Ruokavaliosta terveyttä ja hyvinvointia

Ateriarytmi auttaa

Terveellisen ruokavalion toteutumista edesauttaa säännöllinen ateriarytmi. Se tarkoittaa sitä, että päivän aikana syödään 4–5 kertaa 3–5 tunnin välein. Tällöin ruokavalioon sisältyy aamiainen, lounas, päivällinen ja 1–2 välipalaa. 

Ateriarytmiä voidaan toteuttaa eri tavoin. Esimerkiksi vuorotyötä tekevän rytmi saattaa vaihdella vuorojen mukaan. Tärkeintä onkin se, että ateriaväli ja ruokamäärät pysyvät itselle sopivana. 

Säännöllinen ateriarytmi on avainasia painonhallinnassa. Painonhallinta on tärkeä osa ylipainoisen tyypin 2 diabeteksen hoitoa. Tyypin 1 diabeetikon ylipaino voi lisätä insuliiniresistenssiä. Ateriavälien venyessä nälkä pääsee helposti kasvamaan liian suureksi. Tämä hankaloittaa ruokamäärien ja syömisnopeuden hallintaa, ja ruokaa tulee otettua helpommin lisää. Nälän pysyessä sopivalla tasolla vältytään myös ylimääräisiltä mieliteoilta. Diabeetikko hyötyy säännöllisyydestä myös aterianjälkeisen verensokerin hallinnassa sekä ruoan ja lääkityksen yhteensovittamisessa. Syöminen riittävän usein päivän aikana mahdollistaa myös sen, että monipuolinen syöminen, kuten puoli kiloa kasviksia päivässä toteutuu – jotain pientä jokaiselle syömiskerralle. 

Katso myös Syö hyvää -miehen ajatuksia ateriarytmistä.

Rasvaa sopivasti ja pehmeistä lähteistä

Jokainen tarvitsee ruokavalioonsa sopivasti rasvaa – rasvan lähteisiin tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota. Pehmeää eli tyydyttymätöntä rasvaa tarvitaan kehon normaaliin toimintaan. Riittävä saanti mm. hoitaa sydän- ja verisuoniterveyttä, ravitsee aivoja ja hermostoa sekä auttaa ennaltaehkäisemään muistisairauksia. Suurin osa, vähintään 2/3 päivän rasvan saannista tulisi olla pehmeää rasvaa. Näitä ovat esimerkiksi huoneenlämmössä juoksevat kasviöljyt, kasvirasvalevitteet, juoksevat margariinit, pähkinät, siemenet ja mantelit. Myös avokadon ja kalan rasva on pehmeää rasvaa.

Näin saat sopivasti pehmeää rasvaa päivittäin:
  • Leiville 60 % rasvaa sisältävä kasvirasvalevite
  • Salaatinkastikkeena tai lämpimien kasviksien joukkoon 1–1,5 rkl öljyä tai öljypohjaista salaatinkastiketta
  • 2 rkl siemeniä, pähkinöitä tai manteleita 
  • Ruoanvalmistusrasvana esimerkiksi rypsiöljy, rasialevite tai pullomargariini
Nyrkkisääntö minkä tahansa arkikäytössä olevan elintarvikkeen valintaan: korkeintaan 1/3 rasvasta kovaa eli tyydyttynyttä rasvaa. Tämä on helppo tarkastaa pakkausselosteesta

Runsas kovan eli tyydyttyneen rasvan saanti on riskitekijä monelle sairaudelle. Se heikentää insuliiniherkkyyttä, joten kovan rasvan korvaaminen pehmeällä rasvalla on lääke myös diabeteksen hoidossa. Ruokavalion rasvakoostumus on erityisen tärkeä sydän- ja verisuoniterveydelle. Kovaa rasvaa saadaan usein ns. piilorasvana. Liha- ja lihavalmisteet, rasvaiset maitovalmisteet ja leivonnaiset ovat esimerkkejä tällaisista. Muita kovan rasvan lähteitä ovat voi ja voita sisältävät rasvalevitteet. Kasviperäisistä rasvoista kookos-, palmu- ja palmunydinöljy ovat myös runsaasti kovaa rasvaa sisältäviä. Vaihtaminen esimerkiksi vähärasvaisempiin lihavalmisteisiin, maitotuotteisiin ja juustoon on terveysteko. Rasvan saannin pieneneminen vähentää myös päivittäistä energian saantia eli edistää painonhallintaa. 

Transrasvat lasketaan koviin rasvoihin. Niitä saadaan Suomessa keskimäärin hyvin vähäisiä määriä ja lähteet ovat pääosin samoja kuin tyydyttyneen rasvan lähteet.

  salaatit

Kuitu on tutkitusti hyväksi

Kuitupitoisella ruoalla on monia terveyshyötyjä. Kuitu pidentää syömisestä tulevaa kylläisyyden tunnetta, joten siitä on apua painonhallinnassa. Lisäksi kuitu ikään kuin laimentaa ruoan energiapitoisuutta, koska kuitu ei sisällä energiaa, vaikka se täyttääkin mahaa. 

Kuitu tasoittaa aterian jälkeistä verensokerin nousua. Se hidastaa ruuan hiilihydraattien imeytymistä verenkiertoon muun muassa hidastamalla mahalaukun tyhjenemistä. 

Kuitu saa myös suoliston voimaan hyvin. Se tunnetusti ehkäisee ja hoitaa ummetusta. Runsaskuituinen ruokavalio pienentää paksusuolen syövän riskiä. Myös hyvää tekevät suolistobakteerit nauttivat runsaskuituisesta ruosta.

Kuitupitoisella ruoalla on myös muita hyviä vaikutuksia: se ehkäisee tyypin 2 diabetesta ja auttaa kolesteroliarvojen hallinnassa.

Suomalaiset saavat keskimäärin liian vähän kuitua ruoastaan. Naisille suositellaan vähintään 25 g ja miehille 35 g päivässä. Diabeetikko hyötyy vieläkin suuremmasta määrästä; 40 g/vrk. Riittävä kuidun saanti taataan syömällä monipuolisesti täysjyväviljaa ja puoli kiloa eli 5–6 oman kourallisen kokoista annosta kasvista, marjaa ja hedelmää päivässä. Vilja-annosten suositeltava määrä on naisille 6 annosta ja miehille 9 annosta päivässä. Yksi annos tarkoittaa yhtä leipäviipaletta tai 1 dl annosta riisiä, pastaa tai jyvälisäkettä. Puurolautasellinen vastaa jo kahta viljatuoteannosta.

Pakkausmerkinnät auttavat kuitupitoisten leipien valinnassa. Runsaskuituisessa leivässä on kuitua vähintään 6 g/100 g. Ruisleivissä on aina vähintään 10 g/100 g kuitua. Runsaskuituisten vaihtoehtojen määrä kasvaa koko ajan ja myös runsaskuituisia vaaleita leipä löytyy valikoimasta runsaasti. 

Seuraavat päivän aikana syödyt ruoat sisältävät yhteensä 40 g kuitua. Tavoite 25–35 g tulee täyteen jo vähemmästäkin. Suluissa on ilmoitettu kunkin annoksen kuitumäärä.

  • syvä lautasellinen (3–4 desilitraa) kaurahiutalepuuroa (4 g)
  • 6 palaa täysjyväruisleipää (yhteensä 18 g)
  • 2–3 dl lämmintä juures-papulisäkettä pääaterialla (6 g)
  • 2 dl tuoretta kasvissalaattia, jossa 2 tomaattia, kurkkua ja salaattia (3 g)
  • 2 omenaa, appelsiinia tai päärynää (6 g)
  • 2–3 dl marjoja (3 g)
Jos esimerkkipäivän leipä olisikin ollut vähemmän kuitua sisältävä, niin ero kuidun määrässä olisi ollut huima.

Terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön olemme julkaisseet repäisylehtiön, jonka avulla on helppo kertoa kuidusta asiakkaalle. Saatavilla D-kaupasta.

Alla olevissa kuvissa on kaikissa sama määrä kuitua (3 g). 

ruisleipäpala
Pieni pala täysjyväruisleipää (paino 20 grammaa): 3 grammaa kuitua
mansikoita
3 desilitraa mansikoita: 3 grammaa kuitua
vihreitä papuja
110 grammaa herneitä ja/tai papuja: 3 grammaa kuitua
omena
Omena (paino 140 grammaa): 3 grammaa kuitua
vadelmia
2 desilitraa vadelmia: 3 grammaa kuitua
tomaatteja
2 tomaattia (paino 210 grammaa): 3 grammaa kuitua


Suolaa maltillisesti

Sydänterveyden ylläpitäminen on diabeetikolle erityisen tärkeää, sillä diabetes altistaa valtimotaudille. Verenpaineen hoito kulkee siksi diabeteksen hoidon rinnalla. Maltillinen, mahdollisimman vähäinen suolan käyttö on kannustettavaa. Liiallisella suolan käytöllä on myös muita haittavaikutuksia, se mm. lisää osteoporoosin ja mahasyövän riskiä. 

Natrium on suolan haitallinen ainesosa. Kun ruokavalio on monipuolinen, ei lisättyä suolaa itseasiassa edes tarvita päivittäisen natriumin tarpeen täyttymiseksi. Saantisuositus on siitä huolimatta korkeintaan 5 g suolaa päivässä, joka vastaa yhtä teelusikallista. Tämä on enemmänkin tavoite, johon olisi hyvä pyrkiä, sillä suomalaiset saavat tähän nähden  keskimäärin 1,5-2-kertaisen määrän suolaa ruokavaliostaan. 

Suola kannattaa valita jodioituna. Jodin saannin varmistamisen ei kuitenkaan tule olla syy runsaaseen suolan käyttöön; jodia saadaan ruokavaliosta mm. maitovalmisteista, kalasta, kananmunista. Esimerkiksi leipiin käytetään tätä nykyä jodioitua suolaa. Erikoissuolat eivät sisällä jodia, mutta niissä on saman verran haitallista natriumia kuin tavallisessa suolassa. Ne eivät siis ole parempi valinta. Mineraalisuolat puolestaan sisältävät vähäisemmän määrän natriumia ja ne ovat täydennetty jodilla, joten ne soveltuvat sydänystävällisempään ruoanlaittoon. 

Makuaisti tottuu nopeasti vähäisempään suolan määrään – toisaalta se tottuu nopeasti myös suurempaan suolan määrään. Kotona voit helposti vähentää suolan käyttöä ruoanvalmistuksessa valitsemalla mineraalisuolaa tai kokonaan suolattoman ruoanvalmistuksen. Yrtit, pippurit, sitruunamehu, etikat ja suolattomat mausteseokset tuovat makua ruokaan. Valitsemalla kaupan hyllyiltä vähemmän suolaa sisältäviä tuotteita (esim. leivät, leikkeleet) voit myös merkittävästi pienentää suolan saantia. Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteinen Sydänmerkki ohjaa tällaisiin valintoihin. 

Juomienkin valinta tärkeää

Vesi on paras janojuoma. Kivennäisvesistä arkikäyttöön soveltuvat sokerittomat ja suolattomat versiot. Myös hedelmäsokeri on sokeria. Sokerittomat ja keinotekoisesti makeutetut virvoitusjuomat ja mehut ovat kuitenkin hyvä valinta, jos pelkkä vesi ei janojuomana maistu.  Hypoglykemioiden hoidossa tarvitaan kuitenkin sokeria sisältävää mehua. Lisää hypoglykemioiden hoidosta täällä.

Ruokajuomaksi suositellaan rasvatonta maitoa ja piimää tai vettä. Kalsiumtäydennetyt kasvimaitojuomat voivat korvata maitovalmisteet. On hyvä muistaa, että myös rasvattomat maitovalmisteet sisältävät energiaa, eivätkä ne siksi sovellu janojuomiksi.

Juomia tarvitaan päivän aikana n. 1–1,5 litraa. Fyysinen aktiivisuus ja lämpötila voivat lisätä tarvetta. Kahvi ja tee lasketaan päivän nestemäärään janojuomien ja ruokajuomien lisäksi.

Alkoholin käyttö ei ole diabeetikoltakaan kiellettyä. Alkoholijuomat sisältävät runsaasti energiaa joko itsensä alkoholin tai juomiin lisätyn sokerin vuoksi. Kermapohjaiset liköörit sisältävät lisäksi rasvaa. Painonhallitsijan tulee käyttää alkoholia erityisen harkiten. Naisille suositellaan korkeintaan 1 kerta-annos ja miehille 2 kerta-annosta. Alkoholijuomia ei tulisi nauttia päivittäin.

marjasorbetti

Tarvitseeko diabeetikko erityistuotteita?

Nykytiedon mukaan sokeri soveltuu kohtuumäärissä myös diabeetikon ruokavalioon. Aiemmin sokerin käyttö on ollut diabeetikolta kielletty kehittymättömämpien hoitomenetelmien vuoksi. Suuret määrät sokeria saattavat nostaa verensokeria liikaa, jos käytössä ei ole ateriainsuliinia, jolla vaikutusta kompensoidaan. 

Näin ollen sokerittomille tai keinotekoisesti makeutetuille tuotteille ei ole erillistä tarvetta. Niiden käyttö ei kuitenkaan ole kielletty, eivätkä ne aiheuta diabetesta. 

Kevyttuotteitakin voi käyttää, mutta vain saman verran kuin tavallista tuotetta käytettäisiin. Kevyttuotteissakin on energiaa ja tuoteryhmästä riippuen niissä voi olla yllättävän paljon rasvaa (esim. kevytmetvursti).

ravintolisät

Ravintolisät ja diabetes

Terveyden kannalta suositeltavinta on saada vitamiinit ja kivennäisaineet suoraan ruoasta. Monipuolisesta ruokavaliosta ne saadaankin ilman ylimääräistä vaivannäköä. Ne imeytyvät tällöin luonnollisella tavalla, eikä liikasaannista ole vaaraa. Ravintolisien ei voida taata toimivan yhtä hyvin kuin ruuasta saatavat ravintoaineet ja joissain tapauksissa niistä voi olla jopa haittaa. Esimerkiksi omega 3 -valmisteet, ns. kalaöljyvalmisteet, eivät nykytiedon mukaan ole terveysvaikutuksiltaan verrattavissa kalasta saatavaan rasvaan. Ravintolisillä ei voida ehkäistä tai hoitaa diabetesta. 

D-vitamiini
on ainoa ravintolisä, jota suositellaan yleisesti Suomessa asuville, sillä emme saa riittävästi auringonvaloa. Alle 2-vuotiaille sekä odottaville ja imettäville äideille suositellaan 10 µg D-vitamiinilisää ympäri vuoden, 217 vuotiaille puolestaan 7,5 µg lisänä on sopiva määrä. 

Aikuisille suositellaan 10 µg lisää loka-maaliskuussa. Ne aikuiset, jotka saavat ruokavaliostaan riittävästi D-vitamiinia eivät kuitenkaan tarvitse erillistä lisää. D-vitamiinin lähteitä ruokavaliossa ovat mm. D-vitaminoidut maitovalmisteet, rasvalevitteet ja kala. 

Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 µg D-vitamiinilisää ympäri vuoden. 



Sivua viimeksi päivitetty: 7.6.2022