Aino Griinari: Lempeämpi ote löytyi vertaistuen kautta
Pirkko Tuominen
Annika Rauhala
”Olen elänyt ykköstyypin diabeteksen kanssa 14 vuotta. Tilanteeni on tällä hetkellä aika neutraali ja rauhallinen. Aktiivinen liikkuminen kuntosalitreenistä lenkkeilyyn auttaa pitämään verensokerin tasaisempana, ja helpottaa myös ADHD-oireitani. Huomaan eron erityisesti niinä päivinä, kun käyn aamulla salilla. Keho ja mieli rauhoittuvat, saan voimia päivään ja verensokerit ovat koko päivän selvästi tasaisemmat.
Silti työstressi, epäsäännöllinen syöminen, hormonikierto tai huonot yöunet heittävät verensokerit herkästi raiteiltaan. Joskus ne heilahtavat ilman mitään selkeää syytä. Olen kuitenkin oppinut, ettei siitä kannata stressata liikaa. Tietynlainen heittelehtiminen on osa sairautta.
Olin aiemmin ankarampi itselleni, mutta suhtautumiseni on muuttunut lempeämmäksi vuosien ja varsinkin vertaistuen kautta. Myös hoitajat ja lääkärit ovat rauhoitelleet: ei ole maailmanloppu, jos verensokerit eivät aina ole hyvät.
Kun aloin seurata somessa muiden diabeetikoiden aitoja hetkiä ja epätäydellisiä käyriä, tajusin, etten ole ainoa, jonka verensokeri elää omaa elämäänsä. Se huojensi mieltäni.
Joidenkin somekavereiden kanssa olemme sittemmin tutustuneet myös kasvotusten. Juttelemme ja teemme kaikenlaista aktiivista, käymme vaikka kiipeilemässä. On mukava tavata muita, sillä omassa lähipiirissäni ei ole ketään ykköstyypin diabetesta sairastavaa. Se tunne, etten ole yksin, on ollut korvaamaton.
Tämä on yksi syy, miksi hakeuduin Diabetesliiton deelähettilääksi. Halusin laittaa hyvän kiertämään ja tarjota toisille samanlaista tukea, joka on auttanut itseäni. Olen ollut deelähettiläänä pari vuotta ja postannut elämästäni liiton sometileille omilla stooriviikoillani.
Minulla on myös henkilökohtainen diabetekseen keskittyvä Instagram-tili @diabetes.aino, jossa jaan arkeani avoimesti. Erityisen koskettavaa on, kun joku kertoo omista kokemuksistaan vastauksena julkaisuuni. Yhteisen kokemuksen jakaminen tuntuu todella merkitykselliseltä.
Haluan viestittää muille nuorille, että et ole yksin. Meitä diabetesta sairastavia on paljon, ja aina on saatavilla tukea, minkä asian kanssa ikinä kamppailetkaan. Kun hakeutuu vaan rohkeasti muiden diabetesta sairastavien seuraan tai pitää vähintään somen kautta yhteyttä, saa paljon voimaa.”