Tyypin 1 diabetes -polku:
Jalat
Tällä sivulla:
Jalkojen omahoidon perusteet Jalkoihin liittyviä ongelmia Jalkojen tutkiminen ja riskinarviointi kotona Jalkojen tutkiminen vastaanotolla Kävely ja diabetes Kengät ja sukatJalkojen omahoidon perusteet
Jalkojen omahoidon ja jalkaterveyden kokonaisuus koostuu monesta yhtä aikaa ja erikseen vaikuttavasta tekijästä.
Omahoitoa ovat kengät, joilla ylläpidetään jalkojen toiminnallisuutta ja ennaltaehkäistään jalkojen virheasentojen syntymistä. Kenkä mahdollistaa myös yksilöllisten apuvälineiden käytön. Apuvälineitä ovat esimerkiksi silikoniset varvastuet (varvasortoosit) ja yksilölliset pohjalliset.
Omahoidossa tulisi kiinnittää huomiota myös alaraajojen hyvään lihasvoimaan, nivelten liikkuvuuteen ja kehon tasapainon hallintaan. Kun ne ovat kunnossa, vältytään monilta jaloissa esiintyviltä ongelmilta.
Diabetesta sairastavan hoitoon osallistuu useita terveydenhuollon ammattilaisia. Asiantuntijoista muodostuu moniammatillinen tiimi, jonka yksi tärkeä jäsen on jalkaterapeutti.
Jalkoihin liittyviä ongelmia
Diabetekseen sairastumisen alkuvaiheessa on tärkeä kartoittaa jaloissa jo esiintyviä jalkojenhoidollisia ongelmia ja jalkojen rakenteellisia tai jalkojen nivelten toiminnallisia muutoksia. Muutokset jaloissa voivat olla synnynnäisiä tai niitä on voinut tulla tapaturmaisesti. Myös muut sairaudet, esimerkiksi reuma, nivelpsoriasis ja nivelrikko, voivat muokata niin jalkojen kuin koko alaraajan toimintaa.
Tyypillisiä jalkoihin liittyviä ongelmia
– vaikeus hoitaa ja tutkia jalat omatoimisesti
– jalkojen kynsien tai ihon ongelmat
– alaraajojen rakenteelliset ja nivelten toiminnalliset ongelmat, rasitusvammat ja hermopinteet
– vaikeus löytää sopivia kenkiä
– kehon tasapainon hallinta
– kävelyvaikeudet.
Tavalliset, pieniltäkin tuntuvat vaivat jaloissa voivat aiheuttaa diabetesta sairastavalle vakavia ongelmia. Pieni vaiva kasvaa isoksi, kun se yhdistyy alaraajan verenkierron heikentymiseen tai hermovaurioihin.
Näiden tavallisten jalkaongelmien tunnistaminen jalkaterapeutin vastaanotolla olisi tärkeää jo heti diabeteksen puhjettua.
Löydä asiantuntija omalta paikkakunnaltasi
Jalkojen tutkiminen ja riskinarviointi kotona
Jalkaterveyden suunnittelu alkaa jalkojen tutkimisesta. Kaikkia jalkaterveyteen vaikuttavia tekijöitä tai jaloissa esiintyviä diabetekseen liittyviä lisäsairauksia ei ole mahdollisuus tutkia itse luotettavasti. Monia asioita voi kuitenkin selvittää sairastumisen alusta lähtien itse.
Neljä omahoidon keinoa
1 Seuraa jalkojesi tuntoa
Katso videolta, miten voit testata jalkojesi tunnon yhdessä läheisesi kanssa kotioloissa. Tutkimus on suuntaa antava, mutta voi antaa tärkeätä silloin kun jalkojesi tuntoa ei ole vielä koskaan tutkittu.
2 Täytä jalkojen oirekyselylomake ennen vastaanotolle menoa
Diabetekseen liittyvä hermovaurio voi olla hyvin moninainen ja sen tutkimiseksi ei ole vain yhtä kattavaa tutkimusta. Oirekyselylomakkeessa on 15 kohtaa, joilla etsitään alaraajoissasi mahdollisesti esiintyviä hermosto-oireita.
Tyypin 1 diabetesta sairastavilla esiintyy hyvin harvoin diagnoosihetkellä hermostomuutoksia, minkä vuoksi listaan kerättyjä oireita ei välttämättä tarvitse tarkistaa. Jos kuitenkin sairastut aikuisena, lomakkeen täyttäminen voi olla hyödyllistä. Iän myötä oireita on voinut ilmaantua myös muista syistä. Niitä ovat esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinten ongelmiin liittyvät syyt.
Täytä lomake ennen hoitoyksikön vastaanotolle menoa ja lähetä se etukäteen sähköisen asiointikanavan kautta tai tulosta mukaan vastaanotolle.
Kyselyn tietoja voidaan käyttää pohjana jalkojesi hermosto- ja verisuoniterveyden tutkimukselle, joka tehdään vastaanotolla.
3 Täydennä kipupiirros
Kipupiirros on visuaalinen kuvaus, joka ilmentää kipua ja sen sijaintia kehossa.
Piirrä tai kuvaa kirjoittamalla piirrokseen alueet, joilla tunnet kipua. Kuvaile myös kivun luonnetta: onko kipu jatkuvaa, aaltoilevaa, jyskyttävää, polttavaa tai terävää.
Lääkäri voi hyödyntää myös kipupiirrosta diagnoosin teossa ja hoitosi suunnittelussa.
4 Täydennä esitäytetty jalkojen riskiluokkalomake
Jalkojen riskiluokan arviointi auttaa ennakoimaan mahdollisia jalkaongelmia. Riskiluokka kuvataan asteikolla 0 – 3, jossa
0 tarkoittaa hyvin pientä riskiä
1 tarkoittaa pientä riskiä
2 tarkoittaa kohtalaista riskiä
3 tarkoittaa suurta riskiä.
Täydennä lomakkeesta kohta riskiluokka 0 ennen vastaanotolle menoa ja lähetä se etukäteen sähköisen asiointikanavan kautta tai tulosta mukaan vastaanotolle.
Jalkojen tutkiminen vastaanotolla
Jalat tutkitaan hoitopaikassa kerran vuodessa. Jalkojen tutkiminen vuosittain kuuluu jokaisen diabetestyypin hoitosuunnitelmaan.
Ota mukaan vastaanotolle kotona etukäteen tekemäsi selvitykset eli
– oirekysely tai kipupiirros
– tuntotestin tulos
– jalkojen riskiluokkalomake.
Ne auttavat lääkäriä jalkojen riskiluokan määrittämisessä.
Jalkojen riskiluokitus on yksi tapa arvioida diabetesta sairastavan jalkaterveyttä. Riskiluokituksella löydetään ne diabetesta sairastavat, joilla on suurentunut riski saada pitkittynyt jalkahaava tai vaikea alaraajojen verenkierto-ongelma. Riskiluokituksen perusteella arvioidaan myös tarvetta hoidoista ja ohjauksesta jatkossa.
Riskiluokan perusteella lääkäri
- ohjaa sinut tarvittaessa jalkaterapeutin vastaanotolle
- arvioi, tarvitsetko lähetteen apuvälinearvioon
- apuvälineitä ovat esimerkiksi yksilölliset pohjalliset tai varpaiden asentoa korjaavat tai suojaavat yksilölliset ortoosit
- arvioi, tarvitsetko lähetteen kenkäarvioon jalkaterapeutille tai fysioterapeutille
- arvioi, tarvitsetko lähetteen alaraajojen toimintaa vahvistavien harjoitteiden ohjaukseen
- arvioi, tarvitsetko muun terveydenhuollon asiantuntijan, esimerkiksi verisuonikirurgin, ortopedin, ihotautilääkärin tai haavahoitajan konsultaatiota.
Lisäksi lääkärin vastaanotolla mietitään, onko lääkitykselläsi vaikutusta jalkaterveyteesi eli ovatko diabeteslääkityksesi ja valtimoterveyttäsi edistävä lääkityksesi kohdallaan.
Kävely ja diabetes
Kävely on helppo mutta monimutkainen tapahtumasarja
Hermovaurion eli neuropatian vaikutus kävelyyn
Sidekudosmuutosten vaikutus kävelyyn
Sidekudosmuutosten vaikutus jalkaterän ja nilkan nivelten liikkeisiin
Muutokset kävelyssä johtavat monenlaisiin ongelmiin
Kävely on helppo mutta monimutkainen tapahtumasarja
Kävely on useimmille helppoa, se on hyvää perusliikuntaa ja sillä on paljon terveyshyötyjä. Moni käveleekin useita tuhansia askeleita päivän aikana. Kävely on kuitenkin monimutkainen tapahtumasarja, johon vaaditaan erityisesti hyvää tasapainon hallintaa, mutta myös lihasvoimaa, nivelten liikkuvuutta, kestävyyttä ja koordinaatiota.
Diabeteksella voi olla vaikutus kävelyn eri vaiheisiin. Nämä aiheutuvat joko hermoston, nivelistön tai verenkierron toimintahäiriöistä.
Hermovauriona ilmenevä ihotunnon aleneminen, lihasvoiman heikentyminen ja asento- ja liikeaistin heikentyminen vaikuttavat merkittävästi tasapainon hallintaan. Diabetes voi vaikuttaa myös näköön, jolla on iso osa tasapainoisen asennon hallinnassa.
Diabetesta sairastavan jalkaterveyden seurannassa tarkastellaan myös kävelyä. Kävelyn muutoksien syiden selvittely ja hoitomahdollisuuksien ja kuntouttavien toimien aloittaminen ovat tärkeitä niin jalkaongelmien ennaltaehkäisyssä kuin vakavien jalkaongelmien hoidossa. Tutkimisesta ja seurannasta vastaa joko jalkaterapeutti tai fysioterapeutti.
Tasapaino vaikuttaa moneen päivittäiseen toimintaan, myös kävelyyn. Kehon tasapainoa säätelevät
– ihotunto
– asento- ja liikeaisti eli niin sanottu proprioseptinen järjestelmä
– näkö ja kuulo
– korvan sisällä sijaitsevat tasapainoelimet.
Hermovaurion eli neuropatian vaikutus kävelyyn
Kävelynopeuden muutokset
– tukivaiheen pidentyminen
– heilahdusvaiheen myöhästynyt lihasaktivaatio ja muuttunut voiman tuotto
– askeltiheys
– askeleen ja askelparin ottamiseen kuluva aika
Kävelyn etäisyyksien muutokset
– askelparin pituus
-askeleen pituus ja leveys
– jalkaterän kulma
Lisätietoa
Asento- ja liikeaistin eli proprioseptisen järjestelmän avulla keho saa tietoa kehon asennosta ja sitä kautta tarpeesta asennon korjaamiseen.
Asento- ja liikeaistijärjestelmän häiriintyminen johtaa lisääntyneeseen kehon huojuntaan, altistaa kaatumiselle ja lisää jalkapohjaan tulevaa rasitusta.
Tunnon aleneminen on neuropatian tunnetuin oire, koska se on valtimoverenkierron kanssa toinen tärkeä tutkimus, joilla arvioidaan jalkojen riskiluokkaa.
Tunnon merkitys ei ole kuitenkaan vain kertoa kehoa uhkaavista vaaroista, vaan tuntoaistimuksella on tärkeä merkitys myös tasapainon säätelyssä.
Lihaksille viestejä vievän hermoston eli motorisen hermoston vauriot voivat johtaa lihasvoiman heikentymiseen, lihasten voiman tuottoon ja sitä kautta myös tasapainon hallintaan. Lihaksiston surkastuminen on myös mahdollista. Ihonalaisen kudoksen ohentuessa jalkapohjasta häviää pehmustava suoja, minkä vuoksi jalkapohjaan tuleva rasitus lisääntyy.
Sidekudosmuutosten vaikutus kävelyyn
Diabetesta sairastavilla esiintyy muuta väestöä enemmän erilaisia tuki- ja liikuntaelinsairauksia, kuten jäätynyttä olkapäätä, rannekanavan ahtautumista, napsusormia ja kämmenkalvon kutistumia.
Diabeteksessa nämä oireet aiheutuvat korkeiden sokeriarvojen aiheuttamasta vauriosta sidekudoksen valkuaisainerakenteissa. Oireet näkyvät usein ensimmäisenä kehon jänteisten osien ja lihaksia peittävien peitinkalvojen kiristymisenä. Muutokset vaikuttavat nopeasti nivelten ja myös lihasten toimintaan.
Nivelistön liikkuvuuden muutokset puolestaan aiheuttavat monenlaisia korvaavia muutoksia muissa nivelissä.
Kävelyn kannalta tärkeää on kävelyn ensimmäinen vaihe, jossa kantapää koskettaa maahan. Tätä vaihetta kutsutaan myös kantaiskuksi. Kantaiskussa nilkan tulee koukistua riittävästi. Kantapään osuessa maahan nilkka on 90 asteen kulmassa, mutta liikkuvuutta nilkassa täytyy olla noin 10-20 astetta. Jos nilkan koukistuksessa liike jää vajaaksi, korjaavana liikkeenä tapahtuu usein muun muassa alemman nilkkanivelen voimakas sisäkierto.
Nilkan liian aikainen ja liian pitkään kestävä sisäkierto aiheuttaa ongelmia kävelyn loppuvaiheessa tapahtuvaan varvastyöntöön. Varvastyöntö ei tapahdu isonvarpaan kärjellä vaan varpaan sisäsivulla. Tämä saattaa johtaa muun muassa vaivaisenluun kehittymiseen sekä ihon paksuuntumiseen isonvarpaan sisäreunalla sekä päkiän alla erityisesti isonvarpaan viereisen varpaan tyvinivelen alla.
Myös itse ison varpaan tyvinivelen liikkuvuus voi alentua sidekudoksen sokeristumiseen liittyen. Isovarpaan tyvinivelen hyvä liikkuvuus ja isovarpaan hyvä lihasvoima ovat kehon tasapainon hallinnan ja normaalin kävelyn kannalta erittäin tärkeitä. Isovarpaan tyvinivelen ojennusliikkeen tulisi olla vähintään 45 astetta, jotta normaali kävely on mahdollista. Isovarpaan toimintahäiriö voi johtaa monenlaisiin muihin ongelmiin.
Sidekudosmuutosten vaikutus jalkaterän ja nilkan nivelten liikkeisiin
Jalkojen riskiluokkaa määritettäessä tulisi tutkia
– nilkan koukistus
– nilkan ojennus
– ison varpaan tyvinivelen ojennus
– ison varpaan tyvinivelen koukistus.
Muutokset kävelyssä johtavat monenlaisiin ongelmiin
Poikkeava kävely diabetesta sairastavilla voi liittyä sekä hermoston toimintahäiriöihin monihermosairaus eli polyneuropatia) että sidekudosmuutosten aiheuttamiin nivelten toiminnallisiin muutoksiin. Näistä seuraa usein esimerkiksi seuraavia ongelmia jalkaterään:
Poikkeavan kävelyn seurauksena myös jalkapohjaan tuleva rasitus lisääntyy, mikä lisää kohtisuoraa ja vertikaalista kitkaa, painetta ja hankausta sekä ihon ja ihonalaisen kudoksen venyttymistä. Näiden seurauksena jalkapohjaan tuleva kudosrasitus lisääntyy.
– ihon punakkuutta
– hiertymiä
– kovettumia tai känsiä
– pinnallisia ja syviä ihonalaisia rakkoja
– vaivaisenluu
– vasaravarpaita
– jalan kaarijärjestelmän muutoksia, esimerkiksi korkeakaarinen jalka
akillesjännevammat
– penikkatautioireilut
– hermojen pinnevammat, esimerkiksi Mortonin neurooma eli usein pienempien varpaiden varvasväleissä esiintyvä hermopinne
– kantakalvon rasitusvamma eli plantaarifaskiopatia (PFP)
– varpaiden nivelpussitulehduksia
Kävelyn tutkiminen on osa diabetesta sairastavan jalkaterveyden seurantaa. Seurannasta vastaa joko jalkaterapeutti tai fysioterapeutti.
Kävelyn muutoksien syiden selvittely ja hoitomahdollisuuksien ja kuntouttavien toimien aloittaminen ovat tärkeitä niin jalkaongelmien ennaltaehkäisyssä kuin vakavien jalkaongelmien hoidossa.
Kengät ja sukat
Kenkien luokittelu
Miksi asiantuntijan apu on tarpeen kenkien valinnassa?
Ohjeita kengän valintaan
Mitä kengältä vaaditaan?
Hyvän kengän ominaisuuksia
Mitä sukalta vaaditaan?
Suurin osa diabetesta sairastavista löytää sopivat kengät tavallisten kenkäliikkeiden valikoimista. Diabetesta sairastavalla kengän tehtävä on suojata jalkaa. Kengällä ja apuvälineiden käytöllä saadaan myös vähennetyksi jalkapohjaan tulevaa rasitusta. Se on erityisen tärkeää niille diabetesta sairastaville, joilla on riski vakavien jalkaongelmien syntymiseen.
Kenkien valinnassa pitää ottaa huomioon jalkaterän ja nilkan asentovirheet sekä nivelten toiminnalliset muutokset, mutta myös hermoston ja verenkierron heikentymisestä aiheutuvat oireet. Kengän istuvuus jalan anatomiseen malliin sekä tila apuvälineille voi kuitenkin tuottaa hankaluuksia.
Diabetesta sairastavan tulisi saada sopivan kengän valintaan apua jalkaterveyden asiantuntijalta eli jalkaterapeutilta tai fysioterapeutilta. Jalkaterveyden asiantuntija arvioi, löytyykö kenkä kenkäkauppojen valikoimista vai tarvitaanko sellainen kenkä, johon rakennetaan yksilöllisiä muutoksia jalan rakenteen ja nivelten toiminnan mukaan.
Kenkien luokittelu
Kengät luokitellaan valmistustavan mukaan
– valmisjalkineisiin
– tehdasvalmisteisiin mittajalkineisiin
– mittajalkineisiin ja yksilöllisiin erityisjalkineisiin
Paras tulos jalkaongelmien ennaltaehkäisyssä ja jo syntyneiden ongelmien hoidossa saadaan yhdistelmällä
– sopivat kengät
– yksilölliset apuvälineet
– alaraajojen toimintaa parantavat harjoitteet.
Miksi asiantuntijan apu on tarpeen kenkien valinnassa?
Jos diabetesta sairastavalla on suurentunut riski saada pitkäkestoinen haava, hän on usein menettänyt kykynsä tuntea kipua, hankausta ja painetta. Silloin myös kyky arvioida kenkien sopivuutta on heikentynyt monin tavoin.
Kengän tehtävä on suojata jalkaa ulkoisilta vammoilta. Kengän tehtävänä on myös tukea jalkaa silloin, kun jalkojen toiminta tai asentovirheet aiheuttavat muutoksia esimerkiksi kävelyssä. Kenkä siis tekee sen, mitä jalka ei enää pysty tekemään.
Yksilöllisesti valmistetut pohjalliset ja silikonista valmistetut yksilölliset varvasortoosit ja tarvittaessa varvastäytteet antavat lisäsuojaa, tukevat jalan rakennetta ja vähentävät jalan riskialueille tulevaa rasitusta.
Ohjeita kengän valintaan
Kengät pitää aina valita huolellisesti, myös silloin, kun jaloissa ei ole ainakaan vielä ongelmia. Mitä enemmän ongelmia on, sitä tärkeämpää on saada ohjausta. Diabetesta sairastava voi saada apua myös kenkien hankintaan omasta hoitoyksiköstä niin sanottuna lääkinnällisenä kuntoutuksena.
Ostokenkä voi riittää, jos jaloissa tai nilkoissa ei ole
– asentovirheitä
– nivelten alentunutta liikkuvuutta
– kovettumia tai känsiä
– pitkittynyttä haavaa (nyt tai aiemmin)
Kengän pitää
– vastata jalan pituutta, leveyttä ja varvaskorkeutta
– täyttää muut kengän hyvät ominaisuudet.
Jos kuitenkin jalan leveyden tai pituuden vuoksi on vaikeuksia löytää ostokenkää tavallisista kenkäkaupoista, on se syytä kirjata hoitopaikassa ja samalla miettiä, miten hankitaan sopiva kenkä.
Jos jaloissa tai nilkoissa todetaan yksi tai useampi seuraavista
– ihotunnon alenemista
– alaraajan tukkivan valtimotaudin oireita
– jalan asentovirheitä
– nivelten alentunutta liikkuvuutta
– jalkoihin on tehty osa-amputaatioita tai nilkan yläpuolinen amputaatio
– vaikeita jalan epämuodostumia (deformiteettejä, esimerkiksi traumaperäiset vammat, charcot`n jalka)
– iholla jalassa kuormituksesta merkkinä ihon kovettumia tai känsiä
– ihonalaisen rasvapatjan ohentumista.
Arviointi
– riittääkö niin sanottu ortopedinen mittakenkä pienin muutostöin vai
– onko tarve yksilöllisen kengän hankintaan.
Samalla arvioidaan yksilöllisten pohjallisten (ortoosien) ja varvasortoosien tarve.
Tarvitaan
– ortopediset mittakengät tai täysin yksilöllisesti valmistetut ortopediset kengät
– yksilölliset pohjalliset, silikoniorteesit tai varvastäytteet, jotka suojaavat jalkaa ja vähentävät jalkapohjaan, jalkaterän ulkoreunoille ja jalan päälle tulevaa hankausta ja kuormitusta.
Yksilölliset kengät ja apuvälineet ennaltaehkäisevät haavan tai amputaation uusiutumista.
Jalan haavautumisen syynä olevia tekijöitä ei voida useinkaan kaikkia korjata esimerkiksi kirurgisesti.
Pitkittynyt haava johtuu usein jalan rakenteellisista poikkeamista, nivelten toiminnallisista muutoksista ja kenkien epäsopivuudesta. Amputaatioihin johtaneet syyt ovat monesti alkaneet samoista syistä.
Mitä kengältä vaaditaan?
Hyvä kenkä mahdollistaa
– jalan normaalin toiminnan askeltaessa
– yksilöllisten pohjallisten käytön
– yksilöllisten varvasortoosien käytön
– suojaavien ja pehmustavien sukkien käytön
– ihorikkojen suojaukseen tarvittavien sidosten käytön tarvittaessa
Hyvän kengän ominaisuuksia
Miksi lestin pitää olla suora ja miten sen voi tarkistaa?
Kengän suora lesti mahdollistaa jalan normaalin liikkeen sekä lihasten ja nivelten toiminnan.
Puolita kengän kanta keskeltä ja jatka viivaa kengän kärkeä kohti. Suoralestisessä kengässä viiva osuu isovarpaan viereiseen varpaaseen.
Mitä tarkoittaa matala korko ja mitä haittaa on korkeammasta?
Sopiva kannan korkeus on kantapään levyinen ja alle 2 cm.
Korkeampi kannan korkeus muuttaa merkittävästi muun muassa sekä lihastyötä että kävelyä.
Mikä on kengän sopiva koko?
Kengässä pitää olla jalkaterän pituuden lisäksi 1,5 cm ylimääräistä pituutta eli niin sanottu käyntivara.
Kengän kärjen pitää olla on niin leveä ja korkea, että päkiä ja varpaat mahtuvat siihen mukavasti.
Miksi irrotettava pohjallinen ja hyvä kiinnitys ovat tärkeitä?
Irrotettava sisäpohjallinen mahdollistaa oman pohjallisen käytön.
Riittävän pitkälle ulottuva kiinnitys joko nauhoilla, tarroilla tai pikakiinnityksellä varmistaa, että kenkä pysyy kävellessä jalassa hyvin eikä pääse liikkumaan.
Arkikäyttöön tarvitaan useammat kengät, joihin mahtuvat tarvittaessa myös apuvälineet. Tämä tarkoittaa kenkiä eri vuodenaikojen mukaan sekä kenkiä sisä- ja ulkokäyttöön.
Mitä sukalta vaaditaan?
Sukka lisää kengän mukavuutta ja suojaa jalkaa kengän aiheuttamilta hiertymiltä. Hyvä sukka on sopivan kokoinen ja tuntuu miellyttävältä jalassa. Liian pienet sukat ja tiukat resorit haittaavat jalkojen verenkiertoa, ja myös paksut saumat sukissa voivat hangata tai painaa jalkoja.
Sukan pitää olla hengittävää materiaalia, joka pystyy imemään ja poistamaan hikoilun aiheuttamaa kosteutta. Sukat tulee vaihtaa päivittäin.
Haluatko lisätietoa tyypin 1 diabetesta sairastavan jalkojen terveydestä?
Diabetes ja jalkojen omahoito(siirryt toiseen palveluun) -oppaassa on tietoa diabeteksen vaikutuksesta jalkoihin. Saat käytännönläheisiä ohjeita jalkojenhoitoon ja kenkien valintaan. Havainnollisten valokuvien kautta sisältö on helposti omaksuttavissa. Osta omasi ja opi pitämään huolta jaloistasi!
Jalkojenhoitopalveluja ympäri maan -listauksessa on paikkakunnittain jalkojenhoidon palveluntarjoajia. Listaan on kerätty tiedot erityispalveluista, joita erityisesti diabetesta sairastava saattaa tarvita. Tutustu palveluihin!