Elintapamuutos

Useimmat meistä kaipaavat muutosta omiin elintapoihinsa. Tiedostamme, että muutos toisi elämäämme terveyttä ja energiaa. Kulutamme melko paljon aikaa muutosten pohdintaan.

Ehkäpä pitäisi lisätä liikuntaa? Tehdä muutoksia ruokavalioon? Nukkua enemmän? Vuoden aikana saatamme tehdä useita päätöksiä, jotka kuitenkin helposti kariutuvat. Miksi? Mitä meidän tulisi tehdä toisin, jotta energisen alkuinnostuksen jälkeen jaksaisimme jatkaa matkaa muutoksen polulla?

MIksi muutos on vaikeaa?

Ihminen sopeutuu ympäristöönsä. Olemmekin omaksuneet omat elintapamme vuosikymmenten saatossa. Tapojen muodostumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa perhe, koulu, työ, ystävät ja asuinympäristö. Pitkään toistetut tavat ovat niin syvään juurtuneita, että niiden muuttaminen on vaikeaa.

Nykyisin monet asiat ovat myös niin helppoja, että se on jo uhka niin fyysiselle kuin psyykkisellekin hyvinvoinnille. Sosiaalinen media vie aikaa arjesta ja sosiaalisista suhteista, työympäristössä istumme yhä enemmän, XL-kokoiset tuotteet houkuttelevat ja liikkuminen pisteestä A pisteeseen B on niin kovin helppoa ilman fyysistä rasitusta.

Teemme useita kertoja päivässä terveyteemme vaikuttavia päätöksiä. Valitsemme, mitä, milloin ja kuinka paljon syömme. Myös liikunnassa teemme päivittäin valintoja liikkumisen säännöllisyyden, määrän ja laadun suhteen.

Päivän valinnoilla myös saatamme itsemme uneen, joko hyvään tai huonoon. Syöminen, liikkuminen ja stressitaso vaikuttavat sekä unen määrään että laatuun. Huonon yöunen voimalla on vaikeaa ryhtyä elintapamuutoksiin. Huonon yöunen voimin emme liioin ole paras versio itsestämme. Tällöin pelkkä muutoksen ajattelu tuntuu liian raskaalta.

Mikä auttaa onnistumaan muutoksessa?

Viihdymme tutussa ja turvallisessa. Lähtökohtaisesti mielemme vastustaa muutosta. Jos asetamme tavoitteemme liian korkealle eikä matkanteko tunnu mukavalta, sujahdamme helposti vanhoihin, tuttuihin tottumuksiimme. Siksi muutosten tulisi olla pieniä, helposti toteutettavia ja usein toistuvia.

Pienten muutosten taktiikalla houkuttelemme uudet elintavat pysyväksi osaksi elämäämme ilman, että muutos tuntuu liian raskaalta toteuttaa. Muutoksessa onnistuminen vastaavasti antaa energiaa ja voimaannuttaa, mikä usein kääntää katseen kohti uutta, pientä elintapamuutosta.

Elintapojen muuttamiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa, kaikille sopivaa tapaa. Jotta uusi elintapa juurtuisi arkeen, tarvitaan suunnittelua ja joustavuutta.

Joustavuus tarkoittaa valmiutta muuttaa suuntaa, jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi. Suunnittelu on pitkällä, kun itsellä on tunne, että on menossa kohti jotain itselle tärkeää. Eväiksi tarvitaan kiinnostus ja tahto muutokseen.

Kaksi tärkeää kysymystä

Kun päätös elintapamuutoksesta on tehty, kannattaa miettiä hetki omia kokemuksia:

1 Olenko ollut samassa tilanteessa aiemmin?
2 Jos muutos ei silloin onnistunut, mitä nyt tekisin toisin?

Vanhat elintapojen muutosyritykset ovat erinomaista oppimismateriaalia uuden suunnittelussa. Menneitä muutoskokeiluja ei siis kannata lakaista maton alle vaan pohtia, mitä kokeilut ovat opettaneet. Menneet onnistumiset sen sijaan kannattaa hymyillen sisällyttää myös uuteen suunnitelmaan.

Pienet askeleet vievät varmemmin perille

Me kaikki tavoittelemme elämässämme hyvää oloa, hyvää oloa, iloa ja mielihyvää, ja samalla pyrimme välttämään mielipahaa. Siksi elintapamuutoksen suunnitelman tulisi tuntua saavutettavalta, jopa liian helpolta.

Parhaat motivaation ylläpitäjät ovat sopivan haastavat, oikein ajastetut tavoitteet. Kokonaistavoite voi olla korkealla, mutta osatavoitteiden tulee olla matalalla. Parasta bensiiniä pysyvän motivaation liekkeihin on kokemus muutoksen merkityksellisyydestä ja tekemisen ilo. Jos kävelylenkillä hymyilyttää, voi olla varma, että hakeutuu samalle polulle jatkossa uudelleen.

Kiinnostus elintapamuutokseen saattaa herätä lehtiartikkelista, kaverin onnistuneesta muutoksesta tai lääkärin kehotuksesta. Muutos edellyttää kuitenkin vahvaa omaa tahtoa, sisäistä motivaatiota. Kun tahto vahvistuu, olemme valmiita tekoihin. Tässä vaiheessa usein kompuroimme. Kun tahtoa on paljon, asetamme itsellemme liian suuret tavoitteet, jolloin kaadumme ja petymme itseemme. Sisäinen puhe, jossa toistuvat sanat pitäisi ja täytyisi, vie paljon voimia. Sen sijaan salliva, sisäinen puhe tarjoaa onnistumisen ja voimaantumisen tunteita.  

Tavoitteissa epäonnistuminen aiheuttaa helposti pettymyksen, häpeän, syyllisyyden ja voimattomuuden tunnekimaran. Nämä tunteet eivät lisää uskoa itseen eivätkä motivoi uuteen yritykseen.

Elintapoja muuttaessa joudumme luopumaan jostakin tutusta ja turvallisesta rutiinista samalla kun pyrimme kohti uutta käyttäytymismallia. Pieneltäkin tuntuva muutos saa siirtymään omalta turvallisuusalueelta epävarmuusalueelle, jolloin pienikin vastoinkäyminen johtaa helposti takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Muutosta kannattaakin suunnitella huolellisesti. Suunnitelman toteuttamisessa muutoksen tulee tuntua niin helpolta, että onnistuminen on hyvin todennäköistä. Silloin pienistä muutoksista syntyy onnistumisen tunteita ja iloa. Monien, mukavien toistojen jälkeen uudet tavat jäävät rutiineiksi, osaksi elämää. Kunhan muistamme, että muutokset tuntuvat leppoisilta ja saavat hymyn huulille.