Uusi teknologia kuuluu kaikille
Laura Tuominen-Lozic
Diabeteksen hoitoa helpottava teknologia kehittyy jatkuvasti. Yksi asia pysyy ennallaan: alueelliset erot hoitotarvikkeiden ja -teknologian käyttöönotossa.
Diabetesliitto on aiemmin selvittänyt insuliinipumppujen myöntämiskäytäntöjä ja hoitotarvikeohjeiden eroja. Hoitovälineiden myöntäminen ei toteudu Käypä hoito -ohjeiden mukaisesti kaikilla hyvinvointialueilla. Lisäksi hyvinvointialueen sisällä voi olla merkittäviä eroja hoitotarvikkeiden myöntämisessä.
Tekemistä on siinä, että uutta teknologiaa otetaan käyttöön ja että kaikki saisivat sitä yhdenvertaisesti.
Vain harvat käyttävät hoitotuloksia parantavaa älypumppua
Tuoreen terveydenhuollon rekistereihin perustuvan tutkimuksen mukaan Suomessa insuliinipumppua käytti 16,7 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista vuonna 2021. Olemme muuta Eurooppaa jäljessä: esimerkiksi Ruotsissa noin kolmannes aikuisista käyttää pumppua, Saksassa eri lähteiden mukaan noin 50–60 prosenttia.
Moni lääkäri kertoo, että ei saa potilasta rohkaistumaan pumpun kokeiluun. Pumpuista tarvitaan lisää tietoa ja kädestä pitäen ohjausta pumpun täysimittaiseen hyödyntämiseen.
Kertyvä tutkimustieto on kuitenkin kiistatonta. Erityisesti uusin pumpputeknologia eli älypumppuhoito on ylivertainen hoitotavoitteiden saavuttamiseksi. Se parantaa merkittävästi tyypin 1 diabetesta sairastavien elämänlaatua ja lisää elinvuosia. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan älypumppuhoito on lisäksi erittäin kustannusvaikuttava hoitomuoto.
Tyypin 2 diabetesta sairastavien sensorointi ei ole hoitosuosituksen mukaista
Toinen huolenaihe liittyy tyypin 2 diabetesta sairastavien sensorointiin. Usealta alueelta kuuluu, että monipistoshoitoiset tyypin 2 diabetesta sairastavat eivät saa sensoria. Hyvinvointialueiden hoitotarvikejakeluohjeissa on voitu edellyttää esimerkiksi insuliininpuutosta sensoroinnin aloittamiseksi, mikä ei ole hoitosuosituksen mukaista.
Onko sensorointi kallista? Ruotsalaistutkimus kertoi kesällä, että jatkuva glukoosinseuranta vähentää kaikkien insuliinia käyttävien tyypin 2 diabetesta sairastavien sairaalahoitoa. Vakavien lisäsairauksien riski pieneni merkittävästi verrattuna sormenpäämittauksia toteuttaviin. Sydämen vajaatoiminta, aivohalvaus ja sydäninfarkti ovat siis harvinaisempia sensorointia käyttävillä. Kiinnostavinta oli, että myönteinen vaikutus saavutettiin myös heillä, jotka käyttivät vain perusinsuliinia, eli eivät vielä toteuttaneet monipistoshoitoa. Tutkimustietoa siis on: sensorointi kannattaa.
Mitä potilasjärjestö voi tehdä?
Diabetesliitto kanteli Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hoitotarvikejakeluohjeesta kesällä aluehallintovirastoon, koska siellä käsityksemme mukaan rajoitettiin väärin perustein ja kategorisesti tyypin 2 diabetesta sairastavien glukoosisensorointia. Saimme aluehallintovirastosta lokakuussa ratkaisun, jossa se toteaa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hoitotarvikejakeluohjeen liian kategoriseksi koskien tyypin 2 diabetesta sairastavien mahdollisuutta saada sensoroiva verensokerin seurantajärjestelmä käyttöönsä ja kiinnittää hyvinvointialueen huomiota siihen, että omahoitotarvikejakelussa tulee huomioida potilaan sairauden hoidon yksilölliset tarpeet.
Hyvinvointialueiden hoitotarvikejakelua ohjaavatkin hoitosuositusten lisäksi realiteetit. On selvää, että sensoroinnin rajoittamisessa on kyse tarpeesta säästää. Harmi vain, että lyhytnäköiset säästöt hoitotarvikkeista kertaantuvat kustannuksina toisaalla, jos kalliita lisäsairauksia kehittyy. Vertauksena voi käyttää vanhaa tuttua hölmöläisen peiton jatkamista.
Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei varsinaisesti tue uuden teknologian käyttöönottoa. Valtio rahoittaa alueita laskennallisesti ja yleiskatteellisesti pääosin toteutuneen palvelutarpeen ja väestön demografian mukaan, eikä korvamerkittyä rahaa ole. Valinnat tehdään yhden ja saman budjetin sisällä. Siksi tarvitaan lisää tietoa päätösten perustaksi. Päättäjät täytyy vakuuttaa siitä, että investointi hoitotarvikkeisiin tuottaa hyötyä ja säästöjä ja antaa eväitä tulevien budjettien hallintaan. Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten tehtävä on tätä tietoa jakaa.
Voit lukea sensorien ja pumppujen tutkituista hyödyistä lisää Diabetes ja lääkäri -lehden artikkeleista.
Laura Tuominen-Lozic
Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija