Kun mahalaukku laiskistuu
Tiina Suomalainen
Shutterstock
Mahalaukun tyhjenemishäiriö eli gastropareesi voi tulla diabeteksen seurauksena. Lievän gastropareesin hoitoon voi riittää oikeanlainen ruokavalio. Vaikeimpiin tapauksiin auttaa neurostimulaatiohoito.
Joskus diabetesta sairastavan ruokailuhetket voivat muuttua hankaliksi. Tulee ylävatsakipua, nopeaa täyttymisen tunnetta ja turvotusta, jopa pahoinvointia, yökkimistä ja oksentelua.
Tällöin kyseessä voi olla gastropareesi eli mahalaukun tyhjenemishäiriö. Sillä tarkoitetaan hidastunutta mahalaukun tyhjenemistä ilman, että mahanporttia tai ohutsuolta tukkii jokin sairaus, kuten kasvain.
Diabetesta sairastavilla on muuhun väestöön verrattuna enemmän ylävatsaoireita eli dyspepsiaa. Sekä ylävatsaoireet että gastropareesi haastavat diabeteksen hoitoa, sillä ne vaikuttavat ravinnon imeytymiseen ja vaikeuttavat sokeritasapainoa.
– Vaikeaoireinen gastropareesi, joka tarkoittaa toistuvia sairaalajaksoja ja laihtumista, on onneksi melko harvinainen. Lievempää mahalaukun tyhjenemishäiriötä on diabetesta sairastavilla melko paljon, gastroenterologi Sampsa Pikkarainen HUS:sta summaa.
Hermosolut ottavat osumaa
Pitkään jatkuneeseen diabetekseen voi liittyä autonominen neuropatia, joka voi vahingoittaa mitä tahansa ruuansulatuskanavan osaa. Parhaiten tunnetaan juuri diabeettinen gastropareesi, mutta autonominen neuropatia voi aiheuttaa myös muita suolistokanavan oireita kuten ripulia, ummetusta tai ulosteenkarkailua.
– Diabeettisessa gastropareesissa mahalaukun seinämän niin sanotut Cajalin solut, jotka säätelevät hermoston tahdistusta, vaurioituvat ja niiden määrä voi vähentyä. Tämän seurauksena mahalaukku ei supistele enää niin hyvin kuin aiemmin, ja ruoka jää sinne jumittamaan, Pikkarainen selventää.
Mahalaukun tyhjenemishäiriön taustalla voi autonomisen neuropatian ohella olla myös jokin kirurginen toimenpide. Esimerkiksi kiertäjähermoon on voinut tulla vaurio vaikkapa palleatyrän tai refluksileikkauksen vuoksi.
Tyhjenemishäiriö voi liittyä myös munuaisten vajaatoimintaan ja useisiin systeemisairauksiin.
On olemassa myös idiopaattinen gastropareesi. Silloin oireiden syy jää tuntemattomaksi. On esitetty, että sen taustalla saattaisi olla virusinfektio.
Tähystystä ja kuvantamista
Gastropareesin diagnoosi perustuu potilaan kertomiin oireisiin sekä poissulkemalla tiettyjä sairauksia kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja kortisolin puutos.
– Ennen gastropareesin diagnoosia pitää tähystää sekä mahalaukku että tarvittaessa suolisto, jotta varmistetaan, ettei siellä ole mitään tuketta. Lisäksi usein tehdään vatsan alueen kuvantamistutkimus muiden vatsakivun syiden poissulkemiseksi, Pikkarainen kertoo.
Kun gastroskopiassa eli mahalaukun tähystyksessä todetaan vielä 12 tunnin paaston jälkeen, että mahalaukku ei ole tyhjä, voidaan tästä jo päätellä mahalaukun tyhjentymisen hidastuneen.
Kun oireet ovat hankalia ja on vaikeuksia pitää diabetes tasapainossa, diagnoosin varmistamiseksi voidaan tehdä vielä isotooppikuvaus. Siinä ruoka merkitään pienellä määrällä radioaktiivista säteilyä. Tämän jälkeen voidaan mitata, kuinka nopeasti ruoka siirtyy mahalaukusta eteenpäin.
– Normaalisti kahden tunnin kuluttua alle kuusikymmentä prosenttia ja neljän tunnin kuluttua alle kymmenen prosenttia merkkiainetta näkyy enää mahalaukussa. Pikkarainen kertoo.
Pieniä pehmeitä suupaloja
Ruokavaliolla on ratkaiseva merkitys ylävatsaoireiden ja gastropareesin hoidossa. Ateriasuunnittelussa kannattaa turvautua ravitsemusterapeutin asiantuntemukseen.
Lievissä tapauksissa oikeanlainen ruokavalio voi jo riittää hoidoksi. Vaikeammissa oireissa ruokavaliomuutos tuo helpotusta tilanteeseen.
– Puhutaan pienen partikkelikoon ruokavaliosta. Tällä tarkoitetaan sitä, että ruuan rakenne on pehmeää tai sellaista, että se on haarukalla helposti hienonnettavissa. Ylävatsaoireissa auttaa, kun syö useammin eli 5–6 kertaa päivässä ja pienempiä annoksia. Ruoka kannattaa myös pureskella huolellisesti, Pikkarainen ohjeistaa.
Aterioiden pitäisi olla niukkarasvaisia, sillä mahalaukku tyhjenee hitaammin, jos ruuassa on paljon rasvaa tai energiaa.
Aiemmin on suositeltu kuidun vähentämistä, mutta se voi johtaa ummetukseen. Siksi uudet suositukset kieltävät vain kuitulisän. Kasvikset ja hedelmät pitäisi myös hienontaa, etteivät ne jää pesäksi mahalaukkuun pitkiksi ajoiksi.
Lääkkeitä ja hoitotasapaino
Gastropareesin lääkehoidossa käytetään lääkkeitä, jotka nopeuttavat mahalaukun ja suoliston toimintaa. Tällaisia ovat muun muassa metoklopramidi, erytromysiini ja domperidoni. Lisäksi pahoinvointia vähentävistä lääkkeistä, kuten ondansetronista, voi olla apua.
Kannattaa muistaa, että ylävatsaoireiden ja gastropareesin hoidossa myös hyvä diabeteksen hoito on olennainen. Korkea verensokeri nimittäin hidastaa ja matala verensokeri nopeuttaa mahalaukun tyhjenemistä.
– Lääke- ja ravitsemushoidon sekä glukoositasapainon tiukentamisen avulla päästään usein hyvään tulokseen, Pikkarainen sanoo.
Hän huomauttaa, että uudet diabetes- ja laihdutuslääkkeet, kuten Ozempic, hidastavat mahalaukun tyhjenemistä. Joten kun henkilöllä on ollut lieväoireinen gastropareesi, jonka kanssa hän on pärjännyt, se voi provosoitua lääkityksen aikana.
Neurostimulaatiosta helpotusta
Joskus mahalaukun tyhjenemishäiriö on niin raju, että ihminen laihtuu ja joutuu toistuvasti sairaalaan pahoinvoinnin ja oksentelun takia.
– Jos ruokavaliohoito ja mitkään lääkkeet eivät oikein auta, voidaan gastropareesia hoitaa neurostimulaatiolla, Pikkarainen kertoo.
Hermostimulaatiohoidossa mahalaukun ison kaarroksen pintaan asennetaan kaksi elektrodia. Ne kiinnitetään paristoilla toimivaan neurostimulaattoriin, joka puolestaan asennetaan vatsanpeitteisiin ihon alle.
Stimulaattori antaa korkealla taajuudella pieniä sähköimpulsseja. Neurostimulaattorin tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta sen on arveltu vaikuttavan hermojen välityksellä niin, että pahoinvointi vähenee. Seurantakäynneillä voidaan säätää impulssin voimakkuutta, taajuutta ja kestoa.
– Neurostimulaatio auttaa hyvin oksenteluun ja pahoinvointiin. Näin se korjaa myös ravitsemustilaa ja verensokeritasapainoa ja vähentää sairaalahoidon tarvetta. Elämänlaatukin tietysti kohenee.
Vatsan kipuun ja turvotteluun neurostimulaatio ei sen sijaan kovin hyvin auta. Se ei myöskään merkittävästi nopeuta mahalaukun tyhjenemistä.
Ei parannuskeinoa
Parannuskeinoa gastropareesiin ei ole. Mahalaukun toiminta voi kuitenkin vaihdella. Välillä on parempia ja välillä huonompia aikoja. Jos on kyseessä leikkauksen jälkeinen mahalaukun tyhjenemishäiriö, se voi helpottaa, kun hermovaurio pikkuhiljaa korjaantuu.
– Esimerkiksi ummetuksen aikana mahalaukun tyhjeneminen hidastuu. Ummetus kannattaa aina ensi hoitaa hyvin, jos on gastropareesin oireita, Pikkarainen korostaa.
Vaikka gastropareesia ei voida parantaa, toivoa on vaikeasta mahalaukun tyhjenemishäiriöstä kärsivälle.
– Lääkärit kyllä tunnistavat hyvin gastropareesin, kun potilas sairastaa diabetesta. Vaikeat oireet vaativat lisäselvittelyjä. Tutkimuksista tiedämme, että diabetesta sairastavat hyötyvät neurostimulaatiohoidosta jopa enemmän kuin muista syistä gastropareesia sairastavat, Pikkarainen huomauttaa.