Syöminen ja kulutus tasapainoon

Painonhallinta on osa diabeteksen hoitoa

Painonhallinta tarkoittaa sekä nykypainon ylläpitämistä että tarvittaessa painonpudotusta. Ylipainoisen diabeetikon hoitoa tehostaa laihtuminen, mutta normaalipainoisella laihduttaminen ei ole perusteltua.

Tyypin 2 diabeteksen ensilinjan hoito on elintapahoito, johon tarpeen mukaan kuuluu myös laihtuminen. Tyypin 2 diabeetikolla jo 5–10 prosentin painonpudotus tehostaa insuliinin vaikutusta elimistössä ja auttaa siten alentamaan verensokeritasoa.

Normaalipainon ei tarvitse olla tavoite – terveyden kannalta saadaan hyödyllisiä vaikutuksia, kun pienikin painonpudotus jää pysyväksi. Verensokerin lisäksi painonhallinta on hyödyksi mm. verenpaineelle ja veren rasva-arvoille eli kolesterolille. On kuitenkin hyvä tietää, että edellä mainitut hyötyvaikutukset eivät jää pysyviksi, jos ruokavaliossa on puutteita.

Insuliinihoidon ja laihduttamisen yhteensovittaminen vaatii oman pohdintansa. Asiaa käsitellään osiossa Laihduttaminen ja diabeteslääkkeet

Tavoitteena pysyvät elintapamuutokset

Pysyvä painonpudotus on aina paras lopputulos. Erilaiset dieetit voivat pudottaa painoa nopeasti, mutta ne harvoin ovat pitkäaikaisratkaisuja, sillä liian vaikeaa tai omasta arjesta poikkeavaa ruokavaliota on vaikea noudattaa pitkäkestoisesti. Jotkin dieetit, kuten ENE-dieetti (erittäin niukkaenerginen), ovat liian pitkäkestoisina terveydelle haitallisia. Tästä huolimatta kukin saa määritellä itselleen sopivimman tavan laihduttaa. Tärkeintä on, ettei siitä ole terveyshaittaa.

Parhaat ja pysyvimmät laihdutustulokset saavutetaan maltillisella painonpudotustahdilla. Näin sekä keho että aivot pysyvät muutosten perässä. Sopiva tahti on 0,5–1 kg viikossa. Alussa painonpudotus voi olla nopeampaa ja on luonnollista, että tahti hidastuu, kun ylipainon määrä pienenee. Huomaa, että vaa'an lukemaan saattavat vaikuttaa myös muut asiat. Mm. ummetus ja liika nestemäärä kehossa voivat lisätä lukemaa. 

Pysyvät tulokset saavutetaan tekemällä itselle mahdollisimman helppoja ja toteuttamiskelpoisia muutoksia. Liian paljon ei tarvitse eikä kannatakaan lähteä muuttamaan kerralla, sillä yksi tai kaksi samanaikaista muutosta on vielä todennäköistä ja mahdollista toteuttaa. Liian korkealle kurottaminen voi lannistaa, kun taas onnistumiset kannustavat jatkamaan. 

Voit lähteä liikkeelle kartoittamalla omaan painoosi liittyviä tekijöitä. Niitä voivat olla ruokavalio, päivittäinen aktiivisuus, elämäntilanne jne. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta aina on jotain, johon pystytään itse vaikuttamaan. Muutos voi olla niinkin yksinkertainen, kuin kasvisten lisääminen, ruutuajan vähentäminen, aikaisempi nukkumaanmeno tai työmatkapyöräilyn aloittaminen. Kun ensimmäinen muutos on muodostunut osaksi arkea, aloitetaan seuraava muutos. Pikkuhiljaa vuodenkin sisällä omat elintavat ja ruokavalio voivat olla muokkautuneet hyvin erinäköiseksi ihan huomaamatta!


Oman edistymisen seuraaminen

Painonhallinnassa numeroita tärkeämpää on oma hyvinvointi. Normaalipainolle, alipainolle ja ylipainolle on asetettu painoindeksiraja-arvot, mutta kaikkien ns. hyvinvointipaino ei osu normaalipainon alueelle. Se ei automaattisesti tarkoita, että paino on epäterve. Hyvinvointipaino on yleensä paino, johon keho pyrkii, ja jossa on hyvä olla. Esimerkiksi hyvin urheilullinen ja lihaksikas ihminen voi painoindeksinsä perusteella on ylipainoinen, vaikkei tosiasiassa olisikaan.

On jokaisen oma päätös, haluaako tietää painoaan. Joitain punnitseminen motivoi, toisia se ahdistaa. Paino vaihtelee joka ikisellä päivän aikana ja päivästä toiseen johtuen mm. nestetasapainon muutoksista. Jos olet syönyt tänään kilon kasvista, painat kyseisen kilon verran enemmän, kunnes syöty ruoka tulee ulos. Jos olet juonut litran vettä ennen punnitusta, painat kilon enemmän, kunnes ylimääräinen neste poistuu. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita lihomista tai laihtumista. Punnitseminen ei siis ole tarkkaa tiedettä. Viikoittainen tai kuukausittainen punnitseminen kertoo jo varmemmin, jos muutosta on tapahtunut. Aamu on paras aika punnita.

Painoindeksi on kuitenkin suurimmalla osalla hyvä tapa tarkkailla omaa terveysriskiä. Ylipaino lisää sokeriaineenvaihdunnan sekä sydän- ja verisuonitautien riskin lisäksi mm. tiettyjen syöpien riskiä.

Painoindeksisi voit tarkastaa tästä linkistä löytyvästä laskurista, jonne syötetään oma paino ja pituus. Yli 25 painoindeksi määritellään ylipainoksi ja yli 30 lihavuudeksi. Yli 70-vuotiailla puolestaan painoindeksi 25–29,9 on tavoiteltava.

Vaa’alla käymistä nopeammin ja luotettavammin tietoa painon muutoksesta saat esimerkiksi vaatteittesi istuvuutta tai vyön reikiä seuraten tai vyötärönympärystä mittaamalla. Tärkeintä on, että mittaus tehdään samasta kohdasta kerrasta toiseen. Terveysriskit lisääntyvät, jos vyötärönympärys ylittää miehillä 94 cm ja naisilla 80 cm. Vyötärölle kertyvä rasva kertoo ns. sisäelinrasvasta. Sisäelinrasva on terveydelle ihonalaisrasvaa haitallisempaa, ja sen kertyminen voi heikentää esim. sokeriaineenvaihduntaa. Laihtuminen vähentää sisäelinrasvaa erityisen tehokkaasti. Liikunta voi auttaa kaventamaan vyötäröä, vaikka vaa’alla ei eroa näkyisikään.

Tahaton laihtuminen tai lihominen on hyvä ottaa puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa. Diabeteksen hoito on tällöin syytä tarkistaa.

Tukea painonhallintaan

Suurin osa kunnista tarjoaa painonhallintaryhmiä tai muulla nimikkeellä kulkevia elintapaohjausryhmiä. Ne ovat usein maksuttomia. Kysy omasta terveyskeskuksestasi, millaisia mahdollisuuksia kotikunnastasi löytyy.

Yksilöllistä ohjausta antavat ravitsemusterapeutit, diabeteshoitajat ja elintapaohjaukseen perehtyneet terveydenhoitajat. 

Tutustu myös Painonhallintataloon. Sieltä löydät maksutonta tukimateriaalia painonhallintaan. Voit keskustella yksilöllisen, verkkopohjaisen painonhallintaohjauksen mahdollisuudesta oman lääkärisi kanssa. Tiettyjen kriteerien täyttyessä lääkäri voi tehdä lähetteen terveyslaihdutusvalmennukseen.

 

Sivua viimeksi päivitetty: 3.6.2022