Mistä vaikuttajaseminaarissamme puhuttiin? Katso nostot puheenvuoroista!
Diabetesliitto järjesti diabetesviikolla keskiviikkona 15.11.2023 vaikuttajaseminaarin Helsingissä sekä verkossa.
Vaikuttajaseminaarin teemoja olivat: Kuinka
diabeteksen hoito Suomessa toteutuu diabetesta sairastavien ja
ammattilaisten mielestä? Mitä tietoa voisimme jo hyödyntää hoidon
kehittämiseksi ja käytämmekö sitä tarpeeksi hyvinvointialueilla? Mikä
tiedon käyttöä estää?
Alta löydät nostoja tapahtumassa pidetyistä puheenvuoroista.
Matias Marttinen, eduskunnan diabetesverkoston koollekutsuja, kansanedustaja, kohta 0:30
Marttinen kertoi puheenvuoronsa aluksi sairastavansa itse tyypin 1 diabetesta ja olevansa reservin luutnantti. Hän nosti esiin muun muassa seuraavat teemat:
– eduskunnan diabetesverkosto vie eteenpäin diabetesta sairastavien ääntä, päättäjien tehtävä on huolehtia siitä, että uudet hoitomuodot saadaan jalkautettua ja diabetesta sairastavat saavat lisää terveitä elinvuosia
– hoitomuotojen kehitys tuo valtavasti toivoa arjessa pärjäämiseen
– tällä hetkellä eduskunnassa on työn alla varusmiespalveluksen uudistaminen ja diabetesverkostolla siihen liittyvä tavoite: diabetesta sairastaville pitää tarjota mahdollisuus hakeutua varusmiespalvelukseen
Sari Koski, kehittämispäällikkö, Suomen Diabetesliitto, kohta 5:30
Koski esitteli seminaarissa julkistettua Diabetesbarometriä 2023, ja teki siitä muun muassa nostot:
– vastaajien suuri määrä (lähes 8 000) kertoo meille siitä, että ihmisillä on tarvetta kertoa siitä, miten heidän hoitonsa hyvinvointialueilla sujuu
– omalle tutulle diabeteshoitajalle pääsy ei ole mahdollista kaikille tyypin 1 diabetesta sairastaville, myös hoitoväsymys kuormittaa heitä
– myös diabetesta sairastavien lasten lääkärit ja hoitajat vaihtuvat eli vakiintunut oma hoitotiimi ei ole käytäntö myöskään lapsidiabeetikoiden kohdalla
– tyypin 2 diabetesta sairastavien kokemus omahoidon tuen resursseista on, että harva pääsee diabetekseen erikoistuneen lääkärin vastaanotolle
– tyypin 2 diabetesta sairastavien elintapaohjaukseen pitäisi panostaa, se auttaa myös potilaita havahtumaan siihen, että elintapojen tarkastelu ja niihin vaikuttaminen on tärkeä osa omahoitoa
– tyypin 1 diabetesta sairastavista liki 70 % olisi valmis siihen, että vähintään osan heidän vastaanotoistaan terveydenhuollossa toteutettaisiin digitaalisesti
– tyypin 2 diabetesta sairastavistakin 65 % haluaisi käyttää digiyhteyksiä kasvokkaisten vastaanottojen rinnalla, niiden myötä saa ainakin yhteyden hoitopaikkaan
– näidenkään vastausten valossa emme toki ole Diabetesliitossa sitä mieltä, että kaikki hoito pitää nyt siirtää digiin
– hoitoa toteutetaan pääosin vanhoilla tavoilla, kasvokkaisilla vastaanotoilla, digitaalisuutta hyödynnetään vain vähän
– diabetesta sairastavat eivät saa tarvitsemaansa tukea omahoitoon, erityisesti mielen hyvinvointiin ja jaksamiseen
– monella hyvinvointialueella diabeteksen hoidon organisointi on keskeneräistä ja resursseja on liian vähän
– vertailu Diabetesbarometriin 2021 osoittaa, että tyypin 1 diabeteksen hoidon resurssit ovat heikentyneet viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana
Sally Leskinen, hyvinvointialuejohtaja, Etelä-Karjalan hyvinvointialue, kohta 20:21
Leskinen välitti hyviä uutisia Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta.
– tyypin 1 diabetesta sairastavien hoidossa on päästy hyvin hoidon tavoitteisiin, tähän on vaikuttanut sekä hoitoteknologian kehitys että diabetesta hoitavien ammattilaisten sitoutuminen hoidon kehittämiseen
– hoitovälineiden saatavuutta on parannettu merkittävästi, ja yhä useampi tyypin 1 diabetesta sairastava voi hyödyntää esimerkiksi sensorointia
– elintapaohjaajien määrää on lisätty ja alueella on saatu näkyviä tuloksia muun muassa ylipainon hoidossa
Aapo Tahkola, vaikuttavuusylilääkäri, THL ja Keski-Suomen hyvinvointialue, kohta 36:41
Kansallisen diabetesrekisterin kehitystyössä aktiivisesti mukana oleva Tahkola esitteli rekisterin hyötyjä ja siitä saatavaa tietoa.
– rekisteristä nähdään kunta- ja hyvinvointialuekohtaisesti diabetesta sairastavien lukumäärä, mikä helpottaa palvelujen ja toiminnan suunnittelua
– tyypin 2 diabetesta sairastavien huonon LDL-kolesterolin tasoissa on parantamisen tarvetta, alueiden välillä on suurta vaihtelua
– huonossa hoitotasapainossa olevien tyypin 2 diabetesta sairastavien osuus vähenee, mikä on hieno tulos
– parhaimmillaan rekisterin tiedot ja tietojen jakaminen eli vertaiskehittäminen voivat johtaa nopeaan parannukseen hoitotuloksissa, mainio esimerkki on Äänekoskella tehty parannus tyypin 2 diabetesta sairastavien hoitotuloksissa
– jos kaikki Suomen kunnat toimisivat Äänekosken esimerkin mukaisesti, ja vain kolmannes niistä onnistuisi, säästöpotentiaali olisi silti jopa 10 miljoonaa euroa
– rekisteri nostaa esille keskeisiä hoidon parantamisen kohteita, joihin voidaan aktiivisesti puuttua, se myös mahdollistaa saavutettujen tulosten seurannan
Andreas Blanco Sequeiros, johtaja, ohjausyksikkö, sosiaali- ja terveysministeriö, kohta 58:13
Sequeiros kävi esityksessään läpi sitä, miten laatutietoa hyödynnetään alueiden ohjauksessa.
– kansallinen palvelureformi on käynnistymässä, näyttöön perustuvat käytännöt varmistavat laadun, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa
– tarvitaan tietoa siitä, miten laatutietoa tulee hyödyntää sujuvasti, jotta se saadaan nopeammin käyttöön
– olemassa olevia rooleja täytyy terävöittää, jotta laatutieto saadaan mukaan käytännön ohjaukseen
– laaturekisterejä vahvistetaan tällä hallituskaudella, asia vaatii vielä eduskunnan hyväksynnän
– vaikuttavuustiedon asema ja hyödyntäminen niin kansallisessa ohjauksessa kuin hyvinvointialueiden ohjauksessa tulee vahvistumaan ja monipuolistumaan
Liina-Kaisa Tynkkynen, johtava tutkija, THL, kohta 1:09:00
Tilaisuuden päätti Tynkkysen puheenvuoro, jonka aluksi hän esitteli itsensä myös tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen äitinä. Hän muistutti, että:
– kaikilla diabetesta sairastavilla ei ole pääsyä vaikuttavan hoidon piiriin, globaalin oikeudenmukaisuuden eteen on tehtävä työtä
– tyypin 2 diabetekseen mahdollisesti liittyvän stigman kitkemiseksi on tehtävä työtä, terveys ja sairaus eivät ole koskaan kiinni vain yksilön omasta toiminnasta, on kiinnitettävä huomiota
terveyden sosiaalisiin, kaupallisiin ja poliittisiin määrittäjiin ja torjuttava eriarvoisuutta
– diabetes on sairaus, jonka hoidossa ihminen (ja koko perhe) tulisi huomioida kokonaisuutena, tässä palvelujärjestelmämme ei vielä ole kovin hyvä
– tiukka taloustilanne voi olla riski diabetesta sairastavien palveluiden kehittämiselle ja vaikuttavimpien hoitojen/teknologioiden käyttöönotolle hyvinvointialueilla.