Jalat

Jalkojen omahoidon perusteet

Jalkojen omahoidon ja jalkaterveyden kokonaisuus koostuu monesta yhtä aikaa ja erikseen vaikuttavasta tekijästä.

Omahoitoa ovat kengät, joilla ylläpidetään jalkojen toiminnallisuutta ja ennaltaehkäistään jalkojen virheasentojen syntymistä. Kenkä mahdollistaa myös yksilöllisten apuvälineiden käytön. Apuvälineitä ovat esimerkiksi silikoniset varvastuet (varvasortoosit) ja yksilölliset pohjalliset.

Omahoidossa tulisi kiinnittää huomiota myös alaraajojen hyvään lihasvoimaan, nivelten liikkuvuuteen ja kehon tasapainon hallintaan. Kun ne ovat kunnossa, vältytään monilta jaloissa esiintyviltä ongelmilta.

Diabetesta sairastavan hoitoon osallistuu useita terveydenhuollon ammattilaisia. Asiantuntijoista muodostuu moniammatillinen tiimi, jonka yksi tärkeä jäsen on jalkaterapeutti.

Jalkoihin liittyviä ongelmia

Diabetekseen sairastumisen alkuvaiheessa on tärkeä kartoittaa jaloissa jo esiintyviä jalkojenhoidollisia ongelmia ja jalkojen rakenteellisia tai jalkojen nivelten toiminnallisia muutoksia. Muutokset jaloissa voivat olla synnynnäisiä tai niitä on voinut tulla tapaturmaisesti. Myös muut sairaudet, esimerkiksi reuma, nivelpsoriasis ja nivelrikko, voivat muokata niin jalkojen kuin koko alaraajan toimintaa.

Tyypillisiä jalkoihin liittyviä ongelmia
– vaikeus hoitaa ja tutkia jalat omatoimisesti
– jalkojen kynsien tai ihon ongelmat
– alaraajojen rakenteelliset ja nivelten toiminnalliset ongelmat, rasitusvammat ja hermopinteet
– vaikeus löytää sopivia kenkiä
– kehon tasapainon hallinta
– kävelyvaikeudet.

Tavalliset, pieniltäkin tuntuvat vaivat jaloissa voivat aiheuttaa diabetesta sairastavalle vakavia ongelmia. Pieni vaiva kasvaa isoksi, kun se yhdistyy alaraajan verenkierron heikentymiseen tai hermovaurioihin.

Näiden tavallisten jalkaongelmien tunnistaminen jalkaterapeutin vastaanotolla olisi tärkeää jo heti diabeteksen puhjettua.

Löydä asiantuntija omalta paikkakunnaltasi

Jalkojen tutkiminen ja riskinarviointi kotona

Jalkaterveyden suunnittelu alkaa jalkojen tutkimisesta. Kaikkia jalkaterveyteen vaikuttavia tekijöitä tai jaloissa esiintyviä diabetekseen liittyviä lisäsairauksia ei ole mahdollisuus tutkia itse luotettavasti. Monia asioita voi kuitenkin selvittää sairastumisen alusta lähtien itse.

1 Seuraa jalkojesi tuntoa

Katso videolta, miten voit testata jalkojesi tunnon yhdessä läheisesi kanssa kotioloissa. Tutkimus on suuntaa antava, mutta voi antaa tärkeätä silloin kun jalkojesi tuntoa ei ole vielä koskaan tutkittu.

2 Täytä jalkojen oirekyselylomake ennen vastaanotolle menoa

Diabetekseen liittyvä hermovaurio voi olla hyvin moninainen ja sen tutkimiseksi ei ole vain yhtä kattavaa tutkimusta. Oirekyselylomakkeessa on 15 kohtaa, joilla etsitään alaraajoissasi mahdollisesti esiintyviä hermosto-oireita. Tyypin 2 diabetesta kutsutaan myös valtimosairaudeksi, jonka seurauksena hermovaurioihin liittyviä oireita saattaa esiintyä jo sairauden diagnoosihetkellä.

Täytä lomake ennen hoitoyksikön vastaanotolle menoa ja lähetä se etukäteen sähköisen asiointikanavan kautta tai tulosta mukaan vastaanotolle.

Kyselyn tietoja voidaan käyttää pohjana jalkojesi hermosto- ja verisuoniterveyden tutkimukselle, joka tehdään vastaanotolla.

3 Täydennä kipupiirros

Kipupiirros on visuaalinen kuvaus, joka ilmentää kipua ja sen sijaintia kehossa.

Piirrä tai kuvaa kirjoittamalla piirrokseen alueet, joilla tunnet kipua. Kuvaile myös kivun luonnetta: onko kipu jatkuvaa, aaltoilevaa, jyskyttävää, polttavaa tai terävää.

Lääkäri voi hyödyntää myös kipupiirrosta diagnoosin teossa ja hoitosi suunnittelussa.

Jalkojen tutkiminen vastaanotolla

Jalat tutkitaan hoitopaikassa kerran vuodessa. Jalkojen tutkiminen vuosittain kuuluu jokaisen diabetestyypin hoitosuunnitelmaan.

Ota mukaan vastaanotolle kotona etukäteen tekemäsi selvitykset eli
– oirekysely tai kipupiirros
– tuntotestin tulos.

Ne auttavat lääkäriä jalkojen riskiluokan määrittämisessä.

Lisäksi lääkärin vastaanotolla mietitään, onko lääkitykselläsi vaikutusta jalkaterveyteesi eli ovatko diabeteslääkityksesi ja valtimoterveyttäsi edistävä lääkityksesi kohdallaan.

Kävely ja diabetes

Kävely on helppo mutta monimutkainen tapahtumasarja
Hermovaurion eli neuropatian vaikutus kävelyyn
Sidekudosmuutosten vaikutus kävelyyn
Sidekudosmuutosten vaikutus jalkaterän ja nilkan nivelten liikkeisiin
Muutokset kävelyssä johtavat monenlaisiin ongelmiin

Kävely on helppo mutta monimutkainen tapahtumasarja

Kävely on useimmille helppoa, se on hyvää perusliikuntaa ja sillä on paljon terveyshyötyjä. Moni käveleekin useita tuhansia askeleita päivän aikana. Kävely on kuitenkin monimutkainen tapahtumasarja, johon vaaditaan erityisesti hyvää tasapainon hallintaa, mutta myös lihasvoimaa, nivelten liikkuvuutta, kestävyyttä ja koordinaatiota.

Diabeteksella voi olla vaikutus kävelyn eri vaiheisiin. Nämä aiheutuvat joko hermoston, nivelistön tai verenkierron toimintahäiriöistä.

Hermovauriona ilmenevä ihotunnon aleneminen, lihasvoiman heikentyminen ja asento- ja liikeaistin heikentyminen vaikuttavat merkittävästi tasapainon hallintaan. Diabetes voi vaikuttaa myös näköön, jolla on iso osa tasapainoisen asennon hallinnassa. 

Diabetesta sairastavan jalkaterveyden seurannassa tarkastellaan myös kävelyä. Kävelyn muutoksien syiden selvittely ja hoitomahdollisuuksien ja kuntouttavien toimien aloittaminen ovat tärkeitä niin jalkaongelmien ennaltaehkäisyssä kuin vakavien jalkaongelmien hoidossa. Tutkimisesta ja seurannasta vastaa joko jalkaterapeutti tai fysioterapeutti.

Hermovaurion eli neuropatian vaikutus kävelyyn

Kävelynopeuden muutokset
– tukivaiheen pidentyminen
– heilahdusvaiheen myöhästynyt lihasaktivaatio ja muuttunut voiman tuotto
– askeltiheys
– askeleen ja askelparin ottamiseen kuluva aika

Kävelyn etäisyyksien muutokset
– askelparin pituus
-askeleen pituus ja leveys
– jalkaterän kulma

Lisätietoa

Sidekudosmuutosten vaikutus kävelyyn

Diabetesta sairastavilla esiintyy muuta väestöä enemmän erilaisia tuki- ja liikuntaelinsairauksia, kuten jäätynyttä olkapäätä, rannekanavan ahtautumista, napsusormia ja kämmenkalvon kutistumia.

Diabeteksessa nämä oireet aiheutuvat korkeiden sokeriarvojen aiheuttamasta vauriosta sidekudoksen valkuaisainerakenteissa. Oireet näkyvät usein ensimmäisenä kehon jänteisten osien ja lihaksia peittävien peitinkalvojen kiristymisenä. Muutokset vaikuttavat nopeasti nivelten ja myös lihasten toimintaan.

Nivelistön liikkuvuuden muutokset puolestaan aiheuttavat monenlaisia korvaavia muutoksia muissa nivelissä.

Kävelyn kannalta tärkeää on kävelyn ensimmäinen vaihe, jossa kantapää koskettaa maahan. Tätä vaihetta kutsutaan myös kantaiskuksi. Kantaiskussa nilkan tulee koukistua riittävästi. Kantapään osuessa maahan nilkka on 90 asteen kulmassa, mutta liikkuvuutta nilkassa täytyy olla noin 10-20 astetta. Jos nilkan koukistuksessa liike jää vajaaksi, korjaavana liikkeenä tapahtuu usein muun muassa alemman nilkkanivelen voimakas sisäkierto.

Nilkan liian aikainen ja liian pitkään kestävä sisäkierto aiheuttaa ongelmia kävelyn loppuvaiheessa tapahtuvaan varvastyöntöön.  Varvastyöntö ei tapahdu isonvarpaan kärjellä vaan varpaan sisäsivulla. Tämä saattaa johtaa muun muassa vaivaisenluun kehittymiseen sekä ihon paksuuntumiseen isonvarpaan sisäreunalla sekä päkiän alla erityisesti isonvarpaan viereisen varpaan tyvinivelen alla.

Myös itse ison varpaan tyvinivelen liikkuvuus voi alentua sidekudoksen sokeristumiseen liittyen. Isovarpaan tyvinivelen hyvä liikkuvuus ja isovarpaan hyvä lihasvoima ovat kehon tasapainon hallinnan ja normaalin kävelyn kannalta erittäin tärkeitä. Isovarpaan tyvinivelen ojennusliikkeen tulisi olla vähintään 45 astetta, jotta normaali kävely on mahdollista. Isovarpaan toimintahäiriö voi johtaa monenlaisiin muihin ongelmiin.

Sidekudosmuutosten vaikutus jalkaterän ja nilkan nivelten liikkeisiin

Jalkojen riskiluokkaa määritettäessä tulisi tutkia
– nilkan koukistus
– nilkan ojennus
– ison varpaan tyvinivelen ojennus
– ison varpaan tyvinivelen koukistus.

Muutokset kävelyssä johtavat monenlaisiin ongelmiin

Poikkeava kävely diabetesta sairastavilla voi liittyä sekä hermoston toimintahäiriöihin (monihermosairaus eli polyneuropatia) että sidekudosmuutosten aiheuttamiin nivelten toiminnallisiin muutoksiin. Näistä seuraa usein esimerkiksi seuraavia ongelmia jalkaterään:

Kävelyn muutoksien syiden selvittely ja hoitomahdollisuuksien ja kuntouttavien toimien aloittaminen ovat tärkeitä niin jalkaongelmien ennaltaehkäisyssä kuin vakavien jalkaongelmien hoidossa.