Diabetesbarometri 2025: Luottamus yhteiskunnan tukeen koetuksella
Reetta Korkki
Shutterstock
Diabetesbarometri 2025 piirtää kuvan haastavasta tilanteesta. Läheskään kaikki diabetesta sairastavat eivät pääse tarvittaessa hoitoon, kontrollikäynnit venyvät, seuranta harventuu ja yhteyttä hoitopaikkaan on välillä vaikea saada. Diabeteshoitajalle pääsy toteutuu parhaiten.
Terveydenhuollon ammattilaiset jakavat diabetesta sairastavien huolen hoitoon pääsystä. Toisaalta osalla diabetesta sairastavista hoitoon pääsy toteutuu eikä suuria huolia ole. Diabetesta sairastavien lasten ja nuorten perheissä hoitoon pääsy toteutuu kaikkein parhaiten, mutta jaksamisen tuen tarve on suuri, eikä sitä pystytä hoitopaikasta läheskään aina tarjoamaan.
Hoitoon pääsyssä haasteita
Tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten osalta kaikkein parhaiten toteutuu diabeteshoitajalle pääsy tarpeen mukaan. Vastanneista 79 prosenttia kertoo diabeteshoitajan palvelun olevan saatavilla tarpeen mukaan. Myös tyypin 2 diabetesta sairastavat aikuiset ovat tyytyväisimpiä diabeteshoitajan palvelun saatavuuteen, joskin heistä enää 53 prosenttia kokee pääsevänsä diabeteshoitajalle tarpeensa mukaan.
Lääkärille pääsy on hankalampaa ja lääkärikäyntejä on osalla liian harvoin. 56 prosenttia tyypin 1 diabetesta sairastavista kertoo pääsevänsä diabetekseen erikoistuneelle lääkärille tarpeensa mukaan, tyypin 2 diabetesta sairastavista vain 21 prosenttia. Diabetesasioita koskevien lääkärikäyntien tiheyttä tarkasteltaessa on huomionarvoista, että 39 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista käy lääkärin vastaanotolla harvemmin kuin kahden vuoden välein, tyypin 1 diabetesta sairastavista 6 prosenttia.
Myös terveydenhuollon ammattilaisten kyselyyn vastanneiden mielestä diabeteshoitajan resurssi tyypin 1 diabetesta sairastaville toteutuu parhaiten. Vastanneista 49 prosenttia on sitä mieltä, että resurssi on riittävä. 33 prosenttia ammattilaisista kokee diabetekseen erikoistuneen lääkärin resurssin riittäväksi oman hyvinvointialueensa tyypin 1 diabetesta sairastavien hoidossa. Tyypin 2 diabetesta sairastavien osalta ammattilaisten tyytyväisyys resursseihin on vielä heikompaa. Reilu kolmannes (34 prosenttia vastanneista) kertoo, että diabeteshoitajan resurssi on riittävä tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidossa, lääkärin resurssin kokee riittävänä 24 prosenttia ammattilaisista, diabetekseen erikoistuneen lääkärin vain 18 prosenttia vastanneista.
Tyypin 1 diabetesta sairastavien avovastauksista piirtyy kuva siitä, että seuranta koetaan liian harvaksi, vastaanottokäynnit ovat ylipäätään harventuneet ja ajat ovat myöhässä. Tyypin 2 diabetesta sairastavien avovastauksissa puolestaan korostuu se, että hoitoon ei ylipäätään pääse eikä palveluita saa. Moni kertoo pitkistä jonoista ja siitä, että aikoja saa harvoin. Monet vastaajat kertovat hoidon olevan sitä, että laboratoriokokeita otetaan kerran vuodessa ja tuloksista ehkä ilmoitetaan, ehkä ei.
Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetesta sairastavat kokevat hoitoon pääsyn heikentyneen ja kertovat vaikeuksista saada yhteyttä hoitopaikkaan. Toisaalta monet myös kertovat asioiden olevan hyvin, hoitosuhde toimii ja hoitotarvikkeita saa tarpeen mukaan.
Hoitajan ja lääkärin tarkastukset ovat jo kaksi vuotta myöhässä. (tyypin 1 diabetesta sairastava)
Diabeteshoitajan vastaanotot lakkasivat noin vain. (tyypin 2 diabetesta sairastava)
Tukea jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin
Perheissä on suuria haasteita jaksamisen kanssa. Diabetesta sairastavien lasten ja nuorten vanhemmat nostavat suurimmiksi huolenaiheikseen oman sekä lapsen tai nuoren jaksamisen. Diabetesta sairastavien lasten ja nuorten vanhemmista 37 prosenttia tuntee tarvitsevansa enemmän tukea mielialaan ja jaksamiseen. 21 prosenttia vastanneista ei koe luontevaksi ottaa diabetesvastaanotolla esiin psyykkisen tuen tarvetta ja puolet vastanneista kertoo, että he eivät saa diabetesta sairastavan lapsen vanhempana tukea omaan jaksamiseensa.
Myös tyypin 1 diabetesta sairastavat kertovat jaksamisen haasteista avovastauksissa. Moni myös mainitsee työelämän ja diabeteksen yhteensovittamisen hankaluuksista. 33 prosenttia vastanneista kertoo, että heidän ei ole täysin luontevaa ottaa vastaanotolla esiin psyykkisen tuen tarvettaan ja 29 prosenttia kaipaisi lisää tietoa ja tukea mielialaan ja jaksamiseen.
Jaksaminen. Niin oma (loppui jo) kuin lapsen. (diabetesta sairastavan lapsen vanhempi)
Hoitoväsymys uhkaa, mutta tunnen olevani sen kanssa yksin. (tyypin 1 diabetesta sairastava)
Puutteita elintapaohjauksessa ja jalkojenhoidossa
Tyypin 2 diabetesta sairastavista viidennes kertoo, ettei saa elintapaohjausta lainkaan, vaikka tuntee sille olevan tarvetta. 22 prosenttia kertoo, ettei ravitsemusohjausta ole saatavilla, vaikka sitä tarvitsisi. Painonhallinnan tuen puute on vielä yleisempää: joka neljäs tyypin 2 diabetesta sairastavista ei saa tarvitsemaansa tukea. Avovastauksissa korostuvat erityisesti tarve konkreettiselle tuelle ja kannustukselle elintapamuutosten toteuttamiseen.
Ravitsemukseen pitäisi jaksaa panostaa enemmän – kuten myös liikuntaan. (tyypin 2 diabetesta sairastava)
Jalkojenhoitajan tai jalkaterapeutin palveluista on puutetta. Tyypin 1 diabetesta sairastavista 43 prosenttia kertoo, että ei pääse jalkojenhoitajalle tai jalkaterapeutille ollenkaan tai oman tarpeensa mukaan, tyypin 2 diabetesta sairastavista 44 prosenttia. Avovastauksissa jalkojenhoidon puute korostuu ja myös huoli omien jalkojen kunnosta.
Jalkojen terveys huolestuttaa hyvin paljon. Minun on vaikea hoitaa niitä itse eikä jalkoja hoitavaa ammattilaista ole saatavilla. (tyypin 2 diabetesta sairastava)
Hyvinvointialueiden välillä eroja
Tyypin 1 diabetesta sairastavista 10 prosenttia kertoo, että ei saa hybridipumppua, vaikka tarvitsisi. Riippuen hyvinvointialueesta, 0–20 prosenttia vastanneista kertoo, että ei saa hybridipumppua, vaikka tarvitsisi. Tyypin 2 diabetesta sairastavista 79 prosenttia kertoo saavansa verensokerimittarin liuskoja tarpeensa mukaan. Parhaiten liuskoja on tarpeen mukaan tarjolla Keski-Pohjanmaalla, heikoimmin Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä.
Luottamus yhteiskunnan tukeen horjuu
Tyypin 1 diabetesta sairastavien avovastauksissa nousee toistuvasti esiin huoli säästöjen ja taloustilanteen vaikutuksesta hoitoon tulevaisuudessa. Moni myös kertoo, että ei luota saavansa riittävää hoitoa diabetekseen ikääntyessään. Tulevaisuus ylipäätään huolettaa.
Myös tyypin 2 diabetesta sairastavista moni murehtii tulevaisuutta ja ikääntymistä. Hoitoon pääsyn ongelmat kertautuvat erilaisina huolenaiheina. Tyypin 2 diabetesta sairastavat ovat huolissaan sairauden pahenemisesta, monia vaivaa epätietoisuus hoidon tilasta, kun säännöllistä hoitokontaktia ei ole.
Huolestuttaa, onko omahoitoni tarpeeksi onnistunutta. (tyypin 2 diabetesta sairastava)
Miten minua hoidetaan, kun ikäännyn? (tyypin 1 diabetesta sairastava)
Terveydenhuollon resurssit ovat jo pidempään olleet haaste diabetesta sairastavien hoidon järjestämiseen ja saatavuuteen. Hyvinvointialueiden talousvaikeuksissa joudutaan tekemään päätöksiä, mihin niukat resurssit suunnataan. Nyt tarvitaan osaamista arvioida tehtävien päätösten vaikutuksia pidemmällä tähtäimellä, ei vain lyhytaikaisia säästöjä tavoittelemalla. Hyvinvointialueet tarvitsevat myös aikaa tehdä pitkäjänteisiä päätöksiä hätäisten leikkausten sijaan.
Miten barometri tehtiin?
Diabetesbarometri 2025 -kyselyt olivat avoinna 15.5.–31.8. Diabetesta sairastavien, läheisten ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisvaarassa olevien kyselyyn kertyi 5880 vastausta, joista tyypin 1 diabetesta sairastavien vastauksia oli 29 prosenttia ja tyypin 2 diabetesta sairastavien vastauksia 58 prosenttia. Terveydenhuollon ammattilaisten kyselyyn kertyi 168 vastausta, pääosin hoitajilta (69 prosenttia vastanneista) ja lääkäreiltä (25 prosenttia vastanneista).