Timo Mynttinen: Sensori on lisännyt ymmärrystä kehon toiminnasta
”Arvelen, että olen oman historiani tuote, sillä en ole lähtenyt tavoittelemaan insuliinipumppua, koska vierastan sen käyttöä. Sairastuin ykköstyypin diabetekseen 43 vuotta sitten. Aloitin silloin diabeteksen hoidon yhdellä insuliinipistoksella vuorokaudessa, minkä jälkeen hoitomuodoksi tuli kolmipistoshoito. Nykyisin käytän kerran vuorokaudessa Tresiba-insuliinia perusaineenvaihduntaan ja ateriainsuliinina Fiaspia.
Sairauden alkuvaiheessa pystyin seuraamaan verensokeria vain epäsuorasti: jos glukoosia oli päässyt virtsaan, se näkyi testiliuskan värin muutoksena. Jossakin vaiheessa verensokeria saattoi mitata sormenpäästä otetun veripisaran avulla. Sitä vaihetta kestikin pitkään.
Mullistavin muutos hoitoon on ollut kudossokerin jatkuva mittaus sensorilla. Sen käyttö on antanut minulle valtavasti lisäymmärrystä kehoni toiminnasta. Kymmeniä vuosia saatoin ihmetellä aamun korkeita tai matalia verensokerilukemia. Nyt ymmärrän myös paremmin hormonien vaikutusta verensokeriin. Jos katson vaikkapa jännittävän elokuvan, niin verensokeri on reippaasti korkeammalla tasolla kuin mitä pelkästään nautittu ravinto antaisi olettaa.
Taaksepäin katsottuna aika ennen kudossokerin jatkuvaa seurantaa oli sokeritasapainon kannalta ajateltuna pelkkää arvailua, ja yllätyksiä tapahtui molempiin suuntiin. Lisämausteen tilanteeseen toi se, että jollakin salatulla tavalla häpesin sairauttani. En kertonut siitä työkavereille mitään.
Jäin syksyllä 2023 eläkkeelle päivätyöstäni ammattikorkeakoulun opettajana. Olen ollut eläkkeellä vasta joitakin kuukausia, joten eroa työelämän ja eläkeläisen elämän välillä en ole vielä paljoa ehtinyt pohtia. Sen verran olen kuitenkin nähnyt, että tämä vaihe on nyt paras tähän elämäntilanteeseen. Asumme vaimoni kanssa kahdestaan Mikkelissä, lapset ovat asuneet jo pitkään omillaan.
Pyrin pitämään hyvää huolta itsestäni. Syön kurinalaisesti, liikun päivittäin ja seuraan verensokeria tiuhaan. Samanaikaisesti pyrin huolehtimaan painon hallinnasta ja lihaskunnosta.
Tapaan diabeteslääkärin kerran vuodessa. Lisäksi olen tekemisissä diabeteshoitajan kanssa kolmen neljän kuukauden välein. Voin valita käynkö tapaamassa hoitajaa vai soitanko hänelle. Viidakkorummut ovat kertoneet, että Mikkelissä diabeteksen hoito on ehdottomasti maan huipputasoa. Oma kokemukseni vahvistaa tämän näkemyksen varauksettomasti.”
Teksti: Sari Savela Kuva: Sari Savela