Insuliinien apteekkivaihto alkaa huhtikuussa glargininsuliinivalmisteista
Laura Tuominen-Lozic
Lääkevaihto on tuttu juttu: jo vuodesta 2003 on apteekissa saanut vaihtaa lääkärin määräämän reseptilääkkeen edullisempaan. Biologisia lääkkeitä on otettu mukaan apteekkivaihtoon vuoden 2024 huhtikuusta, aloittaen tietyistä veren tukoksenestolääkkeistä. Huhtikuusta 2025 alkaen tulevat myös perusinsuliinit vaiheittain mukaan apteekkivaihtoon. Ensin aloitetaan glargininsuliinivalmisteista, eli niistä glargininsuliineista, joiden vahvuus on 100 yksikköä millilitrassa. Aiemmin Suomessa on tätä insuliinia ollut myytävänä kauppanimillä Lantus ja Abasaglar.
Apteekissa voidaan huhtikuun alusta alkaen vaihtaa nämä insuliinivalmisteet edullisempaan, kun lääkettä toimitetaan. Vaihto tehdään, jos tarjolla on vaihtokelpoinen valmiste eli sellainen valmiste, jonka vaikuttava aine ja määrä ovat samat kuin alkuperäisessä glargininsuliinissa ja joka on biologisesti samanarvoinen. Näitä keskenään vaihtokelpoisia valmisteita kutsutaan biosimilaareiksi. Maallikon termein vaihtokelpoinen biosimilaari tarkoittaa, että se on yhtä tehokas ja turvallinen kuin alkuperäinen biologinen lääke ja käyttötavaltaan vastaava. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea laatii luettelon keskenään vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Vaihto tehdään, mikäli pakkausten hinnanero on vähintään 50 senttiä.
Vaihtoa ei tehdä joka kerta apteekissa asioitaessa, vaan lääkevaihdon tarve tarkastetaan apteekissa kuuden kuukauden välein. Kun valmistetta on kertaalleen toimitettu, tulee apteekin toimittaa samaa valmistetta puolen vuoden ajan mahdollisista hinnanmuutoksista riippumatta.
Vuonna 2026 apteekkivaihtoon tulevat mukaan kaikki pitkävaikutteiset, keskenään vaihtokelpoiset insuliinivalmisteet. Sen sijaan pikainsuliinit eli ateriainsuliinina käytetyt insuliinit eivät kuulu lääkevaihdon piiriin nykylainsäädännön mukaan. Myöskään lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten käyttämiä valmisteita ei vaihdeta apteekissa. Diabetesliiton aktiivinen vaikuttamistyö lakia laatiessa johti tältä osin tuloksiin.
Huolta ei tarvitse kantaa siitä, että vaihto veisi itselle sopivimman lääkehoidon pois. Apteekkivaihdossa potilaalle määrätyn insuliinivalmisteen vaikuttava aine pysyy samana. Esimerkiksi hänelle määrättyä glargininsuliinia ei vaihdeta apteekissa degludekinsuliiniin tai detemirinsuliiniin. Samoin myös valmisteen vahvuus pysyy samana.
Vaihdon voi kieltää, mutta se voi tuntua kukkarossa. Jos potilas ei omasta halustaan tahdo vaihtaa käyttämäänsä valmistetta, hän maksaa hintaerotuksen halvimpaan vaihtokelpoiseen valmisteeseen itse. Lääkekorvaus maksetaan edullisemman lääkkeen viitehinnan mukaan. Viitehinnan ylittävä osuus ei kerrytä asiakkaan alkuomavastuuta eikä lääkekattoa.
Myös lääkäri voi kieltää vaihdon. Kun lääkäri merkitsee vaihtokiellon lääkemääräykseen, potilas saa korvauksen lääkkeen koko hinnasta, vaikkei sitä vaihdeta halvempaan. Lain mukaiset lääkärin määräämän vaihtokiellon perusteet ovat lääketieteellisiä tai hoidollisia. Hoidollinen peruste voi olla esimerkiksi se, että henkilö ei kykene käyttämään toista antolaitetta tai hänellä on muistillinen ampullikynä. Lääketieteellinen syy voisi olla esimerkiksi apuaineallergia. Lääkäri ei voi merkitä vaihtokieltoa vain siksi, että potilas näin toivoo.
Lääkevaihdon takana on säästötarve: hintakilpailua halutaan lisätä ja yhteiskunnan lääkekorvauskustannuksia vähentää. Biosimilaarien laajemmalla käyttöönotolla tavoitellaan miljoonien eurojen vuosittaisia säästöjä. Lääkkeistä on haettu talouden tasapainottamista myös muilla keinoin, muun muassa nostamalla lääkkeiden arvonlisäveroa ja lääkkeen käyttäjien alkuomavastuuta sekä apteekkijärjestelmää ja viitehintajärjestelmää muuttamalla.
Apteekeilla on lakisääteinen velvollisuus antaa asiakkailleen lääkeneuvontaa. Kun insuliinivalmiste vaihtuu, on lääkeneuvonnan oltava kattavaa. Ongelmia ei suurimmalle osalle tule, jos valmisteen nimi ja ulkonäkö vaihtuvat, kun antolaite on kuitenkin riittävän samankaltainen. Mutta osalle voi olla iso asia, että tuttu, vuosia käytössä ollut valmiste ja antolaite vaihtuvat. Kynä voi tuntua erilaiselta, annosmäntä saattaa toimia hieman eri tavalla. Pika- ja pitkävaikutteisen insuliinikynän sekaantuessa epähuomiossa on vaaratapahtuman riski ilmeinen. Siksi on tärkeää olla tarkkana, kun valmiste vaihtuu. Pistosopetus on edelleen terveydenhuollon tehtävä, mutta apteekissa neuvotaan antolaitteen käyttö osana lääkeneuvontaa.