Säännöllinen silmien tutkiminen säästää ikäviltä yllätyksiltä
Irma Heiskanen-Haarala
Iän myötä silmäsairaudet yleistyvät. Glaukooma voi vaurioittaa näköhermoa, silmänpohjan ikärappeuma kohdistuu tarkan näön alueelle. Kaihi sumentaa mykiön, heikentää näköä ja muuttaa silmän taittovoimaa. Lasiainen ja verkkokalvo voivat irtautua ja silmän verkkokalvolle voi tulla muutoksia. Silmät kannattaa tutkituttaa säännöllisesti, jotta muutokset havaitaan ajoissa.
Iän myötä silmäsairaudet yleistyvät. Vaurioita voi tulla verkkokalvolle, silmänpohjaan, näköhermoon tai linssiin.
Vikaa näköhermossa
Näköhermoa vaurioittavaa glaukoomaa sanottiin ennen silmänpainetaudiksi ja vielä aikaisemmin viherkaihiksi.
Kohonnut silmänpaine on glaukooman tärkein riskitekijä. Silti glaukoomaa sairastavista puolella silmänpaine on diagnoosivaiheessa normaali, 10–21, ja suurelle osalle ihmisistä, joilla silmänpaine on tutkittaessa yli 21, ei ikinä kehity glaukoomaa.
Pelkkä silmänpaineen mittaus ei yksilötasolla riitä glaukooman arvioimiseksi.
– Likitaitteisuus lisää jonkin verran glaukooman mahdollisuutta. Myös sukurasitus on tärkeä riskitekijä: jos suoraan ylenevissä sukupolvissa on esiintynyt glaukoomaa, riski sairastua siihen on kohonnut, silmätautien erikoislääkäri ja silmäkirurgi Liisa Marttila Kuopion yliopistollisesta sairaalasta kertoo.
Jos herää epäily glaukoomasta, silmälääkäri tutkii näköhermon pään ja silmänpohjan hermosäiekerroksen. Lisäksi tarkastellaan sarveiskalvon ja värikalvon kulmausta, niin sanottua kammiokulmaa, josta silmän sisäinen neste poistuu.
– Näkökenttätutkimus on erittäin tärkeä osa glaukooman selvittelyä, Marttila tähdentää.
Glaukoomasta tekee salakavalan se, että toinen silmä paikkaa tilanteen, jos näkökenttään tulee puutosalue toisessa silmässä. Siksi näkökenttätutkimus tehdään aina yksi silmä kerrallaan.
Glaukoomaa hoidetaan laskemalla silmänpainetta lääkkeillä, laserhoidoilla tai leikkaushoidolla. Näin pyritään ehkäisemään lisävaurioita.
Ikääntyminen on selkeä glaukooman riskitekijä. Aina kun tulee kymmenen ikävuotta lisää, glaukooman riski kaksinkertaistuu. Hoidetuista glaukoomapotilaista 80 prosenttia on yli 65-vuotiaita.
Aistinsolujen rappeumaa
Silmänpohjan ikärappeuma kohdistuu tarkan näkemisen alueelle. Aistinsolujen toiminta verkkokalvon syvemmissä kerroksissa vaurioituu, ja keskeinen lukunäkö heikkenee, mutta liikkumisnäkö säilyy.
Ikärappeuman riskiä lisäävät iän ohella sydän- ja verisuonisairaudet, tupakointi ja perinnöllinen taipumus sairastua.
Kuiva ikärappeuma on hitaammin etenevä ja yleisempi kuin kostea, eikä siihen vielä ole hoitoa. Sairaus etenee vuosien aikana hiljalleen.
Kuiva ikärappeuma voi muuttua kosteaksi, ja silloin sitä voidaan hoitaa silmään pistettävällä kasvutekijänestäjälääkkeellä. Tilannetta seurataan verkkokalvon viipalekuvauksilla.
– Kostean silmänpohjan rappeuman taudinkulku on aaltoileva: välillä silmänpohjassa ei ole nestettä, välillä sinne tulee taas sitä, ja silloin syntyvää turvotusta hoidetaan pistoksilla.
– Ikävä kyllä joskus tauti voi edetä niin, että turvotusta ei saada pois, näöntarkkuus heikkenee, eikä pistoshoidoista ole enää hyötyä, Marttila kertoo.
Kosteassa ikärappeumassa verkkokalvon syvempiin kerroksiin kasvaa uudissuonia. Hoidolla vaikutetaan niihin.
Ikärappeumaan viittaa se, että pitkät, suorat viivat alkavat näkyä mutkaisina, eli esimerkiksi sälekaihtimet ja ovenkarmit mutkittelevat näkökentässä.
Linssi sumentuu
Kaihi kehittyisi lähes kaikille, jos eläisimme riittävän vanhoiksi. Silmän linssi eli mykiö sumentuu, näkö heikkenee ja silmän taittovoima muuttuu. Kaihi hoidetaan leikkauksella.
– Leikkauksen lopputulos ei riipu siitä, missä vaiheessa se tehdään, kunhan verkkokalvo on kunnossa, Liisa Marttila sanoo.
Silmän mykiö on kapselipussin sisällä. Jos kapselipussin ja keinomykiön väliin jää kaihisolukkoa, sinne voi kasvaa niin sanottu jälkikaihi, joka hoidetaan polikliinisesti laserilla. Nykyisin jälkikaihi on aiempaa harvinaisempaa keinomykiön materiaalin ja muotoilun ansiosta.
Suomessa julkisen terveydenhuollon kaihileikkauskriteerit kulkevat käsi kädessä ajokorttikriteerien kanssa.
– Vaikka kaihileikkaus on yleinen ja turvallinen leikkaus, on aina arvioitava, ovatko riskit suuremmat kuin hyödyt, Marttila muistuttaa.
Kaihin kehittymiseen vaikuttavat monista muista sairauksista tutut riskitekijät: ikääntyminen, kakkostyypin diabetes, epäterveellinen ravinto, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä perintötekijät. Joissakin suvuissa on taipumus saada kaihi muita nuorempana.
Reumasairauksiin käytettävä, suun kautta otettava kortikosteroidihoito ja kortikosteroidia sisältävät silmätipat edesauttavat kaihin kehittymistä, samoin aiemmat silmäleikkaukset, kuten verkkokalvo- ja glaukoomakirurgia.
Kaihia voivat vauhdittaa myös silmävammat, ultravioletti- ja röntgensäteily sekä krooninen silmänsisäinen tulehdus.
Kalvo irtautuu
– Lasiaisen irtauma tapahtuu suurelle osalle ihmisistä, ja usein ihan ongelmitta, jopa niin, ettei sitä huomaa. Lasiaisirtaumassa näkökentän keskelle tulee usein heiluva samentuma, joka liikkuu katseen mukana, Marttila kuvaa.
Lasiaiskalvosto on tietyissä kohdissa tiukemmin kiinni verkkokalvon pinnassa, ja joskus lasiaisen irtauma repäisee mukaansa verkkokalvoa.
Jos lasiaisen irtaumaan liittyy valonvälkkeitä, se voi olla merkki siitä, että lasiaiskalvosto venyttää verkkokalvoa.
Jos näkökentässä näkyy ”nokisadetta” – paljon pieniä tummia pisaroita – se saattaa johtua verisuonten katkeamisesta ja verkkokalvolle syntyneestä reiästä sekä verenvuodosta lasiaistilassa.
Verenvuoto voi olla niin sakeaa, että se samentaa näön silmästä. Jos silmälääkäri ei näe verkkokalvolle, silmä tutkitaan ultraäänellä.
Verkkokalvolle syntyneen reiän kautta voi kulkeutua nestettä verkkokalvon alle, ja se saattaa aiheuttaa verkkokalvon irtauman. Silloin näkökentässä näkyy esirippumainen varjo.
– Jos tällaisia oireita on, kannattaa hakeutua silmälääkärille vuorokauden sisällä, Marttila painottaa.
Verkkokalvoirtauma hoidetaan leikkaamalla, samoin kuin mahdollinen lasiaisverenvuotokin. Lasiaistila puhdistetaan kirurgisesti ja repeymäkohta käsitellään laserilla hitsaten.
Verkkokalvoirtauman ennuste riippuu siitä, onko tarkan näön alue pysynyt kiinni. Likitaitteisuus saattaa altistaa verkkokalvoirtaumalle. Myös voimakkaat iskuvammat silmään voivat irrottaa verkkokalvon.
– Erityisesti likitaitteisten ihmisten on hyvä ajoittain tarkistuttaa verkkokalvo ääriosia myöten ja tutkituttaa, onko näkyvissä muutoksia, jotka altistavat verkkokalvoirtaumalle, Marttila suosittaa.
Vaurioita verkkokalvolla
Suurimmalle osalle diabetesta sairastavista tulee vuosien mittaan muutoksia silmän verkkokalvolle.
Taustaretinopatiassa silmänpohjaan kehittyy hiusverisuonten pieniä laajentumia, mikroaneurysmia. Makulopatiassa tarkan näön alueen verisuonet tihkuttavat ja aiheuttavat turvotusta. Verkkokalvolle tai näköhermon päähän voi kasvaa hauraita uudisverisuonia, jotka voivat vuotaa verkkokalvolle tai lasiaistilaan, ja silloin kyseessä on proliferatiivinen retinopatia.
Nykyisin näkövamman kehittyminen diabeettisen retinopatian vuoksi on harvinaista, koska diabeteksen hoito on kehittynyt ja myös verkkokalvosairauksia osataan hoitaa entistä paremmin.
Tärkeää on käydä säännöllisesti silmänpohjien kuvauksissa. Kerromme lisää, kun parhaillaan uusittavana oleva retinopatian Käypä hoito -suositus valmistuu.