Tyypin 1 diabetes haastoi Susanna Tallin jo toiseen väitöstutkimukseen
Pirita Salomaa
Shutterstock
On epätodennäköistä, että koronavirus olisi aiheuttanut tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä lapsilla Suomessa, vakuuttaa diabetestutkija Susanna Tall Helsingin yliopistosta tutkimustietoon perustuen. Miksi tyypin 1 diabeteksen esiintyvyys alle 15-vuotiailla kuitenkin kasvoi Suomessa 17 prosenttia koronapandemian ensimmäisen 18 kuukauden aikana? Ja miksi siihen sairastuivat aiempaa useammin etenkin alle 5-vuotiaat pojat?
Emeritusprofessori Mikael Knipin tutkimusryhmässä työskentelevä filosofian tohtori Susanna Tall pursuaa intoa ja ideoita kertoessaan uudesta tutkimusalueestaan. Toista väitöstutkimustaan työstävä biologi Tall väitteli mikrosienten ja heinien kumppanuussuhteesta vuonna 2010. Äitiys ja perheen asuminen Yhdysvalloissa koronapandemian alkaessa herättivät hänessä kiinnostuksen siihen, miten sosiaalisten suhteiden väheneminen vaikuttaa ihmisten terveyteen.
– Aloin pohtia, millainen vaikutus eristäytymisellä koteihin ja erityisesti päiväkotihoidon rajoituksilla on esimerkiksi tyypin 1 diabeteksen esiintyvyyteen. Pohdinnoistani kypsyi tutkimussuunnitelma, jota paloin halusta päästä toteuttamaan Tall kertoo.
Päämäärätietoisen Tallin tavoite toteutui: innovatiivinen tutkimusidea avasi hänelle oven Knipin tutkimusryhmään, ja Tall onnistui myös hankkimaan tutkimuksensa tarvitseman rahoituksen.
– Olen erittäin onnekas. Pääsin mukaan huippuryhmään ja työsuhteeseen Helsingin yliopiston tutkijakouluun. Lisäksi perheemme muutti pandemia-aikana Ruotsiin, missä saatoimme seurata aitiopaikalta, kuinka eri lailla koronapandemia vaikutti perhe-elämään siellä kuin aiemmassa asuinpaikassamme Yhdysvalloissa.
Tyypin 1 diabetes lisääntyi eniten Suomessa
Susanna Tallin kysymyksenasettelut ovat Helsingin yliopiston, Stanfordin yliopiston ja Göteborgin yliopiston tekemän tutkimuksen ja sen äskettäin julkaistujen tutkimustulosten yksi lähtökohta. Havainnoivassa tutkimuksessa vertailtiin tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuutta 0 – 14-vuotiailla lapsilla ennen koronapandemiaa ja sen alettua maaliskuusta 2020 elokuuhun 2021.
Tulokset osoittivat, että Suomessa tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus lapsilla kasvoi pandemian ensimmäisen 18 kuukauden aikana 17 prosenttia, Yhdysvaltain Stanfordissa tarkastellulla alueella 10 prosenttia ja Ruotsissa 5 prosenttia. Kasvu oli suurinta alle 5-vuotiaiden poikien ikäryhmässä.
Koronarajoitukset eli niin sanottu lockdown, kuten tiukkojen rajoitusten asettaminen matkustamiselle ja sosiaaliselle kanssakäymiselle olivat tarkastelluissa maissa erilaisia. Suomessa ja Yhdysvalloissa rajoitukset olivat tiukkoja, ja niillä oli merkittäviä vaikutuksia lasten päiväkotihoitoon ja koulunkäyntiin. Ruotsissa päiväkoteja ja kouluja ei suljettu.
Kuten koronarajoituksissa, myös koronainfektioiden määrässä oli huomattavia eroja: Ruotsissa niitä todettiin vuoden 2021 loppuun mennessä noin viisi kertaa enemmän kuin Suomessa.
Selitystä ei vielä ole löydetty
Kansainvälinen tutkijaryhmä toteaa tutkimusartikkelissaan, että selitystä sille, miksi tyypin 1 diabetes lisääntyi tarkasteltujen maiden lapsilla koronapandemian alettua, ei vielä ole löydetty.
– Aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella tiedämme, että tyypin 1 diabetekseen sairastuneiden lasten verinäytteistä ei ole löytynyt koronainfektioista kieliviä vasta-aineita useammin kuin verrokeilta eli diagnosoidut tai diagnosoimatta jääneet koronatapaukset tuskin voivat selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä, Tall selvittää.
Toisaalta aiempien tutkimusten pohjalta tiedetään, että tietyt lapsena sairastetut infektiot, kuten enteroviruksen aiheuttamat, saattavat käynnistää diabeteksen tautiprosessin.
Lisäkysymyksiä synnyttää se, miksi tyypin 1 diabeteksen esiintyvyyden kasvu loppui samaan aikaan kun koronapandemia vaimeni.
– Itse asiassa alle 15-vuotiailla todettiin Suomessa pandemiasulkujen loputtua syyskuun 2021 ja joulukuun 2022 välisenä aikana noin 16 prosenttia vähemmän tyypin 1 diabetesta kuin pandemian ensimmäisen 18 kuukauden aikana. Eli diabeteksen esiintyvyys palasi sulkujen loputtua nopeasti koronaa edeltäneelle tasolle.
Hypoteeseja koetellaan
Tutkijoiden mukaan yksi selitys tyypin 1 diabeteksen lisääntymiselle saattaa löytyä koronarajoituksista johtuvasta sosiaalisten suhteiden vähenemisestä. Eli tautitapausten kasvun selittäjä voisi olla niin sanottu hygieniahypoteesi.
Hygieniahypoteesi esittää, että immuunivälitteisten sairauksien yleistyminen kehittyneissä maissa johtuu hygienian lisääntymisestä ja lapsuusiän infektioiden vähenemisestä. Sen mukaan immuunijärjestelmä tarvitsee varhaista altistusta mikrobeille toimiakseen oikein.
Päiväkotien sekä koulujen sulkemisen myötä korona-ajan perhe-elämä keskittyi koteihin ja lasten sosiaalisen suhteet vähenivät, minkä myötä muiden infektiosairauksien määrä putosi merkittävästi.
– Hygieniahypoteesia on koeteltu, koska lapsuusiän infektiot on toisaalta yhdistetty tyypin 1 diabetesriskin kasvuun. Tutkijoiden katseet ovatkin kohdistuneet enenevissä määrin biodiversiteettihypoteesiin, Tall selvittää.
Biodiversiteettihypoteesi on suomalaista alkuperää. Sen mukaan riittävä altistuminen monimuotoiselle luonnolle ja etenkin sen mikrobeille on olennaista immuunijärjestelmän suotuisalle kehitykselle. Tätä hypoteesia ja tyypin 1 diabetesta tutkitaan muun muassa kansainvälisessä HEDIMED-hankkeessa, jota Suomessa koordinoi professori Heikki Hyöty.
Vaan haastaako korona-aika myös biodiversiteettihypoteesin yhteyden tyypin 1 diabetekseen?
– Perheiden ja lasten liikkumista ulkona pandemian aikana on selvitetty, ja tutkitun tiedon mukaan esimerkiksi suomalaisperheet ulkoilivat luonnossa aiempaa enemmän. Näin ollen lapset olivat tavallista useammin kosketuksissa terveyden kannalta hyödyllisiksi ajateltuihin mikrobeihin, Tall sanoo.
Googlen tekemien Mobility Reports -mittausten mukaan suomalaiset viettivät 89 prosenttia ja ruotsalaiset 64 prosenttia enemmän aikaa ulkona koronapandemian alettua kuin sitä ennen.
Pienet pojat sairastuivat useimmin
Suomalaiseen lasten diabetesrekisteriin, Ruotsin diabetesrekisteriin ja Stanfordin alueelta koottuihin potilastietoihin perustuva tutkimus osoitti, että tyypin 1 diabetes lisääntyi 18 ensimmäisen pandemiakuukauden aikana eritoten alle 5-vuotiaiden ikäryhmässä.
Yksi selitys tälle voisi löytyä päiväkotien sulkemisesta.
– Useat tutkimukset tukevat hygieniahypoteesia nimenomaan tästä näkökulmasta. Niiden mukaan päiväkodeissa hoidetut pienet lapset sairastuvat tyypin 1 diabetekseen ikätovereitaan harvemmin, Tall kertoo.
Tyypin 1 diabetekseen maaliskuun 2020 ja elokuun 2021 välillä sairastuneista alle 5-vuotiaista isompi osa oli poikia kuin tyttöjä. Tallin mukaan tämä voi johtua siitä, että pojat ovat alttiimpia infektioille kuin tytöt.
– Ja voimme olettaa, että pienten poikien korona-aikana sairastamien infektioiden määrä putosi tyttöihin verrattuna enemmän, mikä voi hygieniahypoteesiin perustuen selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä nimenomaan pojilla.
Infektioiden väheneminen voi olla osaselitys, mutta tutkijat hakevat yhteyttä tyypin 1 diabetekseen myös elintapojen muutoksista koronapandemian ja lockdownin aikana. Hedelmien ja vihannesten syönti esimerkiksi väheni ja ihmisten paino lähti nousuun. Koronaan on liitetty myös mielenterveysongelmien lisääntyminen, heikentynyt unenlaatu sekä sähköisten päätelaitteiden, kuten television ääressä vietetyn ajan kasvu.
Mikä on rintaruokinnan merkitys?
Susanna Tall paneutuu päivähoidon ja tyypin 1 diabeteksen yhteyksiin myös parhaillaan käynnissä olevassa tutkimuksessaan, jossa hän selvittää, kuinka rintaruokinta, varhainen päiväkotihoidon aloitus ja mikrobialtistus liittyvät tyypin 1 diabeteksen esiintyvyyteen Suomessa ja Norjassa.
Suomen tutkimusaineisto perustuu DIPP-tutkimuksessa mukana olleiden, vuosina 1996 – 2019 syntyneiden lasten tietoihin, Norjasta Tall on saanut käyttöönsä MoBa-aineiston, jossa on mukana yli 114 000 lasta. Molemmista aineistoista löytyy tieto lasten rintaruokinnan kestosta, päiväkotihoidon aloittamisiästä ja mahdollisesta tyypin 1 diabeteksesta.
Tallin tutkimusidean taustalla on aiemmin tehty, hyvin pientä lapsijoukkoa tarkastellut tutkimus. Sen tulosten mukaan päiväkotihoito lisäsi lasten riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen, jos heitä ei ollut imetetty. Sen sijaan, päiväkotihoito liittyi sitä voimakkaampaan tyypin 1 diabeteksen riskin vähenemiseen mitä pidempään lasta oli imetetty.
– Omassa tutkimuksessani selvitän, vahvistavatko laajasta tutkimusaineistosta saatavat päätelmät tuon aiemman pienen tutkimuksen johtopäätökset.
Lisätutkimus selvittää infektioiden määrää
Tall korostaa, että havainnoivilla tutkimuksilla ei voida osoittaa syy-seuraussuhteita. Tutkimusten kliininen merkitys on, että niiden avulla voidaan tunnistaa hyvinkin yksinkertaisia vakavien sairauksien ilmaantuvuuteen liittyviä seikkoja.
– Tällainen voisi olla esimerkiksi se, että imetys ja varhainen päiväkotihoidon aloitus vähentävät tyypin 1 diabeteksen riskiä, Tall sanoo ja muistuttaa, että tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan geeniperimä ei yksinään aiheuta diabeteksen puhkeamista, mutta altistaa sille vielä tuntemattomien ympäristötekijöiden vaikutuksesta.
Tall pohtii, olisiko hygieniahypoteesi sittenkin yhä varteenotettava vaihtoehto selittämään tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuden kasvua Suomessa 1950-luvulta lähtien. Siihen viittaisi esimerkiksi pienten poikien tyypin 1 diabeteksen lisääntyminen koronapandemian ensimmäisen 1,5 vuoden aikana.
Lisävaloa tähän voidaan saada ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkijoiden kanssa tehtävästä tutkimuksesta.
– Tarkoituksenamme on selvittää alle 5-vuotiaiden poikien sairastamien infektioiden määriä ennen koronapandemiaa, sen aikana ja jälkeen, Tall kertoo jatkotutkimussuunnitelmistaan.
Asuinpaikkakin voi vaikuttaa
Selityksiä tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuuteen on haettu myös siitä, asuvatko sairastuneet tavallisemmin kaupunkialueilla vai maaseudulla.
– Asukastiheyteen liittyvä tutkimustieto suhteessa tyypin 1 diabeteksen esiintyvyyteen voi vaikuttaa ristiriitaiselta. On osoitettu, että mitä tiheämmässä ihmiset asuvat, sitä pienempi on diabetesriski. Näin silti, vaikka kaupunkialueella ollaan vähemmän kosketuksissa monimuotoisen luontoon kuin maaseudulla, Tall toteaa ja odottaa mielenkiinnolla millaisia päätelmiä HEDIMED-tutkimuksessa tehdään.
Tutkija Susanna Tallin mielestä parasta elämässä on äitiys. Kuvassa on Susannan lisäksi hänen tyttärensä Nina. Kuva: Susanna Tall
Tyypin 1 diabetes ei päästä tutkijoitakaan helpolla. Pitkäjänteisyys, sinnikkyys ja luottamus tulossa oleviin läpimurtoihin kannustaa myös diabetestutkimuksen pariin muutama vuosi sitten hakeutunutta, jo kertaalleen tohtoriksi väitellyttä Susanna Tallia. Hänen tavoitteensa on väitellä aiheesta ”Sosiaaliset vuorovaikutussuhteet, rintaruokinta ja tyypin 1 diabetes lapsilla” maaliskuussa 2027.
Perhe-elämä ja eri instrumenttien soittaminen yhdessä omien lasten kanssa on Tallin mielestä parasta elämässä, ja samalla vastapainoa vaativalle tutkimustyölle, jossa tällä hetkellä Ruotsissa asuva Tall haluaa edetä pitkälle.
– Kansainvälinen tutkimukseni voi nyt Helsingin yliopistossa käynnissä olevan väitöstutkimusrupeamani jälkeen jatkua vaikkapa Lundin yliopistossa Ruotsissa, tyypin 1 diabeteksen salaisuuksien ratkomisen pitkän tähtäimen tavoitteekseen ottanut Tall toivoo.
Lisätietoja englannin kielellä