Diabetes-lehti 1/2025: Syyllistämispuhe unohtaa ihmisten erilaiset lähtökohdat
Suomessakin on yleistynyt puheenparsi, joka vaatii yksilöitä ottamaan yhä suurempaa vastuuta omien elämäntapojensa seurauksista. Yksilön vastuuta korostava ajattelutapa jättää akatemiatutkija Johanna Ahola-Launosen mukaan huomiotta, etteivät kansalaisten lähtökohdat terveyttä edistävien valintojen tekemiseen ole alkuunkaan yhtäläiset.
– Asiaa voi hahmottaa laatikkovertauksen avulla. Jokaista ihmisistä ympäröi ikään kuin iso joukko laatikoita, joista jokainen vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa terveellisten tottumusten noudattaminen hänelle on, Ahola-Launonen kuvailee juuri ilmestyneessä Diabetes-lehdessä.
Joidenkin laatikoiden sisältöä määrittelevät koko yhteiskunnan olot. Osa laatikoista puolestaan rakentuu ihmisen henkilökohtaisesta elämäntilanteesta: muun muassa työn ja asumisen olosuhteista, perhetilanteesta ja sosiaalisista suhteista. Lisäksi ovat laatikot, jotka sisältävät ihmisen omia psyykkisiä ominaisuuksia ja ajatusmalleja. Vielä yhden laatikoiden ryhmän muodostavat ihmisen elämänkokemukset.
– Kukin laatikko vaikuttaa joko positiivisesti tai negatiivisesti siihen, millaisia voimavaroja ja keinoja ihmisellä on käytössään hyvinvoinnistaan huolehtimiseen, Ahola-Launonen sanoo.
Vastuupuhe unohtaa kaiken tämän ja olettaa, että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla terveellisiin valintoihin pyrkiessään. Lopulta päädytään ajatukseen, että sairauksille altistavat elämäntavat johtuvat ennen kaikkea ihmisen luonteen heikkouksista.
– Tuloksena on tyhjää terveysmoralismia, joka harvoin auttaa ketään muuttamaan tottumuksiaan, Ahola-Launonen toteaa.
Merkittäviä terveyshaittoja
Syyllistäminen ja syyllistyminen ovat itsessään merkittäviä terveyshaittoja.
– Esimerkiksi ylipaino lisää tiettyjen sairauksien riskiä pitkän ajan kuluessa, mutta lihavuuden stigma ja sen seuraukset voivat vaikuttaa hyvinvointiin välittömästi ja voimakkaasti, Ahola-Launonen huomauttaa.
Tästä voi seurata muun muassa konkreettista syrjintää, itsetunnon huononemista ja psyykkisten resurssien hupenemista. Nämä vaikeuttavat elintapamuutosten tekemistä entisestään, ja kielteinen kehä on valmis. Myös ihmisen usko terveydenhuoltoon ja omiin mahdollisuuksiin saada apua heikkenee.
Yhteiskunnan tasolla yksilön vastuuttaminen terveydestään johtaa siihen, ettei tarjolla olevia keinoja terveellisten elämäntapojen edistämiseen käytetä. Ahola-Launosen mukaan ruokaympäristöön vaikuttamista ei tällä hetkellä hyödynnetä yhteiskunnan tasolla juuri lainkaan.
– Yksilönvapauden nimissä meidän pitää muka saada kaupassa vielä viimeiseksi kassan vierestä megapussi sipsejä tai viiniä kotiin vietäväksi. Ihminen osaa lentää kuuhun, mutta sokerivero on muka liian monimutkainen kysymys, hän vertaa.
Lue koko juttu Diabetes-lehden verkkolehdestä.
Lisätietoja: Mediajohtaja Riikka Nurmi, Diabetesliitto
p. 044 509 1400, riikka.nurmi@diabetes.fi