalvelujen suhteen. Seinäjoella työskentelevä Jenni Salonranta on pelkästään diabetesta sairastavien käytettävissä, mutta muilla alueilla psykologeilla saattaa olla asiakkaina muitakin potilasryhmiä, esimerkiksi kipu- ja lihavuusleikkauspotilaita. Osassa sairaaloista hoitoväsymyksestä kärsivät diabetesta sairastavat saatetaan ohjata yleissairaalapsykiatrian poliklinikalle.
Salonranta korostaa, että erityisen kuormittavaa diabeteksen hoidossa on jatkuva tasapainoilu diabetekseen liittyvien vaatimusten ja muun elämän tarpeiden välillä. Hyvinvointi koostuu muustakin kuin verensokerista eivätkä eri tekijät aina palvele toisiaan. Jos verensokeri on ollut koko päivän koholla, ja illalla olisi vielä edessä ravintolaillallinen ystävien kanssa, pitäisikö verensokeri asettaa etusijalle ja jäädä kotiin?
Päätöksenteossa voi auttaa, jos laittaa asiat isompaan perspektiiviin.
– Voisiko ravintolailta kuitenkin antaa voimavaroja, joiden voimin jaksaa hoitaa itseä koko seuraavan viikon? Tietyissä tilanteissa ehkä kannattaa priorisoida muu elämä tasaisen verensokerikäyrän sijaan. Diabetesta hoidetaan, jotta voi elää mielekästä elämää, ei päinvastoin, Salonranta pohtii.
Hän lisää, että tämänkaltaiset valinnat kytkeytyvät aina isompaan filosofiseen kysymykseen: kuka diabetesta sairastavan kehon ja terveyden omistaa ja ketä varten hoitotasapainoa tavoitellaan? Kuka saa määritellä, millainen omahoito ja hoitotasapaino ovat riittävän hyviä?
– On luonnollista, että tällaiset pohdinnat herättävät painavia tunteita, Salonranta toteaa.
Paljon itseltään vaativat ihmiset ovat suuremmassa riskissä väsyä diabeteksen omahoitoon kuin itseensä tyytyväiset ihmiset. (Shutterstock)