Henri Honka: Diabeteksen hoito on maraton eikä pikajuoksu
Henri Honka
Vesa-Matti Väärä
Kiinnostuin diabeteksesta ja muista aineenvaihduntasairauksista lääketieteen opintojeni alkumetreillä. Näissä sairauksissa kiehtoi niiden monimutkaisuus: se, miten eri aineenvaihduntareitit linkittyvät toisiinsa yhtäältä ylläpitäen terveyttä ja toisaalta altistaen sairauksille.
Opettajien inspiroivat luennot ohjasivat myöhemmin päätöstäni erikoistua endokrinologiaan ja sisätauteihin. Sittemmin minulle on myönnetty diabeteksen hoidon erityispätevyys.
Nykyinen päätoimeni on Satasairaalan sisätautien poliklinikalla, jossa arviolta kolmasosa potilaistani sairastaa diabetesta. Yhtenä päivänä viikossa otan vastaan yksityispotilaita. Olen lisäksi hiljattain aloittanut Diabetes ja lääkäri -lehden tieteellisenä toimittajana. Tässä roolissa pyrkimyksenäni on parantaa kollegakunnan tietoisuutta diabetesalan tieteellisistä saavutuksista.
Terveydenhuollon ammattilaisen näkökulmasta diabetologia on mielenkiintoinen ja jatkuvasti kehittyvä ala. Viimeisen vuosikymmenen aikana olemme saaneet todistaa, miten edistysaskeleet verensokerin sensoroinnissa, hoidon monipuolistumisessa – kuten modernit insuliinianalogit ja automatiikalla varustetut insuliinipumput – sekä liitännäissairauksien hoidossa ovat parantaneet potilaiden mahdollisuuksia saavuttaa tiukatkin verensokeritavoitteet ilman lisääntynyttä matalan verensokerin riskiä.
Koen, että nykyaikaisen insuliinihoidon kiistaton etu on sen monipuolisuus. Erittäin tiukka verensokeritasapaino voidaan saavuttaa uusilla älypumpuilla, mutta toisaalta tehokkaaseen verensokerin hallintaan on tarjolla myös laaja valikoima pitkä- ja lyhytvaikutteisten insuliinien yhdistelmiä niille henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta halua kiinnittää kehoonsa teknistä laitetta.
Samanaikaisesti on todettava, että tänäkin päivänä verensokeritasapainon ylläpito vaatii sairastuneelta paljon. Päätöksenteko on tutkitustikin psyykkisesti kuormittavaa ja diabetesta sairastava joutuu tekemään päätöksiä läpi vuorokauden. Armollisuutta vaaditaan niin potilaan kuin hoitohenkilökunnan taholta. Puhtaasti hoitotulosten näkökulmasta elämä diabeteksen kanssa vertautuukin pikajuoksun sijasta maratoniin. Yksittäiset hairahdukset eivät kaada muuten hyvin toteutuvaa hoitoa.