”Kun asuu kaukana terveyspalveluista, pitää osata ennakoida”
Essi van der Ploeg
Matti Myllykangas
Oma apu on paras apu. Kun olen sairastanut tyypin 1 diabetesta liki puoli vuosisataa, voin väittää olevani itse sairauteni paras asiantuntija, sanoo muoniolainen Matti Myllykangas.
Kaksisataaviisikymmentä kilometriä suuntaansa – se on muoniolaisen Matti Myllykankaan, 72, matka keskussairaalan diabeteksen seurantakäynnille Rovaniemelle. Toki takaisinkin on tultava, joten yhdelle päivälle kertyy reissattavaa puolisentuhatta kilometriä.
– Onhan se pitkä matka, mutta mieluummin käyn seurannoissa kuin olisin käymättä. Tosin nyt täällä Lapin hyvinvointialueella mietitään, että diabetesta sairastavien vuosikontrolleista keskussairaalatasolla luovuttaisiin. Itse en sitä kannata, Myllykangas sanoo.
Kirkonkylällä peruspalvelut turvattu
Myllykangas on sairastanut tyypin 1 diabetesta 49 vuotta. Hän asuu Muonion kirkonkylässä, jossa peruspalvelut, kuten terveyskeskus, ambulanssi ja apteekki, on turvattu, eikä hän ole pitkiin aikoihin joutunut suurempiin vaikeuksiin sairautensa kanssa.
– Tämä nykyinen hoitomalli, jossa lääkärit tuntuvat vaihtuvan koko ajan, ei tunnu kuitenkaan hyvältä. Onneksi minulla on puolen vuosisadan kokemus taudistani, niin olen itse oman sairauteni paras asiantuntija, hän huomauttaa.
Myllykangas pitää huolta hoitotasapainostaan lääkityksen ohella liikkumalla ja kalastamalla sekä syömällä terveellisesti ja säännöllisesti.
– Pitää muistaa myös välipalat. Lipeän aina välillä niistä, ja joskus tulee herkuteltua liian makealla. Toisaalta tässä iässä joustoa saa olla, kunhan muistaa korjata ylimääräiset hiilihydraatit lyhytvaikutteisella insuliinilla – varovasti kuitenkin, Myllykangas sanoo.
Luotto apteekkiin on vakaa
Apteekin merkitys pitkien välimatkojen Lapissa on kroonista sairautta potevalle iso. Myllykangas antaa kiitosta Muonion apteekille siitä, että lääkkeiden, tässä tapauksessa etenkin insuliinien, saatavuudessa ei ole ollut ongelmia.
– Joitakin muita lääkkeitä on joskus saattanut joutua odottelemaan, mutta ei insuliineja. Jos niitä pitäisi hakea muualta, lähin apteekki olisi 70 kilometrin päässä. Luottoni Muonion apteekkiin on kuitenkin niin kova, että en varaa jääkaappiini insuliinikyniä kolmeksi kuukaudeksi. Minulle riittää, että noudan yhden viiden kynän paketin kerrallaan.
Myllykangas arvostaa niin ikään kylän omaa terveyskeskusta. Perusterveydenhoitopalvelut saa kaikki saman katon alta, ja siellä on hoidettu esimerkiksi hänen hampaitaan, otettu röntgenkuvia ja tehty kipeästä selästä lähetteitä eteenpäin.
– Mutta kyllä tämä sote pelottaa, kun palveluja halutaan kovasti karsia, hän lisää.
Ambulanssin tulo voi kestää
Suoranaisia vaaratilanteita Myllykankaalla on ollut erittäin harvoin. Viimeksi vaimo joutui kutsumaan ambulanssin muutama vuosi sitten, kun puolison verensokerit romahtivat. Ensihoitajien saapuessa mies oli kuitenkin jo toipumaan päin.
– Jokaisen potilaan ykköstyypin diabetes on omanlaisensa, ja vaikka sitä olisi sairastanut kuinka pitkään tahansa, se voi joskus yllättää. Olen huomannut, että kun verensokerini on jo aamusta alhaalla, joudun mittailemaan sitä päivälläkin ahkerammin.
Silloin kun ambulanssia tarvitaan, ei ole itsestään selvää, että se on akuuttiin hätään saatavilla.
– Talvikauden hiihtosesongin aikana ambulanssi voi olla Levillä tai voi tulla useita hälytyksiä samaan aikaan. Jos Kittilä joutuu paikkaamaan Muoniota, ensihoidolla kestää 40 minuuttia ajaa tänne.
Myllykankaan turvaverkkoihin kuuluvat vaimo ja tarvittaessa lähellä asuva naapuri. Hirviporukan kaverit tietävät, mitä tehdä, jos Myllykankaan ajatukset alkavat takkuilla.
– Mukanani kulkee aina energiapatukka. Metsästysseuralaiset tietävät, milloin sitä tarvitaan. Paras apu on kuitenkin oma apu, ennakointi ja varovaisuus. Sillä olen pärjännyt pitkälle.
Oma auto välttämätön
Haastattelua seuranneella viikolla Myllykankaalla oli jälleen edessä reissu Rovaniemen keskussairaalan diabeteksen seurantakäynnille. Kesäaikaan pelkkiin matkoihin kuluu viisi tai kuusi tuntia, talvella ainakin seitsemän.
– Teen matkan omalla autolla, joka on aivan välttämätön väline täällä pohjoisessa. Kelalta saan korvauksen, joka kattaa bensakulut.
Myllykangas muistuttaa, että Rovaniemelle matkustamiset ovat samalla tuiki tärkeitä kauppareissuja kaukana asuvalle. Muoniossa on vain 2 300 asukasta, eikä sieltä saa kaikkea, mitä arjessa tarvitaan.
– Rovaniemellä käyn samalla ostoksilla, mutta jos joutuisin terveyssyistä luopumaan autoilusta, Kela-taksi ei suostuisi odottelemaan kauppojen edustalla. Välillä on myös pysähdyttävä syömään, hän toteaa.
”Meiltä eivät neulat lopu kesken”
Ilta-aikaan seudun hoitajilla on päivystysrinki, johon kuuluvat Muonio, Kittilä ja Kolari.
Lapissa niin diabetesta sairastavan kuin terveydenhuollon ammattilaisenkin pitää huomioida pitkät välimatkat.
– Potilaan on pidettävä tarkkaa huolta elintavoista, mutta myös siitä, että mittausvälineitä ja lääkkeitä on kotona tarpeeksi. Kannattaa mieluummin ehkäistä vaaratilanteet kuin huomata, että jotakin puuttuu. Jos hoitotasapaino heittää, apu ei välttämättä ole nopeasti saatavilla, diabeteshoitaja Eija Rauhala Muonion hyvinvointikeskuksesta sanoo.
Hyvinvointikeskuksesta diabetesta sairastavat saavat verensokerimittarin, mittausliuskat ja neulatkin. Rauhalan mukaan välineet eivät keskuksessa lopu kesken, vaan diabetesta sairastava voi luottaa siihen, että paikallinen terveydenhuolto hoitaa hommansa.
Jos diabetesta sairastavan vointi jostakin syystä notkahtaa, Rauhala tarttuu ripeästi ongelmaan.
– On tärkeää, että diabetesta sairastavalla on tarkka hoitosuunnitelma ja että sitä tarvittaessa muutetaan.
Rauhalan potilaina on 190 diabetesta sairastavaa, heistä valtaosalla on tyypin 2 diabetes. Rauhala hoitaa vain aikuispotilaita.
– Tärkein yhteistyökumppanini on hyvinvointikeskuksen lääkäri. Myös paikallinen kotisairaanhoito ja kotihoidon henkilökunta ovat tukena. Rovaniemen keskussairaalassa ymmärretään onneksi kaukaa tulevien, etenkin ikääntyvien ihmisten tarpeet, ja lääkärin ja vaikkapa jalkojenhoitajan vastaanotto onnistuu usein samalla käynnillä.
Muonion hyvinvointikeskus hoitaa päiväsaikaan alueensa potilaat. Iltapäivystys tehdään hoitajavetoisesti, tarvittaessa lääkäriä konsultoiden.
– Iltapäivystys on maanantaista perjantaihin kello 16–21. Päivystystä tehdään kiertävästi, rinkiin kuuluvat Muonio, Kittilä ja Kolari. Yöaikaan soitot yhdistyvät Ivalon terveyskeskukseen, mutta päivystys on Rovaniemellä, Rauhala sanoo.