DIAMO-tutkimus parantaa diabetesta sairastavien raskauden seurantaa
Pirita Salomaa
Annika Rauhala
Diabetesta sairastavien odottajien sikiöillä on tavallista suurempi riski kärsiä aineenvaihdunnan häiriöistä, kuten hyperinsulinemiasta ja hapenpuutteesta eli hypoksiasta. Miira Klemetti-Petterssonin johtamassa tutkimuksessa kehitetään menetelmää, joka helpottaisi sikiön ja istukan aineenvaihdunnan häiriöiden havaitsemista ja diabetesta sairastavien synnytyksen ajoittamista.
Suomessa synnyttää vuosittain noin 350 tyypin 1 diabetesta ja satakunta tyypin 2 diabetesta sairastavaa naista. Diabetekseen liittyvien raskaus- ja sikiökomplikaatioiden riskiä voidaan vähentää merkittävästi lisääntymisikäisten naisten mahdollisimman hyvällä hoidolla ja raskauden suunnittelulla.
– Raskauden suunnittelu on diabetesta sairastaville äärimmäisen tärkeää, diabeteksen tyypistä riippumatta. Esimerkiksi synnynnäisten epämuodostumien kehittyminen ajoittuu ensimmäisiin raskausviikkoihin, ja äidin mahdollisimman hyvä sokeritasapaino jo ennen raskauden alkua vähentää myös niiden todennäköisyyttä, Miira Klemetti-Pettersson korostaa.
Hän on naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri ja työskentelee Helsingin yliopistossa tekemänsä tutkimus- ja opetustyön rinnalla synnytyslääkärinä HUSin Naistenklinikassa Helsingissä.
– Potilas- ja tutkimustyön yhdistäminen on minulle ihanteellinen ratkaisu. Odottavien äitien ja synnytysten hoitaminen on kiitollista käsityötä ja säilyttää tuntumani siihen, mihin tutkimusta tarvitaan. Tutkimustieto tarjoaa puolestaan selkänojaa mahdollisimman hyvään hoitoon, neljän lapsen äiti Klemetti-Pettersson toteaa.
Synnytyksen ajoitus on merkitsevää
Huonossa hoitotasapainossa oleva äidin diabetes lisää erityisesti sikiön sydämen ja keskushermoston epämuodostumien vaaraa. Äidin huono glukoositasapaino yhdistyy myös pre-eklampsian eli istukkaperäisen verenpainehäiriön sekä sikiön liikakasvun ja hapenpuutteen riskiin.
Pahimmillaan sikiön hapenpuute voi johtaa sikiön kuolemaan, mutta ne ovat onneksi harvinaisia. Sikiön mahdollista hapenpuutetta on nykyisin käytettävissä olevilla menetelmillä vaikeaa havaita ja seurata.
– Istukan tai sikiön aineenvaihdunnan häiriöstä tai hapenpuutteesta kertovaa helposti toistettavaa tutkimusmenetelmää ei siis vielä ole. Sellainen tarvitaan, jotta voimme edelleen vähentää kohtukuolemien riskiä sekä parantaa diabetesta sairastavien äitien synnytysten ajoittamista.
Yksi synnytyksen käynnistämisen tai keisarileikkauksen syistä voi olla sikiön liian nopea kasvu loppuraskaudessa.
– Mutta myös normaalikäyrällä kasvava sikiö voi kärsiä aineenvaihdunnan häiriöstä ja hypoksiasta, ja synnytystä voi olla tarpeen aikaistaa, Klemetti-Pettersson huomauttaa.
Vastasyntyneen voinnin kannalta saattaa olla hyvinkin merkitsevää, millä loppuraskauden viikolla hän syntyy.
– Ennenaikaisuuteen liittyvien riskien vähentämiseksi olisi tärkeää, että voisimme välttää hyvin voivien sikiöiden synnyttämisen liian aikaisin varmuuden vuoksi.
Vesikkelit välittävät istukan viestejä
Klemetti-Petterssonin Helsingin yliopistossa johtamassa DIAMO-tutkimuksessa selvitetään tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen vaikutuksia ja molekyylitason mekanismeja äidissä, istukassa ja sikiössä. Tutkimuksessa kehitetään uusia solunulkoisiin vesikkeleihin perustuvia menetelmiä sikiö- ja raskauskomplikaatioiden havaitsemiseen.
Solunulkoiset vesikkelit ovat solujen tuottamia lipidikaksoiskalvon peittämiä rakkuloita, jotka toimivat solujen välisessä viestinnässä molekyylien kuljettimina. Pikkuruisia vesikkeleitä voidaan eristää muun muassa verestä ja virtsasta, ja tutkijoiden on mahdollista tunnistaa, mistä kehon osasta ne ovat lähtöisin.
– Näin ollen voimme tarkastella esimerkiksi odottavan äidin veri- tai virtsanäytteestä löytyviä istukan vesikkeleitä. Odotamme, että vesikkelien sisältämät biologiset merkkiaineet tarjoavat meille mahdollisuuden saada tietoa istukan aineenvaihdunnasta ja sikiön hypoksiariskistä odottajan näytteitä tutkimalla.
Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että istukasta lähtöisin olevia vesikkeleitä voidaan havaita odottavan äidin verinäytteessä jo raskauden ensimmäisinä viikkoina, ja myös sikiö tuottaa vesikkeleitä.
– Me haluamme selvittää, onko vesikkelien molekyyliprofiileissa eroja esimerkiksi raskauksissa, joissa sikiö kasvaa liian suureksi tai kärsii vastasyntyneenä tehohoitoa vaativista komplikaatioista, Klemetti-Petterson avaa DIAMOn tavoitteita.
Tutkimuspotilaita tarvitaan vielä
DIAMO-tutkimuksen aineistot saadaan HUSin Naistenklinikassa synnyttäviltä vapaaehtoisilta tutkimuspotilailta. Mukaan kutsutaan tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta sairastavia odottajia sekä vertailuryhmäksi odottajia, joilla ei ole diabetesta.
Tutkimuspotilaiden rekrytointi käynnistyi vuonna 2024 ja tutkimus kestää ainakin vuoteen 2029 saakka.
– Diabetesta sairastavia äitejä synnyttää Naistenklinikassa vuosittain alle 200, ja riittävän laajan tutkimusaineiston kokoaminen vie aikaa. Iloksemme diabetesta sairastavat ovat tavallisesti hyvin motivoituneita osallistumaan tutkimukseemme, Klemetti-Petterson kiittää.
Tutkimus on pitkäkestoinen myös siksi, että äitejä ja lapsia seurataan synnytyksen jälkeenkin.
DIAMOon osallistuu useiden alojen lääkäreitä, tutkijoita ja asiantuntijoita, ja se kartuttaa tutkittua tietoa esimerkiksi synnyttäjien ja lasten suoliston mikrobiomista ja bakteerikannasta sekä äitien ja lasten sydän- ja verisuoniterveydestä sekä syömiskäyttäytymisestä ja ravitsemustottumuksista.
Keskivartalolihavuus lisää riskejä
Klemetti-Pettersson on tutkinut tyypin 1 diabetesta sairastavien raskauksia ja synnytyksiä jo vuonna 2016 valmistuneessa väitöstutkimuksessaan. Siinä hän osoitti, että tyypin 1 diabetesta sairastavien raskauksissa ja synnytyksissä kohdatut ongelmat eivät olleet vähentyneet tarkasteluajanjaksolla vuosina 1988–2011. Tuona aikana Naistenklinikassa synnytti runsas tuhat tyypin 1 diabetesta sairastavaa.
– Synnyttäjien lihavuus lisääntyi, ja raskautta edeltävä HbA1c-arvo oli saatavilla alle puolella heistä, mikä viittasi raskauden suunnittelun puutteeseen ja synnytysikäisten diabetesta sairastavien naisten riittämättömään seurantaan, Klemetti-Pettersson kertaa.
Väitöstutkimuksensa jälkeen hän jatkoi tutkimustyötään Torontossa Kanadassa, missä hän paneutui kolmen vuoden ajan istukkaperäisiin raskauskomplikaatioihin.
Klemetti-Pettersson on tehnyt myös uraauurtavaa raskausdiabeteksen tutkimusta Suomessa.
– Viime syksynä julkaistun tutkimuksemme tuloksissa korostui, että keskivartalolihavuuden ehkäisy on tärkeää lisääntymisikäisillä naisilla. Havaitsimme erityisesti ylipainoisten naisten varhain alkavassa raskausdiabeteksessa merkittäviä poikkeamia rasva-aineenvaihdunnassa jo alkuraskauden aikana, hän tiivistää.