Tyypin 1 diabetes -polku:
Verensokeriseuranta
Tällä sivulla:
Verensokerin seuranta Verensokeritavoitteet Verensokerin vaihtelut Verensokerin vaihtelun hoitoVerensokerin seuranta
Päivittäinen toiminta vaikuttaa verensokeriin, ja seurannan avulla voi pitää sokeritasapainon kunnossa.
Tyypin 1 diabeteksessa verensokeria seurataan useimmiten glukoosisensoroinnilla. Arkikielessä puhutaan lyhyesti sensoroinnista. Sensoreita on erilaisia, ja sensori voi olla myös yhdistettynä insuliinipumppuun. Glukoosisensori mittaa verensokeria eli glukoosia soluvälinesteestä ja lähettää arvon diabetesta sairastavan kännykkään, sensorin vastaanottimeen tai insuliinipumppuun.
Sensorointi mahdollistaa jatkuvan verensokerin seuraamisen. Se luo turvaa, ja sen tarkoitus on helpottaa päivittäistä elämää. Verensokeri muuttuu soluvälinesteessä hitaammin kuin verisuonissa, joten sensorointi on sormenpäämittaukseen verrattuna hivenen jäljessä. Jos verensokeritaso vaihtuu nopeasti, sensori ei ehdi muutokseen mukaan.
Joskus voi kuitenkin edelleen tulla tilanteita, joissa sokeri täytyy mitata sormenpäästä. Sormenpäästä mittaamista kannattaa harkita, jos oma olo ei vastaa sensorin tulosta tai verensokeri on matala.
Kertaa verensokerin mittausohjeet videolta
Lue lisää
Verensokeritavoitteet
Diabetes on yksilöllinen sairaus. Siksi myös verensokeritavoitteet ja verensokerin seurantatarve voivat vaihdella eri henkilöillä. Verensokeritavoitteisiin ja seurantatiheystarpeeseen vaikuttavat esimerkiksi hoitotasapaino, herkkyys hypoglykemiaan, muut sairaudet sekä ikä ja toimintakyky.
Omaseurantaan sopivat suurimmalle osalle tyypin 1 diabeteksen yleiset verensokeritavoitteet.
Yleiset verensokeritavoitteet
- paastoverensokeri tai verensokeri ennen ateriaa 3.9–7 mmol/l
- verensokeri 2-3 tuntia aterian jälkeen alle 10 mmol/l
Jos et tiedä omia verensokeritavoitteitasi, kysy asiasta seuraavalla hoitokäynnilläsi.
HbA1c eli sokerihemoglobiini (niin sanottu pitkäsokeri) mitataan laboratoriokokeena yleensä 1–2 kertaa vuodessa. HbA1c kuvaa punasolujen sokeristumisen astetta eli sitä, kuinka paljon verenkierrossa kulkevaa sokeria on tarttunut punasoluihin. HbA1c kertoo keskimääräisen verensokeritason mittausta edeltävän 2–8 viikon ajalta.
Glukoosisensoroinnin yleiset tavoitteet
Tavoitealueella 3,9 – 10 mmol/l olevien verensokeriarvojen osuus eli TIR (time in range)
– yleensä 70 % tai enemmän
– iäkkäillä tai hypoglykemiariskissä olevilla yli 50 %
Matalien verensokeriarvojen eli hypoglykemioiden osuus
– 3 – 3,9 mmol/l osuus alle 4 %
– alle 3 mmol/l osuus alle 1 %
Korkeiden verensokeriarvojen osuus
– yli 10 mmol/l enintään 25 %
– yli 13,9 mmol/l enintään 5 %
Tunnista ketoasidoosin vaara
Insuliinin puute elimistössä voi aiheuttaa diabetesta sairastavalle ketoaineiden kertymistä elimistöön. Tila voi hoitamattomana johtaa ketoasidoosiin eli happomyrkytykseen, mikä on hengenvaarallinen tila.
Siksi ketoaineet tulisi mitata, jos verensokeri on yli 15 mmol/l. Ketoaineiden mittaaminen on tarpeen myös kuumeessa ja erityisesti oksennus- ja ripulitaudin aikana.
Verensokerin vaihtelun syitä
Verensokeri ei koskaan pysy aivan tasaisena, vaan heilahtelut suuntaan tai toiseen ovat normaaleja.
Glukoosisensoroinnin tuloksia kannattaa opetella tarkastelemaan. Jos verensokeri heittelehtii päivittäin ilman selittävää syytä, kannattaa sensorin tuloksista tarkastella arvoja
– nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä
– liikunnan aikana ja jälkeen
– ateriaa ennen ja sen jälkeen.
Korkean verensokerin syitä
– aamunkoittoilmiö eli verensokeri nousee aamuyöllä
– perusinsuliiniannos tai basaali on riittämätön
– perusinsuliinin vaikutusaika on riittämätön
– verensokeri on korkea nukkumaan mennessä
– verensokeri on käynyt yöllä matalalla
Matalan verensokerin syitä
– perusinsuliiniannos tai basaali on liian suuri yön aikana
– edellisenä päivänä harrastettua liikuntaa tai muuta fyysistä rasitusta ei ole huomioitu insuliiniannostelussa
Korkean verensokerin syitä
– edellisen aterian insuliiniannostelu ei ole onnistunut
– hiilihydraatti-insuliinisuhde ei ole oikea
– hiilihydraattien määrä on arvioitu väärin
– insuliinin pistäminen on unohtunut
– matalasta verensokerista johtuva reaktiivinen nousu
Reaktiivinen nousu on elimistössä käynnistynyt vastareaktio liian matalalle verensokerille. Elimistö tunnistaa matalan verensokerin stressitilaksi ja insuliinin vastavaikuttajahormonit vapauttavat maksasta sokeria vereen. Verensokeri voi pysyä koholla monta tuntia.
Matalan verensokerin syitä
– edellisen aterian insuliiniannostelu ei ole onnistunut
– hiilihydraatti-insuliinisuhde ei ole oikea
– hiilihydraattien määrä on arvioitu väärin
– edeltävää liikuntaa tai muuta fyysistä rasitusta ei ole huomioitu insuliinin annostelussa
Verensokeri voi vaihdella myös seuraavista syistä
– insuliini on mennyt tehottomaksi
– pistospaikkaongelmat, insuliini ei imeydy kunnolla
– hormonaaliset syyt, esimerkiksi kuukautiset
– tulehduksellinen sairaus
– stressi
Verensokerin vaihtelun hoito
Tilapäisesti korkea verensokeri
Korkeaa verensokeria korjataan ylimääräisellä pikainsuliiniannoksella. Korjaukset kannattaa tehdä yleensä aterioiden yhteydessä eli pistää pikainsuliini sekä hiilihydraateille että korkealle verensokerille. Korkealle verensokerille pistettävää insuliinia kutsutaan korjausinsuliiniksi.
Korjausinsuliinia varten pitää tietää, kuinka paljon 1 yksikkö laskee verensokeria. Tätä kutsutaan insuliiniherkkyystekijäksi. Lisäksi pitää miettiä, mihin arvoon verensokeri korjataan. Pumppuhoidossa nämä tiedot on ohjelmoitu pumpun annosoppaaseen.
Aterioiden välillä tehtävät korkean verensokerin korjaukset pitää tehdä varovasti. Insuliinipistosten välillä tulee olla kaksi tuntia.
Hypoglykemia
Hypoglykemia tarkoittaa liian matalaa verensokeria. Hypoglykemia syntyy, kun verensokeri on alle 4 mmol/l. Hypoglykemia voi johtua esimerkiksi liian suuresta insuliiniannoksesta, syömättömyydestä tai liikunnasta.
Hypoglykemian oireita ovat muun muassa vapina, kalpeus, hikoilu ja sydämentykytykset.
Kertaa verensokerin mittaustekniikka
Eri verensokerimittareiden ja pistolaitteiden toimintaperiaatteet ovat hyvin samanlaisia. Niiden tulokset ovat luotettavia, jos mittaustekniikka on kunnossa ja mittausvälineitä säilytetään oikein.
Haluatko lisää tietoa tyypin 1 diabeteksesta?
Tutustu seuraaviin oppaisiimme ja esitteisiimme, jotka olemme laatineet omahoidon tueksi. Muista myös diabetestunnukset!