Leena Hakola tutkii ravitsemuksen ja tyypin 1 diabeteksen yhteyksiä
Pirita Salomaa
Janne Viinanen
Tyypin 1 diabeteksen puhkeamiselle altistavat ja sairastumiselta lapsia suojaavat tekijät ovat tutkijatohtori Leena Hakolaa haastava tutkimusaihe. Hän selvittää tutkimustyössään ravintotekijöiden ja erityisesti rasvahappojen merkitystä tyypin 1 diabeteksen puhkeamisprosessissa. Lisäksi Hakolaa kiinnostaa, vaikuttaako antibioottien käyttö raskausaikana ja varhaislapsuudessa tyypin 1 diabeteksen riskiin.
Tyypin 1 diabeteksen puhkeamiselle altistavat ja sairastumiselta lapsia suojaavat tekijät ovat tutkijatohtori Leena Hakolaa haastava tutkimusaihe. Hän selvittää tutkimustyössään ravintotekijöiden ja erityisesti rasvahappojen merkitystä tyypin 1 diabeteksen puhkeamisprosessissa. Lisäksi Hakolaa kiinnostaa, vaikuttaako antibioottien käyttö raskausaikana ja varhaislapsuudessa tyypin 1 diabeteksen riskiin.
Tampereen yliopistossa työskentelevä filosofian tohtori Leena Hakola on viime vuodet keskittynyt tutkimaan lasten varhaisen ravitsemuksen yhteyttä tyypin 1 diabeteksen ja sen esiasteiden kehittymiseen.
– Tietyt ravintotekijät ja virusinfektiot on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen lapsilla, mutta ravinnon ja virusinfektioiden yhteisvaikutukset tunnetaan huonosti, Hakola sanoo.
Ravintotekijöillä tarkoitetaan muun muassa ruokaa ja siitä saatavia ravintoaineita, kuten esimerkiksi rasvoja, hiilihydraatteja, proteiineja, kuituja ja vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita.
Nyt Hakola tekee tutkimusta, jonka tavoitteena on muun muassa selvittää, ovatko tietyt ravintotekijät yhteydessä virusinfektioiden esiintymiseen niillä lapsilla, joiden riski sairastua tyypin 1 diabetekseen on koholla. Hänen toinen näkökulmansa tutkimusaiheeseen on, ovatko lasten sairastamat virusinfektiot ja nauttima ravinto yhteydessä tyypin 1 diabeteksen esiasteen riskiin.
Tyypin 1 diabeteksen esiasteesta puhutaan silloin, kun lapsen verinäytteestä löytyy taudin kehittymiselle tyypillisiä vasta-aineita.
DIPP-aineisto mahdollistaa tutkimuksen
Hakolan tutkimusaineisto perustuu Suomessa tehtävään DIPP-tutkimukseen. Siinä on mukana alle 15-vuotiaita lapsia, joilla on syntymänsä yhteydessä otetun napaverinäytteen perusteella todettu perinnöllinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen.
Osa DIPP-tutkimuksessa mukana olevien lasten vanhemmista on pitänyt ruokapäiväkirjaa.
– Tutkimusaineistooni sisältyvät lähes kuuden tuhannen perheen pitämät ruokapäiväkirjat. Ne kertovat, mitä tutkimukseni kohteena olevat alle kuusivuotiaat lapset ovat syöneet eri ikävaiheissa kolmen päivän mittaisten päiväkirjajaksojen aikana.
DIPP-tutkimuksen seurannassa mukana olevilta lapsilta saadaan verinäytteitä siihen asti, kunnes he täyttävät 15 vuotta tai sairastuvat tyypin 1 diabetekseen. Tämä kansainvälisestikin ainutlaatuinen näyteaineisto tarjoaa mahdollisuuden Hakolan tutkimuksen ja lukuisten muiden suomalaisten diabetestutkimusten toteuttamiseen.
– Olen kiitollinen perheille, jotka tuovat lapsensa tutkimuksiin, ja senioritutkijoille, jotka ovat käynnistäneet nämä hienot hankkeet, Hakola toteaa.
Omega-3-rasvahapot ehkä suojatekijä
Hakola tekee tutkimustaan professori Suvi Virtasen tutkimusryhmässä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella ja Tampereen yliopistossa työskentelevän Virtasen ryhmä tekee tiivistä yhteistyötä tyypin 1 diabetesta ja ympäristötekijöitä tutkivan professori Heikki Hyödyn tutkimusryhmän kanssa.
Nämä Tampereen yliopiston tutkimusryhmät julkaisivat marraskuussa 2022 kahteen jo valmistuneeseen tutkimukseen perustuvan uutisen: tutkimusten havaintojen mukaan ravinnon omega-3-rasvahapot saattavat suojata lapsia infektioilta ja tyypin 1 diabeteksen esiasteelta.
Omega-rasvahapot ovat pehmeää tyydyttämätöntä rasvaa. Hyviä omega-3-rasvahappojen lähteitä ovat esimerkiksi rasvaiset kalat, kasviöljyt sekä pähkinät ja siemenet. Imeväisikäiset saavat niitä myös äidinmaidosta ja äidinmaidonkorvikkeista.
Molemmissa tutkimuksissa oli mukana ainoastaan lapsia, joilla oli perimänsä vuoksi kohonnut riski sairastua tyypin 1 diabetekseen: toinen tutkimusaineisto perustui DIPP-tutkimukseen ja toinen kansainväliseen TRIGR-tutkimukseen.
– Todennäköisyys muodostaa tyypin 1 diabeteksen kehittymiselle tyypillisiä vasta-aineita oli DIPP-aineiston perusteella pienempi niillä lapsilla, jotka saivat ravinnostaan runsaasti omega-3-rasvahappoja ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja.
– Kumpikin tutkimus tukee käsitystä siitä, että jo äidin raskaudenaikainen riittävä pehmeän rasvan saanti on hyödyllistä lapsen terveydelle, Hakola kiteyttää.
Gluteeni yhdistetty tyypin 1 diabeteksen esiasteeseen
Hakolan mukaan tähän asti kertyneen tutkimusnäytön perusteella ei voida antaa suosituksia tyypin 1 diabeteksen kehittymistä ehkäisevästä ravitsemuksesta. Tämä pätee myös rasvahappoihin.
– Niiden osuuksiin veren seerumissa vaikuttavat monet sekoittavat tekijät, kuten aineenvaihdunta, johon taas vaikuttavat muun muassa perimä ja paino. Siksi rasvahappojen roolin ymmärtämiseen tyypin 1 diabeteksen kehittymisessä tarvitaan lisätutkimusta, Hakola perustelee.
Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu havaintoja, että viljoista etenkin kauran ja rukiin käytöllä voi olla yhteys tyypin 1 diabeteksen esiasteen kehittymiseen.
– Ravinnosta saadun gluteenin määrällä näyttäisi olevan yhteys tyypin 1 esiasteeseen. Gluteeni voi olla yksi viljatuotteiden roolia selittävä tekijä, mutta taustalla voivat olla myös viljojen kasvuolosuhteisiin liittyvät ympäristömyrkyt ja hometoksiinit, Hakola muotoilee.
Samalla hän huomauttaa, että havainnoivan tutkimuksen tuloksiin voi liittyä sekoittavia tekijöitä, eikä yhden tutkimuksen tulosten perusteella pidä tehdä päätelmiä syy-yhteydestä.
Mikä on antibioottien rooli?
Hakolalla on ravitsemustutkimuksen rinnalla toinenkin tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen liittyvä tutkimuskohde. Hän selvittää odottavien äitien ja heille syntyneiden lasten antibioottien käytön yhteyttä diabeteksen puhkeamiseen.
Antibioottien tiedetään aiheuttavan muutoksia suolistomikrobistoon, ja aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että lasten antibioottien käyttö on yhteydessä muun muassa suurempaan allergisten oireiden, astman ja nivelreuman riskiin. Yhteyttä tyypin 1 diabetekseen ei ole voitu osoittaa.
– Tarkoituksenani on tutkia, onko raskausajan ja alle 2-vuotiaan lapsen antibioottien käyttö yhteydessä lapsen tyypin 1 diabeteksen kehittymisen riskiin. Teoria suolistomikrobiston kautta välittyvästä sairastumisriskistä antaa aiheen olettaa, että yhteys voisi löytyä.
Hakolan tutkimus perustuu laajoihin rekisteriaineistoihin. Mukana on lähes kolme tuhatta tyypin 1 diabetekseen sairastunutta lasta sekä näiden äitiä. Heidän antibioottien käyttöään verrataan äiti-lapsipareihin, joissa lapset ovat välttyneet tyypin 1 diabetekselta. Tässä joukossa on mukana miltei 75 000 äitiä ja lasta.
– Suomalaiset rekisteriaineistot ovat luotettavia, ne tarjoavat upean mahdollisuuden tutkimuksen tekemiseen. Toivon, että työni auttaa ymmärtämään raskausajan ja varhaislapsuuden antibioottien käytön merkitystä tyypin 1 diabeteksen riskitekijänä, Hakola sanoo.
Hakolan tutkimus on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ”Allergiat ja autoimmuunitaudit – varhaiset ympäristöaltisteet ja sairauksien yhteisesiintyvyys” -hanketta. Hankkeen piirissä on jo aiemmin tutkittu muun muassa antibioottien käytön yhteyttä lasten astman ja maitoallergian riskiin.
Hakola on saanut antibioottitutkimukseensa Diabetestutkimussäätiön työskentelyapurahan. Tutkimuksesta voidaan odottaa julkaistavia tuloksia kuluvan vuoden aikana.