UKK-instituutti: runsas makoilu ja loikoilu ovat yhteydessä sydänterveyden riskitekijöihin
Viime vuosina on puhuttu paljon istumisen riskeistä, mutta nyt UKK-instituutti uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan nimenomaan makoilu ja loikoilu olivat niiden kestosta riippumatta yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonisairausriskiin. Kun taas runsaampi lyhyistä, alle 30 minuutin jaksoista kertynyt istuminen oli yhteydessä pienempään riskiin
UKK-instituutin KunnonKartta-väestötutkimuksessa tarkasteltiin liikemittarilla mitatun paikallaanolon osatekijöiden yhteyksiä sydänterveyden osoittimiin työikäisillä aikuisilla.
Valveillaoloaikaista paikallaanoloa on pitkään tarkasteltu istumisen kautta. Runsaan istumisen on todettu olevan yhteydessä aineenvaihduntahaasteisiin kuten insuliiniresistenssiin, verisuonten toimintahäiriöihin, viskeraalisen rasvan kerääntymiseen ja matala-asteiseen tulehdukseen. Liikemittaritutkimusten myötä paikallaanolon käsite on tarkentunut ja siitä pystytään tunnistamaan istuimisen lisäksi muitakin osatekijöitä.
Paikallaanolon osatekijät eroavat toisistaan paitsi asennon, myös aineenvaihduntaan ja sydänterveyteen liittyvien terveysyhteyksien osalta. Istuminen on yhteydessä suurempaan energiankulutukseen, tiheämpään sykkeeseen, vilkkaampaan verenkiertoon ja runsaampaan lihasaktiivisuuteen kuin makuulla olo. Seisominen puolestaan on yhteydessä vielä suurempaan lihasaktiivisuuteen ja vilkkaampaan aineenvaihduntaan kuin istuminen.
KunnonKartta-tutkimuksen tulosten mukaan työikäiset aikuiset viettivät keskimäärin 11 tuntia päivässä paikallaan, mikä jakautui seuraavasti: tunti ja 18 minuuttia makoillen, hieman reilut 5 tuntia loikoillen, 2 tuntia 50 minuuttia istuen sekä tunnin ja 52 minuuttia seisten. Loikoiluun kuuluvat makuuasennon ja ryhdikkään istumisen väliset asennot, mikä selittää sen suurta määrää.
Istumista kannattaa tauottaa
Runsaampi makoilu ja loikoilu olivat jaksopituudesta riippumatta yhteydessä suurempaan sydän- ja verisuonisairausriskiin, pienempään HDL-kolesteroliarvoon, suurempiin triglyseridiarvoihin ja suurempaan vyötärön ympärykseen.
Runsaampi lyhyistä, alle 30 min jaksoista kertynyt istuminen oli yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonisairausriskiin, suurempaan HDL-kolesteroliarvoon, pienempiin LDL- ja kokonaiskolesteroliarvoihin, pienempään triglyseridiarvoon ja kapeampaan vyötärön ympärykseen.
Runsaampi pitkistä, yli 20 minuutin jaksoista kertynyt istuminen puolestaan oli yhteydessä suurempaan vyötärön ympärykseen. Runsaampi seisominen, jaksopituudesta riippumatta, oli yhteydessä pienempään sydän- ja verisuonisairausriskiin, suurempaan HDL-kolesteroliarvoon ja kapeampaan vyötärön ympärykseen.
Makoilulla ja loikoilulla on siis keskenään samansuuntainen, terveyden kannalta epäedullinen yhteys sydänterveyden osoittimiin. Vastaavasti lyhyillä istumisjaksoilla ja seisomisella on keskenään samansuuntainen, terveyden kannalta edullinen yhteys.
Noin 20–30 minuutin jälkeen istumisen yhteys näyttäisi muuttuvan haitalliseksi, joten yhtäjaksoista istumista kannattaisi tauottaa 20–30 minuutin välein. Paikallaanolon terveysyhteyksiä tutkittaessa on tärkeää tunnistaa eri osatekijät ja huomioida myös niiden kertyminen eri pituisista jaksoista.
Lähde ja lisätietoja: UKK-instituutin tiedote 19.10.2025(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)