Rekisterit ovat ikkuna lääkkeiden terveysvaikutuksiin
Pirita Salomaa
Pentti Vänskä
Millaisia ennakoimattomia terveysvaikutuksia lääkkeillä saattaa olla? Varsinaisilla lääketutkimuksilla ei aina voida kattavasti selvittää lääkehoidon hyötyjä ja mahdollisia haittoja. Esimerkiksi sitä, miten muistisairaat käyttävät diabeteslääkkeitä tai sitä, pienentävätkö suolistohormonilääkkeet Parkinsonin taudin riskiä. Vastaus voi löytyä rekisteritiedoista, joita professori Anna-Maija Tolppanen tutkimusryhmineen seuloo.
Millaisia ennakoimattomia terveysvaikutuksia lääkkeillä saattaa olla? Varsinaisilla lääketutkimuksilla ei aina voida kattavasti selvittää lääkehoidon hyötyjä ja mahdollisia haittoja. Vastaus voi löytyä rekisteritiedoista, joita professori Anna-Maija Tolppanen tutkimusryhmineen seuloo.
– Lääkkeitä tutkitaan perusteellisesti ennen kuin ne saavat myyntiluvan, mutta tutkimuksissa mukana olevat ovat usein hyvin erilaisia kuin niiden lopulliset käyttäjät. Moni- ja muistisairaat sekä hyvin iäkkäät ihmiset jäävät helposti tutkimusten ulkopuolelle, Tolppanen selventää tutkimuksensa taustoja.
Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoitoon tarkoitetun lääkkeen käyttäjällä saattaa olla myös muistisairaus. Kattavia rekisteriaineistoja tutkimalla saadaan tärkeää tietoa siitä, miten sairaudet vaikuttavat lääkkeiden käyttöön.
– Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka muistisairaat käyttävät diabeteslääkkeitä. Esimerkiksi näkyykö muistisairautta usein edeltävä painon lasku diabeteslääkityksessä. Ja toisaalta, liittyykö diabeteslääkkeiden käyttöön tässä ryhmässä riskejä.
Puijon tuntumassa Kuopiossa työskentelevä Tolppanen nimitettiin viime syksynä Itä-Suomen yliopiston hoidon vaikuttavuuden professoriksi. Lääkkeiden käytön lisäksi hän tutkii hoitotoimenpiteiden vaikuttavuutta.
Tolppanen puhuu lääkityksen ja hoidon arkivaikuttavuudesta eli siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu, kun henkilöä hoidetaan tietyllä tavalla.
– Haluamme tutkimuksissamme selvittää, mikä on saavutettu terveyshyöty, ja kuinka hoitoja todellisuudessa käytetään, hän tiivistää.
Uutta tietoa syntyy sitä yhdistämällä
Tolppanen tutkimusryhmineen etsii vastauksia lääkityksen ja hoidon arkivaikuttavuuteen liittyviin kysymyksiin lukuisista kansallisista rekistereistä. Niistä selviävät muun muassa apteekeista tehdyt reseptilääkeostot sekä sairaalakäynnit ja hoitotoimenpiteet.
Kun rekisteritietoja yhdistetään ja analysoidaan, syntyy tietoa, jota ei välttämättä voi löytää mitään muuta kautta. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi lääkkeiden harvinaiset haitat. Kriittinen pitää kuitenkin olla.
– Emme voi rekistereiden perusteella esimerkiksi tietää, kuinka määrättyjä lääkkeitä on käytetty, Tolppanen huomauttaa.
Myös muut mahdolliset sekoittavat tekijät täytyy pitää mielessä.
– Esimerkiksi elintavat eivät suoraan näy rekistereissä. Koska kuitenkin tiedämme niiden liittyvän useiden sairauksien riskiin, huomioimme rekisterianalyyseissämme elintapoihin liittyvän sairastavuuden.
Rekisteritietojen käsittely vaatii erityistä huolellisuutta.
– Ne ovat verrattavissa potilastietoihin. Me emme saa rekistereistä tietoomme ihmisten nimiä, henkilötunnuksia tai osoitteita, ja käyttämästämme aineistosta ei voi tunnistaa yksittäistä ihmistä. Meille on äärimmäisen tärkeää, että yhdenkään ihmisen tietosuojaa ei loukata, Tolppanen korostaa.
Alzheimer-tutkimus herättää kysymyksiä
Yksi Tolppasen tutkimusalueista on Alzheimerin tauti. Parhaillaan meneillään oleva tutkimus kohdistuu kaikkiin Suomessa vuosina 2005–2011 Alzheimerin taudin diagnoosin saaneisiin henkilöihin. Heitä verrataan samankaltaisiin henkilöihin, joilla ei ole Alzheimerin taudin diagnoosia.
Tutkimuksessa jo saatujen tulosten mukaan esimerkiksi psykoosi- ja epilepsialääkkeiden käyttö on huomattavasti yleisempää Alzheimerin tautia sairastavilla.
– Näin siitä huolimatta, että etenkin psykoosilääkkeiden tiedetään lisäävän esimerkiksi lonkkamurtumien ja kuolemanriskiä tässä potilasryhmässä. Havaitsimme myös, että näiden lääkkeiden käyttäjille kertyi huomattavasti enemmän sairaalapäiviä, Tolppanen kertoo.
Hänen mukaansa tällaisista havainnoista kumpuaa lääketurvallisuuden mittaristoon liittyviä kysymyksiä.
– Yleiseksi mittariksihan on esitetty sitä, lisääkö lääkkeen käyttö sairaalahoidon tarvetta, hän huomauttaa.
Liian suoraviivainen ei pidä olla
Rekisteritutkimuksessa ei voi tehdä suoria päätelmiä syistä ja seurauksista, ja tulosten mahdolliset virhelähteetkin on tärkeä tiedostaa.
– Tiettyä lääkettä käyttävät voivat esimerkiksi olla sairaampia kuin muu väestö, ja siksi lääkehoidon haittojen riski voi heillä olla korkeampi kuin muilla, Tolppanen havainnollistaa.
Vaikka hän nostaa esiin rekisteritutkimuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä, tutkimuksilla voidaan osoittaa mahdollisia hoidon ongelmia, joihin tulisi kiinnittää huomiota.
– Tekemämme rekisteritietoihin perustuvat tutkimushavainnot kertovat muun muassa, että psykoosilääkkeitä käytetään usein suositeltua pidempään, Tolppanen mainitsee esimerkin.
Ennakkoluulottomuus on etu
Tolppasen tutkimusryhmä käyttää työkalunaan myös tiedonlouhintaa. Tiedonlouhinnalla tarkoitetaan olennaisen tiedon etsimistä suurista tietomassoista. Yksi sen eduista on, että ennakko-odotuksia siitä, mitä rekistereistä selviää, ei ole.
– Haemme ennakkoluulottomasti mitä tahansa yhteyksiä. Mahdolliset tiettyyn lääkeaineryhmään liittyvät riskit nousevat usein esille vasta, kun tunnistamme paljon toisiaan vastaavia havaintoja.
Yhtä lailla kuin haitoista, rekistereistä saatava tieto voi kertoa yllättävistä hyödyistä.
– Aiemmissa tutkimuksissa esimerkiksi diabeteslääkkeisiin kuuluvien DPP-4-estäjien ja GLP-1-analogien on havaittu liittyvän pienempään Parkinsonin taudin riskiin. Meitä kiinnostaa selvittää tätä ja erityisesti sitä, liittykö vastaava ominaisuus myös joihinkin muihinkin lääkeryhmiin, Tolppanen kertoo.
Laaturekisterit ovat tutkijankin unelma
Kattavat terveydenhuollon rekisterit tarjoavat Suomessa hyvän mahdollisuuden tutkia hoidon vaikuttavuutta ja turvallisuutta, mutta puutteitakin rekistereissä vielä on.
Niitä pyritään korjaamaan Kansalliset laaturekisterit -hankkeessa, jossa diabetes on mukana yhtenä pilottina. Laaturekistereiden päätarkoitus on potilaiden hoidosta saaman terveyshyödyn parantaminen. Myös hoidon yhdenvertaisuus voi niiden myötä kohentua.
– Toivottavasti saamme laaturekistereiden myötä selkeämmän näkymän siihen, kuinka hoitosuositukset toteutuvat.
– Tärkeää olisi, että rekistereihin kirjattaisiin myös sairauden vaikeusaste. Esimerkiksi Alzheimerin taudin osalta tätä luokitustietoa ei vielä ole saatavissa, laaturekisterit yhdeksi unelmakseen määrittelevä Tolppanen toivoo.