Milloin kerrot diabeteksesta treffikumppanille?
Esa Tuominen
Janne Viinanen
Missä vaiheessa treffikumppanille pitäisi kertoa diabeteksesta? Nuoret diabetesta sairastavat etsivät ratkaisuja, kun diabetes ja deittailu pitää sovittaa yhteen.
Kun insuliinia tarvitseva nuori rupeaa käymään treffeillä ja seurustelemaan, siinä on aina kolmas pyörä mukana matkassa. Sen nimi on diabetes. Näin kuulee joskus sanottavan.
Mutta miten asianlaita oikeasti on?
Matias Rantala, 23, ja Ilona Olli, 24, ovat molemmat Diabetesliiton nuorisotoimikunnan jäseniä. Nuorisotoimikunta järjestää nuorille diabetesta sairastaville yhteisiä kokoontumisia ja tuo esille nuorten näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin.
Marraskuussa nuorisotoimikunta kokoontui Tampereella. Ennen kokouksen alkua Rantala ja Olli pohtivat sitä, mitä haasteita diabetes tuo nuorten seurustelulle ja bilettämiselle.
Kieliä ja psykologiaa
Matias Rantala ja Ilona Olli ovat kotoisin Kouvolasta. Rantala opiskelee saksaa Turun yliopistossa ja Olli psykologiaa Itä-Suomen yliopistossa. He tutustuivat vuosia sitten yhteisen partioharrastuksen kautta.
Ollin opinnot ovat jo siinä vaiheessa, että hän tekee lopputyötään. Hän asuu Espoossa poikaystävänsä kanssa. Rantala käy yhä luennoilla ja tenteissä.
Opintojensa ohella molemmat haastateltavat heittävät keikkaa työelämässä. Matias Rantala on päässyt osa-aikatöihin lentoyhtiö Norwegianin stuertiksi, mikä on hänen unelma-ammattinsa. Siinä työssä hän pääsee mukavasti käyttämään kielitaitoaan.
Ilona Olli keikkailee junaravintolan tarjoilijana. Hän unelmoi omasta yrityksestä ja työstä parisuhde- ja seksuaaliterapeuttina.
Rantala sairastui ykköstyypin diabetekseen vain kymmenen kuukauden ikäisenä. Hänen verensokeriarvonsa ovat pysyneet aika hyvissä lukemissa kaiken aikaa.
– Ne ovat olleet niin hyviä, että aluksi en saanut insuliinipumppua, kun verensokeriarvoni ovat muutenkin niin erinomaiset, hän naurahtaa.
Ilona Olli taas sairastui diabetekseen kymmenvuotiaana. Perhe järkyttyi, ja hänen itseluottamuksensa oli koetuksella.
– Pistin alusta asti itse insuliinin. Partiokavereilleni kerroin asiasta niin, että tämä on nyt uusi normaali. Eikä siitä sen enempää paljon puhuttu.
Parisuhde molemmilla
Sekä Matias Rantala että Ilona Olli elävät vakiintuneessa parisuhteessa. Rantala aikoo pikapuoliin muuttaa kumppaninsa kanssa yhteiseen asuntoon. Ilona Olli on seurustellut nykyisen kumppaninsa kanssa kaksi ja puoli vuotta ja siitä ajasta kaksi vuotta he ovat asuneet yhdessä.
Ennen nykyisiä parisuhteitaan molemmat viettivät vilkasta sinkkuelämää. He kävivät treffeillä ja solmivat tuttavuuksia.
Kuten nykyisin usein on tapana, Rantala etsi aikanaan kumppania myös Tinderissä.
– En maininnut profiilissani mitään diabeteksesta. Ajattelin, että se saattaisi turhaan pelästyttää ihmisiä. Asian ehtisi vielä kertoa, kun tutustumme paremmin
– Kun olen ollut uuden tuttavuuden kanssa ulkona, hän on tietysti nähnyt insuliinin annosteluni. Kukaan ei ole siitä paikasta noussut pöydästä ja sanonut kiitos, näkemiin. Ainakin sanallisesti se on ollut treffikumppaneille ihan ok.
Diabeteksesta voi Ilona Ollin mielestä olla treffimarkkinoilla myös yllättävää hyötyä.
– Se voi lisätä kiinnostusta. Kun olen kokenut jotain sellaista, josta toisella ei ole oikein käsitystä.
Rantala on havainnut toisenkin hyödyn.
– Ainakin diabeteksesta saa puheenaiheen, jos jutut meinaavat treffeillä loppua kesken kaiken.
Ilona Olli muistaa treffeiltään myös hauskoja tilanteita.
– Yksi deittikumppani väitti kiven kovaan, että paasto voi parantaa ykköstyypin diabeteksen. Hän rupesi jopa kertomaan kansainvälisistä tutkimuksista, joissa asiaa on selvitetty. Minun vastaväitteeni eivät menneet lainkaan läpi. Ei liene tarpeen todeta, että siitä ei mitään vuosisadan rakkaustarinaa syntynyt.
Olli kertoo, että hän ei ole kokenut millään tavalla kiusalliseksi kertoa omasta diabeteksestaan.
– En ole halunnut mitenkään peitellä asiaa tai viivyttää sen esille tuloa. Paitsi ehkä silloin aivan alussa, kun sairastuin, saatoin hiukan piilotella diabetestani. Mutta silloin en vielä ollut deittailuiässä.
”Mikä toi on”?
Kun Matias Rantala on ollut treffikumppaninsa kanssa syömässä, hänen on ennen ruokailua tietenkin pitänyt sormeilla insuliinipumppua. Se on kirvoittanut aina ”mikä toi on” -tyyppisen kysymyksen.
– Olen kärsivällisesti selittänyt, mikä laite on, ja siinä diabetekseni on sitten paljastunut. Treffikumppanien reaktiot ovat olleet sekoitus mielenkiintoa, empatiaa ja ymmärtämystä.
– Tosin yksi kommentoi olevansa niin kauhean pahoillaan minun puolestani. Se jäi mieleen. Tosin en oikein tiennyt, miten tällaiseen kommenttiin olisi pitänyt suhtautua. Ainakin se huvitti.
Ilona Ollilla on ollut myös ikävänpuoleinen deittikokemus.
– Yksi treffikumppanini oli puolustusvoimilla töissä. Hän lausui tomerana mielipiteenään, että on hyvä, että diabetesta sairastavat eivät pääse armeijaan. Siitä kommentista en tykännyt yhtään. Päinvastoin se etäännytti meitä heti toisistaan. Hän siis ajatteli, että diabetes tekee minusta jotenkin huonomman.
Olli on tyytyväinen siitä, että hänen puolisonsa osallistuu hänen diabetestalkoisiinsa.
– Puolisoni tukee ja ymmärtää. Hän tuo eväitä ja laskee hiilareita, mikä minusta on kauhean kivaa. Jos hänelläkin olisi diabetes, hän osallistuisi minun hoitooni luonnollisesti vähemmän. Siksi on mielestäni toimivampaa, ettemme ole molemmat diabeetikkoja.
Rantala on samaa mieltä.
– Ei välttämättä olisi hyvä, jos kumppanillanikin olisi diabetes. Silloin sairaus olisi jotenkin meidän välissämme. Minun onnekseni kumppanini on sairaanhoitaja, joten hänen osallistuminensa hoitooni sopii jo koulutuksen takia luontevasti.
Yksin asumisessa omat ongelmansa
Sekä Rantala että Olli asuivat kotoa lähdettyään kolme vuotta yksin.
– Koen olleeni aina itse vastuussa diabeteksen hoidostani. Kun muutin omilleni, en muista, että vanhempani olisivat olleet mitenkään erityisen huolissaan ainakaan diabeteksen takia, Ilona Olli kuvailee.
– Olin vastannut diabeteksen hoidostani jo pitkään itse, joten se ei ollut niin kauhistuttavaa minunkaan kotiväelleni, Matias Rantala muistelee.
Entä nuoruuteen ja seuran etsintään usein kuuluva biletys? Miten se onnistuu diabeteksen kanssa?
– Lukiossa ja opiskelujen alkuaikoina olin aivan kiitettävän aktiivinen biletyksen alalla. Kävin 18-vuotiaana yksin baareissa, mutta kukaan ei ollut kertonut minulle, miten alkoholi vaikuttaa verensokeriin, Ilona Olli muistelee.
– En esimerkiksi tiennyt, että insuliini vaikuttaa vahvemmin, kun on juonut alkoholia. Diabetes vaikutti siihen, että vaihdoin sokerisemmat juomat olueen, koska siinä on vähemmän hiilihydraatteja.
Rantalakin kertoo, että opiskelujen alettua hän harrasti perusbilettämistä.
– Juomani olivat usein sokerilitkuja, mitkä nostivat tietysti verensokeriarvot korkealle. En uskaltanut annostella insuliinia tarpeeksi, joten käyrät olivat selvästi tavoitealueen yläpuolella.
– Vaikka joskus olin humalassakin, diabetes oli kuitenkin aina alitajunnassani. Osasin varoa, että biletys ei mene överiksi.
Biletys johtaa usein suhteisiin ja suhteet intiimiin kanssakäymiseen. Siinäkin diabetesta sairastavat nuoret joutuvat taiteilemaan toisin kuin muut.
– Jos insuliinipumpun ottaa pois intiimissä tilanteessa, se alkaa huutaa jo muutaman minuutin jälkeen. Se ei varsinaisesti nosta tunnelmaa, molemmat sanovat nauraen.
– Vaikka sen laittaisi tyynyjen alle, kuuluu huuto sieltäkin. Siksi se on usein kiinni kehossa intiimin hetken ajan ja siihen on vain sopeuduttava.