Diabetes on politiikan syvää ydintä
Laura Tuominen-Lozic
Ensi hallituskauden tavoitteita työstetään puolueissa täyttä häkää. Kesän puoluekokouksissa lyödään lukkoon vuoden 2027 eduskuntavaaleissa äänestäjille tarjoiltavia ideoita, joista osa päätyy hallitusohjelmaan.
Suomen diabetestilanteen pitäisi näissä tavoitteissa näkyä. Kuinka yleistä diabetes on 2030-luvulla, entä 2050-luvulla?
Tilanteemme on nyt kansanterveyden osalta hälyttävä ja kansainvälisesti poikkeuksellinen. Länsi-Euroopan maista diabetes kuormittaa eniten Suomea. Suomessa diabetes on lisääntynyt muita Pohjoismaita rajummin 1990-luvulta lähtien, ja nuorten tyypin 2 diabetes on lisääntynyt nopeammin kuin missään muussa Länsi-Euroopan maassa. Hoidon tuloksissa olemme vertailussa heikompia, alle 40 % sairastavista saavuttaa hoitotavoitteet.
Jos kehitys jatkuu, on Suomessa noin 800 000 diabetesta sairastavaa vuonna 2050. Etenkin nuorten tyypin 2 diabetekseen sairastuminen voi keikauttaa ennusteet rajummiksi.
Onko kehitykselle tehtävissä jotain? Perusteltu vastaus on kyllä, sille on tyypin 2 diabeteksen osalta tehtävissä paljonkin. Toinen kysymys on vaikeampi: halutaanko tehdä?
Riskitekijöistä on riittävästi tietoa. Perimää ei sovi unohtaa, mutta tyypin 2 diabeteksen lisääntymistä selittää kaikkien ikäryhmien ylipainon kehitys sekä vähäinen liikkuminen. Molemmat ovat seurausta radikaalista elämäntavan ja yhteiskunnan muutoksesta istuvaan, tekniseen, ravitsemuksellisesti rajattomaan ja runsaaseen, monesti myös psyykkisesti kuormittavaan ja unta häiritsevään suuntaan.
”Riskitekijöihin vaikuttaminen ja hoitotavoitteiden saavuttaminen ovat keinot diabeteshaasteen hallitsemiseksi, kansanterveyden parantamiseksi ja kustannusten vähentämiseksi.” Selvä!
Keskustelusta puuttuu usein yksi asia: hyvinvointi, ihmisen näkökulma. Ei kukaan pyri diabetesriskinsä pienentämiseen kansanterveyden nimissä, vaan oman terveytensä vuoksi. Sama koskee sairastuneita – he tavoittelevat hyvää oloa, omien tavoitteidensa saavuttamista, eivät kansallisten keskiarvojen paranemista.
Jokainen päivä, kun olet liikkunut, syönyt ravitsevasti ja levännyt tarpeesi mukaan, on hyvä päivä sinulle, mutta myös yhteiskunnallisesti toivotunlainen.
Viime aikoina olen miettinyt riippuvuuksia. Ennen keskustelu niistä pyöri alkoholin, tupakan ja huumeiden ympärillä. Nyt rinnalla kulkevat puhelinriippuvuus, energiajuomat, tv:n sarjamaratonit. Tunnistan itse, miten monesti olen illalla kostovalvonut eli lyhentänyt untani siksi, että kaipasin omaa aikaa ilman vaatimuksia. Kupillinen suolaista naposteltavaa häviää samalla, aamulla väsyttää. Illallakin väsyttää, ei jaksa lähteä ulos, painoa kertyy.
Ihminen valitsee vapaasti. Valintojen mahdollisuudet ovat kuitenkin yhteiskunnan tuottamia ja rajaamia. Yhteiskunta haluaa vaikuttaa yksilön valintoihin, mutta tarjoaa paljon myös huonoja vaihtoehtoja. Ihminen ei välttämättä tee valintoja lainkaan, vaan reagoi impulsseihin. Varsinkin, kun on väsynyt elämän oravanpyörässä. Tämä johtaa ei-toivottuihin seurauksiin, joita palvelujärjestelmä ratkoo.
Ihmistä ympäröivän valinta-arkkitehtuurin tulee olla terveyttä edistäville päätöksille suotuisa. Valintojen tekijät, me ihmiset, teemme järkevämpiä päätöksiä, kun voimme hyvin, olemme tasapainoisia. Mitä nämä terveyttä tukevat edellytykset tarkoittaisivat lähielinympäristöissämme: kunnassa, hyvinvointialueella, ruokakaupassa, työelämässä ja koulussa? Tämä on kysymys, jota poliittisten päättäjien tulee pohtia, ja johon yhteiskunnallisilla rakenteilla voidaan vaikuttaa. Kyse on ajattelusta, jossa terveys näkyy kaikilla politiikan sektoreilla.
Emme pääse eteenpäin tyypin 2 diabeteksen kanssa, ellemme kohtaa sitä syvästi yhteiskunnallisena ilmiönä. Voimme jatkaa diabeteksen käsittelyä pelkästään terveydenhuollossa ratkottavana medikaalisena ongelmana, mutta sen myötä on tyydyttävä kauhistelemaan lisääntyviä diagnooseja.
Kansainvälisen tutkijaverkoston mukaan diabetes on 2000-lukua määrittävä sairaus. Kysyn tosissani, halutaanko diabetestilanteelle tehdä jotain. Riittääkö rohkeus?
Tuominen-Lozic Laura
sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija