Hämmentävää keskustelua laihduttamisesta
Pirita Salomaa
Annika Rauhala
Painonhallinnasta medioissa käytävä keskustelu vaikuttaa toisinaan taistelutantereelta, jossa puolensa valinneet eivät hevillä luovu asemistaan. Ravitsemustieteen yliopistonlehtori Tiina Jääskeläinen toivoo, että kinastelun sijaan energia suunnattaisiin kaikkia yhdistäviin terveyttä edistäviin toimiin. Diabeteksen ehkäisytutkimus DPS osoitti jo parikymmentä vuotta sitten, että riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen voi vähentää merkittävästi pudottamalla painoa.
Eikö ylipainon pudottaminen olekaan terveellistä? Painonhallinnasta medioissa käytävä keskustelu vaikuttaa toisinaan taistelutantereelta, jossa puolensa valinneet eivät hevillä luovu asemistaan. Omaa ajattelua horjuttavien tutkimustulosten tai mielipiteiden hyväksyminen ei välttämättä onnistu murinoitta, ei aina edes terveyden ja ravitsemuksen ammattilaisilta.
Keskustelua tarkalla korvalla seuraava dosentti ja ravitsemustieteen yliopistonlehtori Tiina Jääskeläinen toivoo, että kinastelun sijaan energia suunnattaisiin kaikkia yhdistäviin terveyttä edistäviin toimiin. Hänen mielestään ääripäistä huutelu ei ole kenenkään etu.
– En ymmärrä esimerkiksi laihduttamisen yksioikoista mustamaalaamista. Miksi se on joillekin pahis, jota kaikkien pitäisi ehdottomasti välttää, Jääskeläinen kummastelee.
Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osastolla Viikin kampuksella työskentelevä Jääskeläinen ei ole pohdintojensa kanssa yksin. Hän on yhdessä ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kanssa ryhtynyt kirjoittamaan artikkelisarjaa ”Onko se mikä trendaa (sosiaalisessa) mediassa lihavuuden ehkäisyyn ja hoitoon liittyen totta?” Linkki artikkelisarjaan löytyy jutun lopusta.
Laihduttamista kritisoidaan monin erilaisin perustein.
– Sen tulosten ei uskota pysyvän tai jatkuvan laihduttamisen arvellaan lopulta johtavan kilojen lisääntymiseen. Laihduttaminen liitetään myös syömishäiriöihin ja se nähdään ylipainoisia stigmatisoivana eli sen ajatellaan lyövän häpeäleiman heihin, Jääskeläinen luettelee.
Hänen mielestään keskustelussa tehdään usein perusteettomia yleistyksiä.
– Painonhallintaan liittyvät kysymykset ovat yksilöllisiä, väittämien yleistäminen auttaa harvoin. Mieluummin pitäisi pyrkiä tunnistamaan heidät, joille laihduttamisesta on terveydellistä hyötyä ja toisaalta heidät, joille siitä saattaa koitua terveysongelmia.
Diabetestutkimuksesta tukea painon pudotukselle
Jääskeläinen haluaa palauttaa mieliin suomalaisen diabeteksen ehkäisytutkimuksen DPS:n, joka loi jo runsaat kaksikymmentä vuotta sitten näyttöön pohjautuvan perustan tyypin 2 diabeteksen ehkäisylle.
– DPS osoitti, että painon pudottaminen vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Varsin maltillinen eli noin viiden prosentin painon lasku auttaa jo merkittävästi, Jääskeläinen huomauttaa.
DPS-tutkimuksessa elintapaohjausta saaneiden paino putosi todennäköisemmin kuin vertailuhenkilöiden. Eniten väheni niiden tutkimukseen osallistuneiden paino, jotka olivat tehneet muutoksia ruokavalioonsa ja lisänneet liikuntaa.
– Ohjausta saaneiden paino oli vielä kolmetoista vuotta tutkimuksen alun jälkeen keskimäärin muutaman kilon matalampi kuin verrokkien, ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys oli tässä ryhmässä jopa 40 prosenttia pienempi, Jääskeläinen korostaa painon yhteyttä diabetesriskiin.
Laihduttaminen on yksilölaji
Näkemys, jonka mukaan laihdutetut kilot palaavat aina takaisin, ei saa tukea tutkittuun tietoon nojaavalta Jääskeläiseltä.
– Ylipainoinen voi pudottaa painoaan tavoitteellisesti, ja hänen painonsa voi säilyä lähtötasoa matalammalla myös pidemmän ajan kuluessa. Olennaista on, että painon pudotukseen on tarjolla asiantuntevaa ohjausta ja tukea, ravitsemusterapeutin koulutuksen saanut Jääskeläinen sanoo.
Toisaalta lihavuuden genetiikkaa tutkinut Jääskeläinen tietää myös varsin hyvin, miksi kilot palaavat herkästi.
– Siitä voimme osin syyttää ihmisen biologiaa: elimistöllä on kova pyrkimys takaisin lähtöpisteeseen. Toisilla meistä enemmän, toisilla vähemmän. Geeniperimämme vaikuttaa siihen, kuinka helposti lihomme.
Lihavuusepidemiaa ei silti voi Jääskeläisen mukaan selittää geeneillä: kukaan ei liho pelkästään perintötekijöidensä vuoksi.
– Syyttävällä sormella voi osoittaa esimerkiksi yltäkylläistä elinympäristöämme. On suoranainen ihme, että osa meistä säilyy normaalipainoisina, Jääskeläinen huomauttaa.
Painonsa nousua tuskailevien helpotukseksi Jääskeläinen ehdottaa Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteistä Sydänmerkkiä. Sillä merkityt elintarvikkeet ja lounasravintoloiden annokset ovat hyvä valinta terveyttä tukevaa ruokavaliota ja tahdonvoimaa vahvistamaan.
Terveys – ei paino – edellä
Itsekin painonhallinnasta kirjoittava ja sosiaalisen median kanavilla keskusteleva Jääskeläinen toivoo, että viestinnässä korostettaisiin terveyttä, ei liikakiloja.
– Ylimääräiset kilot alkavat kyllä rapista parempaan terveyteen tähtäävien toimien myötä. Eli jos ryhdyt parantamaan hyvinvointiasi tekemällä muutoksia ruokavalioosi ja liikkumalla enemmän, huomaat päätöksesi hyvät vaikutukset myös vaa’alla, vaikka et ensisijaisesti pyrkisi laihtumaan.
Väittämään, jonka mukaan runsaasti ylipainoinen eli lihava ihminen voi olla terve, Jääskeläinen suhtautuu epäillen.
– Meillä ei ole kriteerejä sille, miten määritellään terve lihava. On syytä pohtia myös sitä, kuinka pitkään lihava voisi säilyä terveenä. Rasvakudoksen aineenvaihdunnassa on tunnistettu yksilökohtaisia eroja, minkä vuoksi on vaikeaa ennustaa, kuinka ylipaino vaikuttaa yksilön terveyteen.
Ylipainon riskeistä täytyy Jääskeläisen mielestä voida puhua ilman, että sitä pidetään syyllistävänä.
– Jos ylipainon terveyshaitat sivuutetaan, kansalaisten parempaa terveyttä on vaikea rakentaa. Mutta samalla pitää muistaa, että jokaisella meistä on oma tarinamme. Ylipainoon johtavat syyt ovat moninaisia.
Kehopositiivisuusajattelu eli oman ja toisten kehojen arvostaminen ja kunnioittaminen saa Jääskeläisen kannatuksen. Kaikkien on lupa olla juuri sellaisia kuin itse haluavat.
– Tällä suuntauksella on varmasti myös osuutta siihen, miksi terveydenhuollossa on otettu isoja positiivisia askeleita ylipainon puheeksi ottamisessa, Jääskeläinen uskoo.
Ylipainoisten hoito on retuperällä
Ylipainoisten suomalaisten määrä on kasvanut jo pitkään, ja Jääskeläinen sanoo olevansa todella surullinen siitä, kuinka heikoissa kantimissa ylipainon hoito Suomessa on.
– Tällä hetkellä esimerkiksi lääkäreillä ei ole antaa laihdutushaluisille potilailleen sopivia eväitä, kun hoitopolkuja ei kerta kaikkiaan riitä kaikille.
Jääskeläinen kannustaa tutustumaan verkossa toimivaan Painonhallintataloon. Sieltä löytyy tutkittua tietoa lihavuuden hoidosta ja painonhallinnasta sekä tukea terveelliseen laihduttamiseen ja painonhallintaan.
– Sekin, että paino ei enää nouse, on jo saavutus, hän rohkaisee.
Tiina Jääskeläisen ja Reijo Laatikaisen kirjoituksia: https://www.pronutritionist.net/