Matalan verensokerin pelko tuo paineita perheille
Irma Heiskanen-Haarala
Diabetesta sairastavan lapsen vanhempia usein pelottaa, että lapsen verensokeri laskee liikaa. Matalan verensokerin pelko saattaa olla jopa este diabeteksen hyvän hoidon tiellä ja horjuttaa perheen ja lapsen hyvinvointia, sanoo Mari Pulkkinen, Jorvin sairaalan diabetesvastaanoton vastuulääkäri.
Diabetesta sairastavan lapsen vanhempia usein pelottaa, että lapsen verensokeri laskee liikaa.
– Matalan verensokerin pelko saattaa olla jopa este diabeteksen hyvän hoidon tiellä ja horjuttaa perheen ja lapsen hyvinvointia, sanoo Mari Pulkkinen, Jorvin sairaalan diabetesvastaanoton vastuulääkäri.
Terveen lapsen paastoverensokeri voi olla 3,2 millimoolia litrassa. Kuitenkin diabetesta sairastavilla alle neljä millimoolia litrassa on luokiteltu matalaksi verensokeriksi. Alle kolmen lukemat vaikuttavat keskittymiskykyyn, reaktionopeuteen ja tehtävistä suoriutumiseen.
– Kun verensokeri on 3–3,9 mmol/l, liikutaan vielä turva-alueella. Silloin on aika toimia uhkaavan matalan verensokerin torjumiseksi, Pulkkinen sanoo.
Tajuttomuuteen johtavat hypoglykemiat harvinaisia
Nykyiset insuliinit ja seurantamenetelmät takaavat sen, että lapsille ja nuorille tulee hyvin harvoin niin hankalaa hypoglykemiaa, että aivot eivät saa tarpeeksi sokeria ja taju menee.
– Jorvissa meillä on potilaina noin 400 diabetesta sairastavaa lasta ja nuorta, ja enintään muutaman kerran vuodessa yksittäinen potilas on tarvinnut glukagonipistoksen tajuttomuuteen johtaneen hypoglykemian vuoksi, Pulkkinen kertoo.
Tarkkaa verensokerilukemaa vakavalle matalalle verensokerille ei voi määrittää, koska myös verensokerin muutosnopeus vaikuttaa tajunnanmenetyksen rajaan.
– Lapsilla ja nuorilla myös vastavaikuttajamekanismit toimivat hyvin. Elimistö pystyy itse pelastamaan itsensä vakavan hypoglykemian sattuessa: stressihormonit vapauttavat tarvittaessa maksasta sokeria verenkiertoon, Pulkkinen rauhoittelee.
Vältä verensokerin vuoristorataa
Lapsen aivoille ei ole vaaraa siitä, jos verensokeri käväisee kakkosessa, kunhan tilanne ei jatku pitkään. Sen sijaan elimistö ei pidä siitä, että verensokeri sahaa vuoristorataa: koukkaa matalalla ja ponnistaa äkkiä ylös.
– Jos korjaushiilihydraattia tulee otettua liikaa, ja maksan suojamekanismi vielä potkaisee liikkeelle sokeripurkauksen, verensokeri voi heilahtaa kakkosen tuntumasta kahteenkymmeneen ja jäädä roikkumaan ylös, Pulkkinen kuvailee.
Korkeat verensokerit ovat kehittyville aivoille haitallisempia kuin matalat, ja yleensä huono hoitotasapaino tarkoittaa sitä, että korkeita verensokereita on liikaa.
Pitkällä tähtäimellä tasainen verensokeritaso, 6–8 millimoolia litrassa, olisi hyvä tavoite, mutta väistämättä verensokeriarvot vaihtelevat.
– Alle nelosen verensokeriarvoja tulee ja saakin tulla. Alle kolmosen arvoja kannattaa kuitenkin välttää, Pulkkinen rajaa.
Lapselle oireiden opettelu on tärkeä taito: mistä tunnistan matalan verensokerin?
– Jos hoitotasapainoa pidetään kovin tiukalla ja verensokeri käy monta kertaa päivässä alhaalla, matalan verensokerin tuntemukset katoavat, Pulkkinen varoittaa.
Sensori reagoi viiveellä
Nyrkkisääntö matalan verensokerin korjaamiseen alle kouluikäiselle on 5–10 grammaa ja kouluikäiselle 10–20 grammaa nopeasti verensokeria nostavaa hiilihydraattia.
– Aina pitäisi malttaa vähän aikaa odottaa, ennen kuin ottaa lisää hiilihydraattia. Suurimmalla osalla lapsista ja nuorista käytössä on kudossokeria mittaava glukoosisensori, ja se reagoi verensokerin muutoksiin viiveellä. Jos ei halua sormenpäämittauksella tarkistaa, onko verensokeri jo nousussa, on hyvä kuulostella, onko olo vielä hatara ja tärisyttävä, ettei tule tehdyksi ylikorjausta, Pulkkinen suosittaa.
Glukoosisensorit ja sensoroivat insuliinipumput hälyttävät, kun verensokeri on menossa matalalle. Sensorin suuntanuoli myös kertoo, mihin suuntaan verensokeri on matkalla. Jos lukema on kuusi ja nuoli näyttää jyrkästi alaspäin, voi varautua matalaan verensokeriin.
– Seurantalaitteet tuovat turvaa ja helpotusta hoitoon, mutta samalla ne lisäävät stressiä. Diabeteksen hoito on muuttunut paremmaksi, mutta tieto lisää tuskaa tässäkin, Pulkkinen toteaa.
Myös väärät hälytykset matalasta verensokerista aiheuttavat huolta. Jos lapsi nukkuu glukoosissensorin päällä, saattaa tulla virheellinen hälytys matalasta sokeriarvosta. Uusimmissa sensoreissa tätä ongelmaa on onnistuttu korjaamaan.
Uutta tietoa hunajasta
Hunaja on pillimehun ja glukoositablettien rinnalla hyvä hätävara matalaam verensokeriin. Pienessä hunajan annospussukassa on myös sopiva määrä hiilihydraattia.
– Joissain ohjeissa on neuvottu, että tajuttoman diabeetikon suun limakalvoille voi annostella hunajaa. Ajatuksena on ollut, että hunajan sisältämä sokeri imeytyy siitä suoraan verenkiertoon. Nyt tiedetään, että näin käytettynä hunaja ei auta, sillä se ei imeydy limakalvoilta, vaan vasta nielaistu hunaja tai muu glukoosi tepsii, Pulkkinen kertoo.
Sohvalta trampoliinille – ennakoimaton liikunta yllättää
On hyvä löytää syy mataliin verensokeriarvoihin ja ennen kaikkea vakavaan hypoglykemiaan. Usein syynä on virhe ateriainsuliinin annostelussa tai ennakoimaton liikunta.
– Lapsi on esimerkiksi syönyt tukevasti ja pistänyt ison määrän ateriainsuliinia ja asettunut sitten sohvalle katsomaan leffaa. Sitten kaveri tuleekin hakemaan ulos hyppimään trampoliinille. Silloin on suuri vaara, että verensokeri laskee liian matalaksi, Mari Pulkkinen kuvailee.
Erityisesti liikunnan yhteydessä glukoosisensori voi näyttää matalampaa verensokerilukemaa kuin mikä todellinen tilanne on. Jos diabeetikolla ei ole yhtään matalan verensokerin tuntemuksia, hänen kannattaa mitata verensokeri sormenpäästä. Näin ei tule turhaan syötyä ylimääräisiä hiilihydraatteja.
Säännöllisesti liikuntaa harrastaville insuliinin, liikunnan ja hiilihydraattien vuoropeli ja tasapainottelu on tuttua. Yli tunnin kestävään liikuntaan tarvitaan käytännössä aina lisähiilihydraattia. Liikunnan jälkeen verensokeria kannattaa seurata tavallista tarkemmin ainakin 90 minuuttia.
Keho kuluttaa hiilihydraatteja tehostetusti useamman tunnin liikuntasuorituksen jälkeen, ja iltapainotteinen, pitkäkestoinen liikunta vaikuttaa vielä yölläkin, mikä täytyy ottaa huomioon hoidossa.