Käypä hoito -suosituksissa kuuluu myös potilaan ääni: Tavoitteena mahdollisimman hyvä hoito
Tuija Manneri
Shutterstock
Käypä hoito -suosituksia on jo toistasataa. Ne perustuvat tutkittuun tietoon ja antavat ohjeita sairauden hoitoon – niin ammattilaisille kuin sairastuneillekin.
Myös tänään moni suomalainen saa diagnoosin jostain sairaudesta. Tiedon tarve omasta hoidosta johdattaa kenties lukemaan Käypä hoito -suosituksia. Samoja suosituksia lukevat myös lääkärit ja hoitajat. Mutta mitä ne oikeastaan ovat?
– Hoitosuositukset ovat tutkimusnäyttöön perustuvia yhteenvetoja siitä, miten tiettyä sairautta tai oiretta Suomessa ehkäistään, diagnosoidaan, hoidetaan ja kuntoutetaan. Tavoitteena on kuvata hyvää ja laadukasta hoitoa ja suositukset on tarkoitettu sekä terveydenhuollon ammattilaisille että potilaille hoitopäätösten tueksi, kertoo Käypä hoito -päätoimittaja Raija Sipilä lääkäriseura Duodecimista. Se laatii hoitosuositukset erikoislääkäriyhdistysten kanssa.
Joskus suositus käsittelee koko sairauspolkua ehkäisystä kuntoutukseen, joskus vain jotain osa-aluetta, vaikkapa sairauden diagnosointia. Lähes kaikista suosituksista julkaistaan kaksi versiota: yksi lääketieteen kielellä ammattilaisille ja toinen potilaille yleiskielellä. Potilasversion tavoite on antaa sairastuneelle luotettavaa terveystietoa, joka auttaa sekä omahoidossa että hoitoratkaisujen puntaroimisessa.
Päivityksiä nopeastikin
Ajatus hoitosuosituksista heräsi 1990-luvun alkuvuosina, kun terveydenhuollon arvioimiseen alettiin kaivata laatumittareita. Jotta mittaaminen olisi mahdollista, piti ensin määritellä, mitä on hyvä hoito.
Ensimmäinen hoitosuositus valmistui keliakiasta vuonna 1997, ja sen jälkeen suosituksia on kertynyt jo alun toistasataa. Tuoreimmat, kokonaan uudet suositukset valmistuivat viime vuoden lopulla maksakirroosista ja vaihdevuosista. Niiden jälkeen on päivitetty jo useita aiempia suosituksia, alkuvuodesta suositukset esimerkiksi kivusta ja pitkittyneestä epileptisestä kohtauksesta.
– Uutta tutkimustietoa tulee koko ajan valtavasti. Tavoitteena on, että jokaisen suosituksen päivitystarve arvioidaan kolmesta viiteen vuoden välein. Arviossa saatetaan joko todeta, että päivitystä ei vielä tarvita, että päivitetään jokin sen osa tai että päivitetään koko suositus. Esimerkiksi suositus lasten ruoka-allergioista päivitettiin kokonaan, kun tieto sietokyvyn kehittymisestä ja siedätyshoidoista lisääntyi niin lievän kuin vaikeankin ruoka-allergian hoidossa.
– Päivitystarpeisiin pystytään tarvittaessa reagoimaan nopeastikin, Raija Sipilä kertoo. Esimerkiksi diabetekseen liittyvien suositusten ajantasaisuutta pohtii Käypä hoito -organisaatiossa Diabetes-neuvottelukunta, jossa Diabetesliittokin on mukana. Vastaavat neuvottelukunnat tarkastelevat myös psykiatriaa ja sepelvaltimotauteja. Niihin liittyy paljon suosituksia kuten diabetekseenkin.
– Useista suosituksista muodostuu niin sanottu suositusperhe. On hyvä, että niitä voidaan tarkastella kokonaisuutena, jotta ne ovat linjassa keskenään. Silloin pystytään myös paremmin priorisoimaan sitä, mikä on kiireellisin päivitettävä.
Potilaan ääni kuuluviin
Aloitteet uuteen suositukseen tulevat usein erikoislääkäriyhdistyksiltä. Myös tavallinen kansalainen voi hyvin perustellen tehdä ehdotuksen. Niihin tarvitaan perustelut esimerkiksi sairauden merkityksestä kansanterveydelle tai sen hoidon vaihtelusta eri puolilla maata.
– Kaikesta tarpeellisesta ei vielä ole suositusta. Siitä kertoo se, että ehdotuksia tulee edelleen muutamia vuodessa. Tyypillisesti yksi tai kaksi johtaa suosituksen valmisteluun, Sipilä kertoo.
Ehdotusta pohtii ensimmäiseksi Duodecim-seuran luottamuselin nimeltä verkostovaliokunta. Siihen kuuluu ihmisiä monista ryhmistä, esimerkiksi perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä. Jos valiokunta antaa ehdotukselle riittävästi pisteitä, sitä aletaan työstää.
– Asiantuntijoista kootaan arviolta kymmenen hengen työryhmä, joka ryhtyy seulomaan tutkimustietoa ja puntaroimaan sen luotettavuutta. Kun suosituksesta on kirjoitettu luonnos, se lähtee laajalle lausuntokierrokselle. Palautetta pyydetään esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisilta, viranomaisilta ja potilasjärjestöiltä, Raija Sipilä tiivistää.
Aikaa ehdotuksesta valmiin, uuden suosituksen julkaisemiseen kuluu yleensä vähintään kaksi vuotta. Päivitys voi valmistua vuodessakin. Joskus ohjeistusta saatetaan tarvita myös asiasta, josta ei vielä ole tehty tarpeeksi korkealaatuista tutkimusta. Silloin voidaan antaa Hyvä käytäntö -suositus. Sellaiset on tehty esimerkiksi kroonisen väsymysoireyhtymän hoidosta ja suun tutkimus- ja hoitoväleistä.
Tällä vuosikymmenellä on kehitetty menetelmiä, joilla potilaiden ääni tavoittaisi suosituksen laatijat entistä paremmin. Sairastuneiden kokemuksia etsitään esimerkiksi tutkimuskirjallisuudesta tai heille voidaan tehdä kyselyitä.
– Joskus suositusta laativassa työryhmässä saattaa olla mukana potilasedustaja tai kaksi. Tavallisempaa on kuitenkin, että muodostetaan potilasryhmä, jolta kootaan näkemyksiä suositustyön tueksi.
Lisää osaamista
Käypä hoito -suositus ei ole viranomaisen ohje eli sillä ei ole lain voimaa määrätä ketään toimimaan tietyllä tavalla. Viranomaiset kuitenkin käyttävät suosituksia yhtenä tietolähteenä, kun esimerkiksi valituksia ja hoitovirheitä arvioidaan.
– Suositusten tarkoitus on ohjata terveydenhuoltoa mahdollisimman hyvään hoitoon. On selvää, ettei yksittäinen ammattilainen pysy kärryillä kaikesta uudesta tutkimustiedosta. Suositus tarjoaa luettavaksi valmiiksi pureskeltua, arvioitua ja suomalaiseen terveydenhuoltoon soveltuvaa tietoa, jolla voi päivittää omaa osaamistaan, Sipilä miettii.
Hyvinvointialueille suositus antaa Sipilän mielestä hyvän pohjan pohtia, mitä suositus juuri heidän alueellaan tarkoittaa, ja miten sitä tulisi alueella toteuttaa.
– Tarkoitus on, että suositus myös yhtenäistää terveydenhuollon linjoja eri puolilla maata.
Kaikkia suosituksen ohjeita ei välttämättä aina voida noudattaa jokaisen ihmisen sairaudessa. Esimerkiksi elämäntilanteeseen tai muihin sairauksiin saattaa liittyä asioita, jotka estävät sen.
– Yksittäisen potilaan kokonaistilannetta pitää aina pohtia ja suositusta soveltaa hänen ominaisuuksiensa ja tavoitteidensa mukaan. Jos potilaasta tuntuu, ettei hän saa suosituksen mukaista hoitoa, asiasta kannattaa jutella vastaanotolla. Lääkärilleen voi sanoa esimerkiksi, että minulla on tällainen hoito, mutta suosituksessa lukee näin, että mitä tästä ajattelet. Siitä voi aueta oikein hyvä keskustelu. Se voi ehkä vaikuttaa hoitolinjaankin.
Lisää tietoa Käypä hoito -suosituksista: kaypahoito.fi(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)