LT Veikko Koivisto muistelee oppi-isäänsä Risto Pelkosta
Veikko Koivisto
Diabetes ja lääkäri -lehden pitkäaikainen lääkäritoimittaja Veikko Koivisto muistelee 19. elokuuta kuollutta arkkiatri Risto Pelkosta ja lämpöä, jolla Risto suhtautui niin kollegoihinsa kuin potilaisiinsakin.
Opin tuntemaan arkkiatri Risto Pelkosen 1970-luvun puolivälistä lähtien kolmessa eri yhteydessä.
Ensimmäinen oli lokakuussa 1974, jolloin perustettiin Sosiaali- ja terveysministeriön asettama komitea. Sen tehtävä oli: ”laatia suunnitelmat sokeritautipotilaiden hoidon järjestämisestä valtakunnallisten viisivuotissuunnitelmien asettamissa henkilökunta- ja kustannusrajoissa”.
Komitean nimi oli ”Valtion sokeritautitoimikunta”, ja sen puheenjohtajaksi kutsuttiin Risto Pelkonen. Komiteassa oli puheenjohtajan lisäksi yhdeksän jäsentä, muun muassa Diabetesliiton kunniapuheenjohtaja Seppo Aho, diabeteksen hoitoon perehtyneitä lääkäreitä maan eri puolilta ja silloisen lääkintöhallituksen sekä valtiovarainministeriön virkamiehiä. Minut kutsuttiin komitean sihteeriksi.
Risto Pelkosen sujuvalla johdolla pidettiin useita kokouksia ja kuultiin ulkopuolisia asiantuntijoita seuraavan kahden vuoden aikana. Mietintö luovutettiin toukokuussa 1976.
Toinen projekti oli väitöskirjani, jonka sain valmiiksi samoin toukokuussa 1976. Risto oli väitöstutkimukseni esitarkastaja. Kävin tekstiäni läpi yhdessä Riston kanssa hänen kodissaan Kauniaisissa, ja kun konekirjoitusliuskani olivat levällään hänen pöydällään jäivät muistiini hänen loppusanansa: ”Veikko, kun seuraavan kerran väittelet, käytä mappia missä pidät näitä sivuja”. Saman pilkkeen näin hänen silmäkulmassaan usein seuraavien vuosien aikana, kun olin hänen oppilaanaan.
Kolmas yhteys oli henkilökohtainen endokrinologian koulutukseni. Sen sain Meilahden sairaalan pienellä endokrinologisella/metabolisella osastolla. Näin läheltä, miten humaanilla ja arvostavalla tavalla Risto suhtautui potilaisiin. Opetus oli ystävällistä, potilaan ongelmiin syventyvää tavoitteellista keskustelua.
Tapasin Riston lyhyesti viimeisen kerran Äyräpää-symposiumissa huhtikuussa 2025. Juttelimme hetken ja kerroin, että lapsemme kävivät Helsingissä Saksalaisen koulun. Risto vastasi ”Minäkin kävin Saksalaisen koulun”. Nämä viimeiset sanat, jotka hän sanoi jo heikolla äänellä, jäivät mieleeni.
Arvostin suuresti Risto Pelkosta henkilönä ja opettajanani. Häneltä saamani koulutus on suuresti vaikuttanut elämääni lääkärinä, tutkijana – ja ehkä myös ihmisenä.
