Olli Härkölä: Liikunta on hyvä hoitokeino

”Kun 8-vuotiaana sain diabetesdiagnoosin, en oikein ymmärtänyt, mitä se pitää sisällään. Siitä on kohta 20 vuotta. Hoitotavat olivat kankeita, ja taudin hoidossa oli aikamoinen opettelu.
Hoitoa on huomattavasti helpottanut se, että olen aina ollut liikunnallinen.
Säännöllinen liikunta vähentää paljonkin insuliinin tarvetta. Olen ottanut liikunnan yhdeksi diabeteksen hoitokeinoksi.
Aikaisemmin pelasin jalkapalloa. Talvikaudella pelattiin futsalia, ja silloin oli myös kuntosalitreenejä. Kun täytin 18 vuotta, kuntosalista tuli minulle ykkösliikuntamuoto. Käyn salilla 3–4 kertaa viikossa.
Nykyisessä työnkuvassa pystyisin harrastamaan joukkueurheiluakin, mutta ennen matkustin paljon, ja työajat olivat aika epäsäännöllisiä. Aikuisikääni on hyvinkin vahvasti värittänyt työelämä. Tykkään työstäni toimistopäällikkönä teknisiin tarkastuksiin ja testauksiin erikoistuneessa yrityksessä.
Työ on vienyt monenlaisiin paikkoihin ydinvoimaloista kaivosteollisuuteen ja laivateollisuuteen. Kun olin tarkastaja, ajelin ympäri Suomea. Sekavammassa työvuororytmissä oli haastavaa pitää hoitotasapainoa yllä.
Meille haki töihin yksi nuori, jolla oli ykköstyypin diabetes. Hänen hoitotasapainonsa oli sen verran huono, ettemme pystyneet palkkaamaan häntä turvallisuussyistä. Kannustaisin ottamaan taudin vakavasti – se on kuitenkin ikuinen kaveri.
Minulla säännöllisyys toimii. Aamuseiskaksi töihin, puoli neljän aikaan vapaalle, jos työt eivät velvoita pitempään. Sitten kuntosalijumppaa tai parisuhdeaikaa eli tyttöystävän kanssa elelemistä. Asumme Koillis-Helsingissä.
Minulla on sensori, josta tulee treenin aikana seurattua verensokeria. Sensori on vähän hitaampi kuin perinteinen verensokerimittari, ja olen huomannut, että oma tuntemus on yllättävän tarkka. Kun voimat pikkuhiljaa hiipuvat treenin aikana ja nostettava painomäärä tippuu, voin veikata, että verensokeri on menossa alaspäin.
Harrastan myös mekaanista touhuamista. Minulla on vuoden 1989 Volvo ja vuosimallin 1988 Yamaha-moottoripyörä, joita rakentelen ja entisöin. Autolle olen vuokrannut tallitilat ja moottoripyörä on isovanhempien autotallissa.
Syys- ja kevätkaudet ovat kiireisintä aikaa töissä, mutta jos mahdollista, käyn kalassa.”
Toimittaja: Irma Heiskanen-Haarala
