Diabetes ja vaihtuvat elämäntilanteet

Varhaiskasvatus ja koulu

Diabeteksen hoitoon liittyvistä toimista huolehtiminen on välttämätöntä myös varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, jossa lapsi viettää suuren osan päivästään. Hoidosta huolehtiminen ja siinä tukeminen tosiasiallisesti varmistaa lapsen sivistyksellisten perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuslain takaaman yhdenvertaisen osallistumisen toteutumisen.

Lapsella on oikeus turvalliseen päiväkoti- ja koulupäivään, ja vanhemmilla mielenrauhaan koulun ja varhaiskasvatuksen vastuuajalla. Lasta tukevilla ammattilaisilla on oikeus saada riittävä osaaminen ja selkeät ohjeet diabeteksen hoidosta huolehtimiseksi. Turvallinen ja kiva koulu- tai päiväkotipäivä syntyy ammattilaisten ja vanhempien yhteistyöllä!

Diabetesta sairastavan lapsen tuen tarve varhaiskasvatuksessa ja koulussa vaihtelee muun muassa lapsen iän, hoitomuodon ja omahoidon valmiuksien mukaan.

Ennen varhaiskasvatuksen tai koulun aloitusta pidetään yhteispalaveri, jossa ovat mukana vanhemmat, lapsen kanssa toimivaa varhaiskasvatuksen tai koulun henkilökuntaa ja usein myös hoitotahon edustaja. Palaverissa sovitaan varhaiskasvatus- tai koulupäivän aikaisista käytännöistä ja varmistetaan, että henkilökunnalla on riittävä tieto ja osaaminen diabeteksesta, hoidosta sekä mahdollisesti eteen tulevista ongelma- ja erityistilanteista. Myös yhteydenpidosta kotiin ja sijaisjärjestelyistä on tärkeää sopia.

Koulun ja varhaiskasvatuksen henkilökunta toteuttaa diabeteksen hoitoon liittyviä toimia vanhempien antamien ohjeiden mukaisesti. Toimet kirjataan lääkehoidon suunnitelmaan tai omahoidon tuen suunnitelmaan siten, että ohjeita voidaan päiväkoti- ja kouluympäristössä noudattaa.

Lapsen ryhmän tai luokan lapsia usein kiinnostaa, miksi insuliinia tarvitaan ja miksi verensokeria mitataan, ja heille kannattaa kertoa diabeteksesta ikätasoisesti.

Sosiaali- ja terveysministeriön opas Turvallinen lääkehoito: Opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen (2021) ohjeistaa lääkehoidon toteuttamisesta ja vastuista myös varhaiskasvatuksessa ja koulussa.

Katso myös:

Opiskelu ja koetilanteet

Tulosta käyttöösi lääkärintodistus tentti- tai koetilaisuutta varten diabeteksen hoidosta ja seurannasta. Todistuksen kirjoittaa hoitava lääkäri ja sillä osoitetaan, että henkilöllä on sairautensa vuoksi tarve käyttää insuliinin annosteluun ja verenglukoositasonsa seuraamiseen tiettyjä välineitä ja -tarvikkeita myös koetilanteessa, kuten ylioppilaskirjoituksissa tai opintojensa aikana.

Todistuspohja on valmisteltu yhdessä Diabetesliiton lääkärineuvoston kanssa. Lomakkeen voi täyttää myös sähköisesti ja tulostaa valmiiksi täytettynä läkärin allekirjoitusta varten.

Ammatinvalinta ja työelämä

Ammatin ja koulutuksen valinta on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu. Eniten valintaan vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet ja oma kiinnostus. On kuitenkin joukko ammatteja, joihin insuliinihoitoista diabetesta sairastava ei sovellu verensokerin heilahtelujen takia.

Mitä diabetekseen liittyviä asioita kannattaa miettiä ammatinvalinnassa?

• Jotkut ammatit ovat omahoidon kannalta vaativampia kuin toiset.
• Diabeteksen omahoitoa voivat vaikeuttaa esimerkiksi epäsäännölliset työajat, työn fyysisen rasittavuuden vaikea ennakoiminen ja työn sitovuus.
• Diabeteksen hoito on huomioitava jokapäiväisessä elämässä ja myös työssä. Työ ei siis saa viedä kaikkia voimavaroja.
• Tukea pohdintoihin tarjoaa Diabetesliiton lääkärineuvoston asettaman työryhmän kokoama verkkojulkaisu: Diabetes ja työelämä – ammatinvalinta ja eri aloilla työskentely

Mitkä ammatit eivät ole insuliinihoitoista diabetesta sairastavalle sopivia ja miksi?

• Poliisi, palomies, sotilas, sukeltaja; nämä tehtävät saattavat aiheuttaa diabetesta sairastavalle itselleen tai muille ihmisille vaaratilanteen, sillä ammateissa voi joutua tilanteisiin, joissa verensokeritasosta huolehtiminen on mahdotonta. Ainakin poliisissa, pelastusalalla ja puolustusvoimissa voi työskennellä edelleen, jos sairastuu diabetekseen ammatissa ollessaan. Tehtävät saattavat kuitenkin muuttua. Merimiehen työ voi olla mahdollista poikkeusluvalla.
• Liikennelentäjä, veturinkuljettaja, konduktööri sekä monesti myös muut joukkoliikenteen ja raskaan kuljetusliikenteen tehtävät. Näissä tehtävissä verensokerin lasku tai korkeaan verensokeriin liittyvä väsymys voivat aiheuttaa itselle ja muille ihmisille vaaratilanteen.
• Ammattiajokortin saaminen on mahdollista, mutta raskaan liikenteen ammattikuljettajan työ ei ole insuliinihoitoista diabetesta sairastavallee suositeltavaa. Vaikeat hypoglykemiat estävät ammattiajoluvan saamisen ja johtavat luvan perumiseen.
• Muut itselle tai muille vaaratilanteita aiheuttavat työtehtävät, joita kannattaa arvioida omalla arkijärjellä.

Ajokortti

Diabetes ei estä ajokortin saamista, jos terveysvaatimukset muutoin täyttyvät. Myös ammattiajokortin saaminen on edellytysten täyttyessä mahdollista.

Diabetesta sairastavien ajoterveys arvioidaan osittain tapauskohtaisesti. Ajoterveyden arviointiin vaikuttaa henkilön kaikkien sairauksien yhteisvaikutus. Jos diabetesta hoidetaan lääkkein (esim. tabletit, insuliini), ajoterveyttä seurataan säännöllisesti, yleensä diabeteksen hoitoon liittyvien lääkärintarkastusten yhteydessä. Jos ajoterveys ei ole muuttunut, tämä kirjataan potilaskertomukseen ja muita ilmoituksia ei yleensä vaadita.

Liikenneturvallisuuden kannalta erityinen huomio kiinnitetään ilman ennakko-oireita ilmeneviin tai vakaviin (toisen henkilön apua vaativa) ja toistuviin (R1: vähintään kahdesti 12 kuukauden aikana, R2: vähintään kerran 12 kuukauden aikana) hypoglykemioihin. Toisaalta myös hyperglykemia huomioidaan, koska se vaikuttaa keskittymiskykyyn ja vireyteen ja voi siten heikentää ajokykyä.

Diabetesta sairastavan pitää tietää verensokerin liiallisen laskun riskit liikenteessä ja hänen tulee ymmärtää verensokerin seurannan tärkeys. Diabetesta sairastavan on tärkeää tunnistaa omat verensokerin liiallisen laskun eli hypoglykemian oireensa. Hänen on myös kyettävä reagoimaan verensokerin liialliseen laskuun.

Mikäli lääkäri arvioi, että ajoterveysedellytykset eivät täyty, hän määrää väliaikaisen ajokiellon. Tällöin on tärkeää käynnistää myös tehostettu hoidonohjaus.

Nykyiset ajoluvat ovat voimassa ajokorttiin merkittyyn ajankohtaan tai vuoteen 2033 asti. Uudet ajokortit myönnetään 15 vuodeksi (ryhmän 1 ajolupa R1) tai viideksi vuodeksi (ryhmän 2 ajolupa, R2) 70 ikävuoteen asti. Sen jälkeen ajolupa on voimassa viisi vuotta (R1) tai kaksi vuotta (R2) kerrallaan, ellei terveydentila aiemmin estä ajamista. Lääkärin pitää arvioida ajoterveys enintään viiden vuoden välein (R1) tai kolmen vuoden välein (R2).

Ryhmän 1 ajokorttiluokilla voidaan kuljettaa mopoa, moottoripyörää ja henkilöautoa. Ryhmän 2 ajokorttiluokat koskevat kuorma-autoja ja linja-autoja. Taksinkuljettajiin sovelletaan ryhmän 2 terveysvaatimuksia. Mopon ja mopoauton kuljettamiseen tarvitaan ajokorttiluvan terveysvaatimusluokan ryhmän 1 (R1) ajokortti.

Diabetesta sairastavan ajoterveys osoitetaan lääkärinlausunnolla ensimmäistä ajokorttia haettaessa. Lausunto liitetään ajokorttihakemukseen. Lausunnon kirjoittaa lääkäri Traficomin ajoterveyslausunnon lomakkeelle.

Suositellaan, että diabetesta sairastavan henkilön ajoterveyteen ottaa kantaa oma diabeteslääkäri. Perusterveydenhuollon tai työterveyshuollon lääkäri tai mopokorttia varten esimerkiksi oman terveysaseman lääkäri tai koululääkäri voi kirjoittaa lausunnon, kun hänellä on käytettävissään tarvittavat tiedot lausunnon kirjoittamiseksi henkilön diabeteksen tilanteen ja hoidon osalta.

Lausunto on maksullinen. Sen hinta on 68,10 euroa julkisessa terveydenhuollossa.
Ajoterveyttä koskeva keskeinen lainsäädäntö on ajokorttilaissa (386/2011) ja tieliikennelaissa (267/1981).

Traficomin opas Ajoterveyden arviointiohjeet terveydenhuollon ammattilaisille(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Traficomin lomake: Ajoterveyslausunnon lomake F122(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Varusmiespalvelus

Diabetesta sairastaville varusmiespalvelus ei ole tällä hetkellä mahdollista. Vuosina 2001–2018 diabetesta sairastava oli voinut hakeutua vapaaehtoisena suorittamaan asepalvelusta, jos hän täytti tietyt diabeteksen kestoon ja hoitotasapainoon liittyvät ehdot. Vuosina 2001–2018 asepalvelukseen astui yli 120 diabetesta sairastavaa.

Pääesikunta teki helmikuussa 2019 päätöksen, että diabetes on jatkossa aina este varusmiespalveluksen suorittamiselle. Päätöstä perusteltiin palvelusturvallisuuteen kohdistuvilla riskeillä. Päätös tehtiin Sotilaslääketieteen keskuksen asiantuntijatyöryhmän raportin ja suosituksen perusteella.

Vuonna 2024 diabetesta sairastavien mahdollisuutta asepalvelukseen on selvitetty uudelleen hallitusohjelman mukaisesti. Pääministeri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu, että hallitus mahdollistaa palvelusturvallisuus huomioiden varusmiespalveluksen suorittamisen ja kertausharjoituksiin osallistumisen diabeetikoille sekä arvioi muiden terveyssyistä vapautettavien henkilöiden mahdollisuuksia osallistua maanpuolustuskoulutukseen.

Sairauspäivät

Jos sairastut esimerkiksi vatsatautiin tai flunssaan, ja sairastat insuliinihoitoista diabetesta, vaatii omahoitosi tavallistakin enemmän resursseja. Katso ohjeita sairauspäiviin Diabetestalosta.

Matkustaminen

Matkoilla ruokailut, liikunta ja päivärytmi poikkeavat usein kotioloista, minkä vuoksi diabetesta sairastavan verensokerin seuranta on erityisen tärkeää.

Jos matkustaa kerran tai pari vuodessa, kyse on niin lyhyestä ajasta, ettei ihanteelliseen verensokeritasoon pyrkiminen ole välttämätöntä. Matkoilla satunnaisista korkeista sokereista on vähemmän harmia kuin liian matalista verensokereista.

Mitä mukaan?

Diabeetikon kannattaa ottaa matkalle mukaan voimassaoleva insuliiniresepti sekä lääkärin kirjoittama englanninkielinen todistus. Niitä voi tarvita tullissa tai turvatarkastuksessa selityksenä insuliinille ja pistosvälineille tai sairastuessa.

Sähköisen reseptin käytöstä matkaillessa on tietoa Kanta.fi-sivustolla(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Diabetestunnusta kannattaa käyttää aina matkoilla. Mukana kannattaa pitää myös monikielinen ”Minulla on diabetes” -kortti, jonka mukana on ensiapuohjeita suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, ranskaksi ja espanjaksi.

Rokotukset ja vakuutukset

Diabetes ei vaikuta matkalla tarvittaviin rokotuksiin, vaan ne hankitaan yleisten suositusten ja matkakohteen mukaan. Matkavakuutusta valittaessa kannattaa tutustua niiden korvausehtoihin.

Lääkkeet ja hoitovälineet

Koska matkatavarat voivat kadota, lääkkeitä ja hoitovälineitä on varattava mukaan riittävästi. Insuliinia kannattaa pakata noin kaksinkertaisesti tarpeeseen verrattuna.

Lääkkeet ja välineet tulee lentomatkalla, mikäli mahdollista, pakata kahteen eri paikkaan käsimatkatavaroihin. Jäätymisvaaran takia insuliinia ja pistettäviä GLP-1-johdannaisia ei pidä laittaa lentokoneen ruumaan meneviin matkatavaroihin. Myös perillä insuliinit ja hoitotarvikkeet kannattaa pitää kahdessa eri paikassa.

Insuliinikynää tai -pumppua käyttävien on syytä ottaa matkalle toiset pistosvälineet ja riittävästi ylimääräistä insuliinia kynän tai pumpun rikkoutumisen varalta. Kynän säiliöstä voi ottaa insuliinia ruiskulla.

Turvatarkastus ja lentomatka

Insuliinikynistä sekä insuliinipumpuista ja muista hoitovälineistä kannattaa mainita turvatarkastuksen yhteydessä turvatarkastajalle. Yleensä diabetes tunnetaan turvatarkastuksissa hyvin.

Finnairin antaman tiedon mukaan (4/2014) lääkkeiden ei tarvitse olla mukana myyntipakkauksissaan (kartonkilaatikot) vaan riittää, että ne ovat alkuperäispakkauksissaan (esimerkiksi insuliinit ampulleissaan). Yhdysvalloissa määräykset ovat kiristyneet, ja lääkkeet sekä hoitotarvikkeet kannattaa säilyttää myyntipakkauksissaan resepteineen.

Insuliinipumppujen ja glukoosisensoreiden käyttö lennolla kannattaa tarkistaa lehtoyhtiöltä. Ohjeet voivat vaihdella lentoyhtiöittäin. Perusperiaate on, että insuliinipumpun käyttöä voi lennolla jatkaa normaalisti. Radiotaajuudella tietoa lähettävät sensorit on kytkettävä lennon ajaksi lentotilaan, jos laitteessa on sellainen, tai irrotettava lähetin sensorista. Lisätietoa löytyy laitevalmistajien omilta verkkosivuilta tai asiakaspalvelusta. Bluetooth-yhteys sallitaan joillakin lentoyhtiöillä, joten jos laitteesi käyttää bluetooth-yhteyttä, tarkista asia etukäteen lehtoyhtiöstä. Esimerkiksi Finnairilla bluetooth-laitteet ja flash-mittarit ovat sallittuja.

Varjele insuliinia jäätymiseltä ja kuumuudelta

Insuliinia ei saa jäätyä, eikä lämmetä yli + 30 celsiusasteeseen. Jäätyminen pilaa insuliinin heti, yli 30 asteen lämmössä se alkaa menettää tehoaan ja yli 50 asteen lämpö pilaa sen. Matkakohteessa kannattaa tarkastaa, että esimerkiksi jääkaappi ei ole liian kylmä.

Insuliineja voi suojata kuumuudelta kylmäpakkauksilla. Esimerkiksi Frion kylmäpakkaus pitää lääkkeet alle 26-asteisina vähintään 45 tuntia jopa 38 asteen ulkolämpötilassa. Kylmäpakkauksia voi ostaa muun muassa diabetesyhdistysten myymälöistä, hyvin varustetuista apteekeista, apteekkien verkkokaupoista tai diabetekseen erikoistuneista verkkokaupoista.

Insuliinin vahvuus

Insuliinia on myynnissä eri vahvuuksilla, Suomessa 100 yksikköä millilitrassa, 200 yksikköä millilitrassa ja 300 yksikköä millilitrassa. Suomessa sekaantumisen vaaraa ei ole, koska ainoastaan 100 yksikköä millilitrassa vahvuutta saa muissa kuin esitäytetyissä kynissä.

Joissakin maissa on käytössä insuliini, jonka vahvuus on 40 yksikköä millilitrassa. Tämä on otettava huomioon, jos joudutaan käyttämään paikallisia insuliineja. Kukin insuliinivahvuus tarvitsee omat pistosvälineensä.

Verensokerimittareiden eri mittayksiköt

Suomessa verensokerin mittayksikkö mmol/l. Monissa suomalaistenkin suosimissa matkakohteissa, kuten esimerkiksi Espanjassa ja Yhdysvalloissa, verensokerin määrää mitataan yksiköissä mg/dl.

Joskus matkalainen joutuu hankkimaan uuden verensokerimittarin matkallaan. Vaikka mittari olisi muutoin samanlainen kuin Suomesta hankittu, se voi näyttää tuloksen eri yksiköissä. Silloin pitää muuntaa tulokset tuttuihin mmol/l yksiköihin, ellei mittarista pysty vaihtamaan yksiköitä.

Verkosta löytyy runsaasti mittayksikkömuuntimia, kuten täältä löytyvä helppokäyttöinen(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Aikavyöhykkeiden ylitys

Pitkiä, aikavyöhykkeitä ylittäviä matkoja varten insuliinihoitoa täytyy muuttaa. Asia täytyy suunnitella jo ennen matkaa. Diabeteslääkäri tai -hoitaja neuvovat hoidon muuttamisessa.

Euroopassa aikaerot ovat sen verran pieniä, että insuliinipistoksissa voi siirtyä saman tien paikalliseen aikaan. Kun ylitetään yli kolme aikavyöhykettä, on yleensä syytä säätää insuliinihoitoa. Ruokavaliolla tai tableteilla hoidettavaa diabetesta sairastavan ei tarvitse muuttaa ruokailu- ja lääkkeenottotottumuksiaan.

Siirtyminen länteen (päivä pitenee):

• Pitkävaikutteista insuliinia otetaan tavallinen annos tavalliseen aikaan sen maan kellon mukaan, jossa aamulla on. Jos kohdemaan aikaero on yli 12 t, otetaan lisäannos perusinsuliinia (esim. tuntiero × perusinsuliinin annos jaettuna 24 t). Pikavaikutteista insuliinia otetaan normaalit annokset ylimääräisten aterioiden yhteydessä.

Siirtyminen itään (päivä lyhenee):

• Pitkävaikutteista insuliinia otetaan tavallinen annos tavalliseen aikaan sen maan kellon mukaan, jossa aamulla on. Seuraavan aamun perusinsuliinin annosta pienennetään (esim. aikasiirtymä × perusinsuliiniannos jaettuna 24 t). Pikavaikutteista insuliinia otetaan matkakohteessa normaalit annokset aterioiden yhteydessä.

Aikaerorasituksen oireet muistuttavat jonkin verran insuliinituntemuksia, joten verensokerin säännöllinen mittaus on tärkeää.

Lisätietoa aikavyöhykkeiden ylittämisestä ja matkustamisesta Terveyskirjastossa(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

Ruokailu

Paikallisilla ruuilla herkuttelu on osa matkan iloista. Diabetesta sairastavan kannattaa kuitenkin pitää järki mukana syömisessä, koska turistiripuli tai vatsatauti voivat heiluttaa verensokeritasapainoa.

Erikoisemmista ruuista voi olla vaikea arvioida hiilihydraattimäärää, joten pikainsuliinin annoksen lisäyksessä kannattaa olla varovainen, vaikka ruoka-annos näyttäisikin suurelta.

Jaloista huolehtiminen

Pitkät lennot lisäävät laskimotukosten vaaraa. Siksi on tärkeää liikutella jalkoja säännöllisesti lennon aikana. Verensokerin tavoitetaso on lennon aikana turvallisuussyistä hieman tavallista korkeampi, noin 6-12 mmol/l. Huomaa kuitenkin, että liian korkea verensokeri kuivattaa elimistöä, mikä voi lisätä laskimotukoksen vaaraa.

Koska diabetesta sairastavan jalkavaivat voivat äityä muita hanakammin, pidä matkalla huoli jalkojen terveydestä. Ota mukaan vain sellaisia kenkiä, joiden tiedät olevan hyvät jalassa ja jotka sopivat tavanomaista runsaampaan kävelemiseen. Jalat turpoavat lämpimässä, joten kenkien täytyy olla tilavat.

Älä kävele paljain jaloin rannalla. Varo myös uima-altaiden metalliritilöitä, koska ne voivat auringon kuumentamina aiheuttaa palovamman.

Ota mukaan haavanhoitotarvikkeita (haavateippiä, rasvalappuja ja sidoksia). Jos sinulla on ollut aikaisemmin jalkaongelmia, neuvottele lääkärisi kanssa antibioottien ottamisesta varmuuden vuoksi mukaan. Jos jaloissa ilmenee matkan aikana tulehduksen merkkejä (punoitusta, kuumotusta, turvotusta, märkää), ota yhteys paikalliseen lääkäriin.

Ramadan-paasto ja diabetes

Ramadanin aikana terveet uskovaiset muslimiaikuiset (murrosikäisistä alkaen) paastoavat auringonnoususta auringonlaskuun. Paaston aikana ei syödä eikä juoda mitään, mutta auringon laskettua paasto päättyy jatkuakseen taas auringon noustessa. Paaston aikana päivällä ei nautita edes vettä tai lääkkeitä suun kautta, mutta illalla paaston päätyttyä aterioidaan runsas ateria.

Koska paasto on määrätty terveille uskoville, ei diabetesta sairastavan tarvitse osallistua paastoon, mutta moni muslimi paastoaa diabeteksesta tai muista sairauksistaan huolimatta koko ramadanin ajan tai osan siitä.

Paaston ja diabeteksen yhteensovittamisesta on saatavilla kattava Kansainvälisen Diabetesliiton IDF:n tuottama opas. Myös Yhdysvaltain diabetesliitolla ADA:lla on suositus diabeteksen hoidosta ramadanin aikana. Nämä on suunnattu lähinnä terveydenhuollon ammattilaisille. Potilaille on esimerkiksi Norjan diabetesliitolla käyttökelpoisia oppaita useilla kielillä, myös esitteet ramadanin yhdistämisestä diabeteksen hoitoon.

Verensokerin mittaus ei riko paastoa

Verensokerin mittaus tai insuliinin pistäminen ramadanin aikana eivät riko paastoa, vaikka sellainen käsitys saattaa ihmisillä olla. Verensokeria alentavaa lääkitystä käyttävien tulisi seurata verensokeriaan tiiviisti. Paasto tulee keskeyttää jos verensokerin hoito tai terveystilanne muutoin sitä vaatii. Paastoa voi jatkaa myöhemmin kun terveydentila sen taas sallii.

IDF:n suosituksessa todetaan, että tyypin 1 diabetesta sairastaville paastoa ei voi riskien vuoksi suositella. Kuitenkin on olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että nuoret, muutoin terveet tyypin 1 diabetesta sairastavat voivat paastota melko turvallisesti, jos heillä on hypotuntemukset tallessa ja he saavat hoitopaikastaan tukea omahoidon säätämiseen paastoa varten. Paastoavan tyypin 1 diabetesta sairastavan täytyy kuitenkin saada osaavaa ammattiapua paaston riskien arviointiin ja paaston aikaisen liikunnan ja ruokailujen suunnitteluun jo ennen paaston alkamista. Verensokeria tulee mitata usein tai käyttää verensokerin sensorointia. Paasto pitää keskeyttää, jos verensokeri laskee liikaa.