Hikikarpalot keräävä laastari näyttää kuinka voit
Pirita Salomaa
Hiki haisee ja tahraa vaatteet, hikoilu on kiusallista ja sitä pitää peitellä. Vielä mitä! Jos professori Seppo Vainion tutkimusryhmän huimat visiot toteutuvat, tulee hiestä luotettu kumppanimme. Se saattaa tarjota ennennäkemättömiä mahdollisuuksia terveytemme havainnointiin. Se voi esimerkiksi kertoa, kuinka verensokerimme käyttäytyy ja kannustaa omahoitoon ja liikuntaan.
Eikä tässä vielä kaikki: hiestä voidaan ammentaa myös uusia keinoja sairauksien ehkäisyyn ja hoitoon.
Oulun yliopiston kehitysbiologian professori Seppo Vainion johtaman tutkimusryhmän viime keväänä julkaisemat tutkimustulokset ovat merkittävä välietappi yli kymmenen vuotta jatkuneessa hikisessä urakassa.
– Olemme ensimmäisenä maailmassa kehittäneet menetelmän, jolla ihon pinnalta laastarilla kerätty hiki voidaan uuttaa ja analysoida, hikitutkimusta Kvantum-instituutissa ja Infotech Oulussa johtava Vainio kertoo.
Uuden menetelmän löytämiseen johtaneeseen tutkimukseen osallistui muun muassa nelisenkymmentä tyypin 2 diabetesta sairastavaa.
Tutkimuspotilaat pitivät ihollaan tavallista, sairaalakäytössä olevaa laastaria. Siihen kertyy riittävästi hikeä ilman rasittavaa liikuntaa, mutta tutkimuksessa haluttiin saada talteen myös silminnähtäviä määriä hikeä: sadeasuun pukeutuneet ja kuntopyörää saunassa polkeneet vapaaehtoiset täyttivät tutkijoiden toiveen.
Tutkimuspotilaiden ja tutkijoiden yhteisen ponnistelun tavoitteena on ihmisten elämän parantaminen. Päämääränä on esimerkiksi kehittää menetelmä, joka tuottaisi luotettavaa tietoa ihmisten terveydestä ilman, että heihin tarvitsee kajota vaikkapa verikokein.
– Iholle liimattava hikilaastari on tähän aivan loistava työkalu. Kypsyttelemme myös ideaamme terveystietoa keräävästä ja välittävästä biorannekkeesta, Vainio kuvaa tutkimusryhmänsä tavoitteita.
Hiki välittää solujen viestit
Miten ja mitä hiki kertoo terveydestämme?
– Hien mukana ihomme pinnalle kulkeutuu pienenpieniä elimistömme solujen erittämiä kalvopäällysteisiä rakkuloita eli vesikkeleitä. Nämä nanokokoiset pallot kuljettavat tietoa solujen välillä pullopostin tavoin ja vaikuttavat siihen, miten solut toimivat, Vainio selittää.
Tutkijoiden ja lääkärien näkökulmasta vesikkelit ovat myös biomarkkereita eli merkkejä, jotka kertovat elimistön tilan muutoksista.
– Vesikkelit sisältävät solujen aineenvaihduntatuotteita, sokereita, rasvoja ja proteiineja sekä RNA:ta ja DNA:ta. Lisäksi erilaiset sairaudet, kuten esimerkiksi tyypin 2 diabetes, on nähtävissä niiden koostumuksessa.
Analysoimalla laastariin kertynyttä hikeä ja sen kuljettamia eksosomeiksi kutsuttuja vesikkeleitä voidaan ennakoida esimerkiksi diabeteksen puhkeamista.
– Tutkimuksemme osoitti, että muutokset verensokerissa näkyvät iholla. Kehittynyt versio hikilaastarista voisi kertoa verensokerista vaikkapa väriä vaihtamalla, Vainio kaavailee.
Elimistön biologisiin viesteihin reagoiva laastari soveltuisi Vainon mukaan käytettäväksi myös omahoidon ja hyvinvoinnin tukena.
– Se kannustaisi ja palkitsisi. Terveyttä edistävän liikunnan myötä laastariin voisi ilmaantua tatuointi, joka välittäisi hien viestin siitä, kuinka henkilö on onnistunut tavoitteissaan.
Lääkeaineita pullopostissa?
Elimistössämme sukkuloivilla vesikkeleillä on erityinen ominaisuus, joka kiehtoo myös lääkehoitojen kehitykseen panostavaa Vainion tutkimusryhmää.
– Hikilaastaritutkimuksessakin saadut tulokset osoittivat, että tämä molekyylien kuljetusjärjestelmä kykenee siirtämään tietoa elimistön esteiden eli esimerkiksi suolen, istukan ja ihon läpi.
Kun solunulkoisten vesikkelien tutkimus etenee, voi sen myötä avautua uusia mahdollisuuksia lääkehoidoille.
– Ne voisivat toimia biologisten lääkkeiden, kuten insuliinin, kuljettimina. Parhaimmillaan pulloposti kyettäisiin ohjaamaan suoraan toivottuihin osoitteisiin eli tiettyihin solutyyppeihin. Iso tavoite on, että insuliini olisi otettavissa tabletteina, ja lääkeaine läpäisisi suolen kuljettimensa matkassa, Vainio visioi.
Kaikki mukaan!
Vainiolla on haave, että mahdollisimman moni tavallinen ihminen voisi osallistua tutkimustyöhön. Hän käyttää termiä ”Citizen Science”, mikä tarkoittaa vapaasti suomennettuna kansalaisten tekemää tiedettä.
– Tutkimusta ei pidä tehdä vain tutkijoiden ja tutkimisen ilosta, vaan on tärkeää saada ihmisiä mukaan siihen, ja pyrkiä yhdessä heitä auttaviin tavoitteisiin. Osallistumisen mahdollistavaa teknologiaa on jo, ja kun mukaan saadaan suuri joukko ihmisiä, vauhditetaan tiedettä.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuhatpäinen joukko diabetesta sairastavia tallettaisi älysovellukseen tietoja muun muassa sokeritasapainostaan, lääkehoidostaan, syömisistään ja liikunnastaan, ja käyttäisi samanaikaisesti hikilaastaria.
– Laastaria voi pitää nukkuessa ja urheillessa, jopa uidessa ja saunoessa. Ja kun laastari on työnsä tehnyt, voi sen postittaa analysoitavaksi, diabeteksen diagnostiikkaa ja hoitoa edistävän potilas-tutkija-verkoston luomisesta innostunut Vainio kuvailee.
Miten vesikkelien kuljettamaa biologista tietoa keräävä hikilaastari – tai Vainio tutkimusryhmän pidemmän tähtäimen tavoitteena oleva bioranneke – eroaa esimerkiksi jo käytössä olevista älykelloista tai -sormuksista?
– Sykekellot ja vastaavat osoittavat, että moottori hurisee, mutta ne eivät pysty kertomaan siitä, mitä konepellin alla todellisuudessa tapahtuu, Vainio havainnollistaa.