Lapin diabetesyhdistykset tiivistävät yhteistyötään – tulevaisuus huolettaa tarkkailuluokalle joutuneita
Mervi Lyytinen
Oona Ylävaara
Lapin hyvinvointialue on yksi valtioneuvoston tarkkailuluokalle eli arviointimenettelyyn passitetuista kolmesta hyvinvointialueesta. Sen lisäksi, että hyvinvointialueen päätäntävaltaa rajoitetaan, tarkoittaa arviointimenettelyyn joutuminen sosiaali- ja terveyspalveluiden supistamista, entistä pitempiä matkoja hoitoon ja hoivaan sekä epätietoisuutta, mistä ja miten palveluja jatkossa saa.
Se merkitsee epävarmuutta ja yt-neuvotteluita myös terveydenhuollossa toimiville sekä pidempiä työmatkoja osalle niistä, jotka työnsä saavat pitää. Vuonna 2026 leikkaustarve Lapin hyvinvointialueella on kymmeniä miljoonia euroja, ja säästökohteita on etsitty muun muassa erikoissairaanhoidosta. Uutiset Kemin Länsi-Pohjan sairaalan palveluiden supistamissuunnitelmista ja niistä seuranneesta kuohunnasta ovat kiirineet kautta maan.
– Elämme yhä epätietoisuudessa eikä ole varmaa, miten esimerkiksi tyypin 1 diabetesta sairastavien hoito jatkossa järjestetään. He ovat aiemmin kuuluneet Länsi-Pohjan sairaalan erikoissairaanhoidon piiriin. Onneksi hoitotarvikkeiden saantiin hyvinvointialueen talousongelmat eivät toistaiseksi ole vaikuttaneet, kertoo Tornion Diabetesyhdistyksen puheenjohtaja Markku Välimaa.
Erikoissairaanhoidon palveluiden tai yöpäivystysten siirtyminen Kemistä Rovaniemelle ei innosta paikallisia. Tie Ouluun on parempi, ja asiointiliikenne suuntautuu muutenkin luontevammin sinne. Moni haluaisi mieluummin hoitoon Oulun yliopistolliseen sairaalaan kuin Rovaniemelle. Lapin neljä, viisi eteläisintä kuntaa ovatkin vahvasti suuntautumassa kohti Oulua. Asukkaita näissä kunnissa on noin 40 000.
– Terveyspalveluja ei voida viedä miten kauaksi tahansa, vaikka pitkiin välimatkoihin on Lapissa totuttu. Esimerkiksi Sodankylän kunta on yksinään alueeltaan laajempi kuin jotkin etelän hyvinvointialueet, entinen maantiedon opettaja Välimaa muistuttaa.
Etä- ja digipalveluilla ei myöskään voi korvata kaikkia lähipalveluita. Kaikki eivät osaa tai pysty niitä käyttämään.
Lapin yhdistykset tapaavat vuosittain
Viime vuosina Lapin seitsemän diabetesyhdistystä ovat tiivistäneet yhteistyötään. Välimaa pitää yhdistysten hallitusten ja jäsenten vuosittaisia tapaamisia tarpeellisina:
– Pysymme ajan tasalla tilanteesta eri puolilla Lappia ja saamme ideoita omaan toimintaamme. Hän kiittää myös Tornion alueen Mainio mieli -hanketta, joka on lisännyt yhteyksiä hyvinvointialueeseen, kuntaan ja muihin potilasjärjestöihin – toki henkilökohtaisilla suhteilla on oma merkityksensä. Hyvästä yhteistoiminnasta kertoo, että hoitajia ja lääkäreitä on saatu hyvin mukaan puhujiksi yhdistyksen jäseniltoihin, ja hoitajat myös jakavat yhdistyksen esitteitä uusille potilailleen.
Tornion Diabetesyhdistys näkyy paikkakunnan tapahtumissa ja messuilla. Yhdistys on saanut pitkään tukea toimintaansa torniolaiselta säätiöltä, ja sen turvin on pystytty järjestämään monipuolista ja suosittua toimintaa:
– Jäseniltojen ja luentojen lisäksi allasjumppaa, tuolijumppaa, kuntosali, salaatinvalmistuskursseja ja uutena ruuanvalmistuskurssi, luettelee Markku Välimaa esimerkkejä Tornion diabetesyhdistyksen vuoden 2026 runsaasta tarjonnasta.
Palvelut uhkaavat karata satojen kilometrien taa
Epävarmuus terveyspalveluiden tulevaisuudesta huolettaa myös Inari-Utsjoen Diabetesyhdistyksen puheenjohtajaa Anneli Kuhmosta.
Tähän asti diabeteshoitajan ja -lääkärin on voinut tavata Ivalon terveyskeskuksessa virka-aikana, ja esimerkiksi jalkojenhoitajan palveluita on ollut saatavilla.
– Olemme olleet tyytyväisiä tilanteeseen, mutta nyt huolettaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Kuhmonen sanoo. Säästöistä on jo saatu esimakua, sillä diabeteshoitaja ei ole enää voinut osallistua esimerkiksi diabetesyhdistyksen ja apteekin yhteisiin tapahtumiin virka-ajan ulkopuolella.
Suomen suurin kunta Inari vastaa alueeltaan osapuilleen Uudenmaan lääniä. Ivalon yö- ja viikonloppupäivystyksen siirtyminen Rovaniemelle tarkoittaisi Inarissa ja Utsjoella satoja kilometrejä kiireelliseen hoitoon, usein vaativassa kelissä ja pimeässä. Ivalosta Rovaniemelle ajokilometrejä tulee kolmesataa ja Suomen pohjoisimmasta kunnasta Utsjoelta peräti viisisataa. Näillä näkymin Ivaloon olisivat jäämässä vuodeosastot ja päiväaikainen päivystys.
Nykyisessä tilanteessa Kuhmonen pitää erittäin tärkeänä tapaamisia ja tietojenvaihtoa Lapin muiden yhdistysten kanssa.
Inari-Utsjoen Diabetesyhdistys kokoaa vertaistuki- ja viriketoimintaansa hyvin väkeä, ja inarilaiset ovat osallistuneet aktiivisesti Diabetesliiton etäluennoille. Niitä Kuhmonen pitää tärkeinä, koska diabeteskoulutusta on muutoin vähän tarjolla.
– Tulevaisuudenhaaveena on erityisesti saada yhteys diabetesta sairastavien lasten perheisiin toiminta-alueella ja saattaa heidät yhteen vertaistuen piiriin. Sitä kautta toivomme myös saavamme perheistä jäseniä yhdistykseen, Kuhmonen suunnittelee.
Säästöt tuntuvat jo Koillis-Lapissa
Lapin diabetesyhdistysten ongelmat ovat suureksi osaksi yhteisiä, ja myös Koillis-Lapin Diabetesyhdistyksen puheenjohtaja Toivo Stenroos on tyytyväinen mahdollisuuteen tavata muita Lapin yhdistysten puheenjohtajia vuosittain ja vaihtaa ajankohtaisia kuulumisia.
Koillis-Lapin Diabetesyhdistykseen, johon entuudestaan kuuluivat Kemijärvi, Salla, Savukoski ja Pelkosenniemi, liittyi lokakuussa 2025 myös Posion Diabetesyhdistys. Kemijärveltä pohjoisimpaan kuntakeskukseen Savukoskelle tulee matkaa noin sata kilometriä ja eteläisimpään kuntaan Posiolle saman verran. Osassa kunnista toimii diabeteskerhoja, mutta pääosa tapahtumista järjestetään Kemijärvellä.
– Terveyspalveluiden heikentyminen näkyy jo meidän alueellamme. Diabeteshoitajalle on vaikea saada aikoja, ja jalkojenhoitopalvelut loppuivat tyystin noin vuosi sitten, Stenroos kertoo.
Stenroos pitää oikean diabetestiedon levittämistä tärkeänä erityisesti terveyspalveluiden supistuessa. Yhdistys osallistuu aktiivisesti informaation tarjoamiseen kouluissa ja eri tapahtumissa. Yhteistyötä tehdään myös muiden järjestöjen, kuten SPR:n ja Vapepan (Vapaaehtoinen pelastuspalvelu) kanssa.
Vuoden 2026 aikana käynnistyy Kemijärven terveyskeskuksessa OLKA-toiminta, josta Stenroos odottaa paljon. OLKAn vapaaehtoiset päivystävät terveyskeskuksen tiloissa ja antavat tietoa potilaille ja heidän läheisilleen järjestöjen ja hyvinvointialueiden palveluista. He myös ohjaavat sairastuneita vertaistuen, kuten Toivo-vertaistukisovelluksen äärelle.